Kuunteleeko filosofikorvanne lainkaan musiikkia? Mikä kajahtaa kirkkaimmin suoraan sieluun läpi korvakidustenne?
Itse olen kuunnellut tässä viimeisen parin kk aikana musiikkia lähes nonstop. Se auttaa ainakin minua keskittymään.
Itse olen kuunnellut tässä viimeisen parin kk aikana musiikkia lähes nonstop. Se auttaa ainakin minua keskittymään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En nyt ole varsinaisesti mikään filosofi, mutta kiinnostusta aihetta kohtaan riittää.
Itse olen kuunnellut lähes koko ikäni elektronista tanssimusiikkia ja nautin suuresti myös klassisesta musiikista. Erityisesti Verdi ja Vivaldi hivelee kuuloelimiäni. Näiden kahden musiikkilajin sekoituksista en pidä.
Enkä myöskään hevistä enkä liioin rock musiikistakaan.
Me filosofit tiedämme, että kaiken mittapuu on raha. Sellainen musiikki on hyvää, mikä on juuri nyt listaykkösenä, koska se tuottaa eniten rahaa, ja mitä enemmän rahaa, sitä enemmän nautintoa.
Tv:stä tuttu Vain elämää -musa on siis parasta.
Musiikista saa energiaa, mutta miten se auttaa jotakuta keskittymään? Jos kappale on niin tuttu että sen osaa soittaa päässään alusta loppuun, sen soimista taustalla ei edes huomaa, ja jos se ei ole tuttu, silloin se vain häiritsee.
Erittäin hyvää musaa: Bach, Beethoven, Dvorak, Smetana, Mahler, Mike Oldfield, Susumu Hirasawa, 1200 Micrograms, Shpongle, Enigma, Vangelis, Björn Lynne... tykkään myös joistain progressiivisen rokin biiseistä, mutta en läheskään kaikista
Huonoa musaa: System of a Down (erittäin hermojaraastavaa kuunneltavaa), ACDC, James Brown, Bob Marley (sori, tylsää), Red Hot Chili Peppers (sori, tylsää), gangsta rap (en ole varma mitä olen kuullut tarkalleen.. Jedi Mind Tricks oli ainakin todella kamalaa), örinähevi (taaskaan en tiedä mitä olen kuullut mutta samaahan se on kaikki), Rage Against The Machine (radikaalianarkistien kiihotusmusiikkia, sori, en arvosta)
Kaikki muu on sieltä väliltä. En yleensä jaksa jaotella musiikkiani genrejen mukaan, mutta kai tuosta voi sellaisen yleistyksen tehdä että klassinen musiikki ja elektroninen musiikki ja psytrance on parhaita genrejä ja klassinen rokki, räppi ja hevi huonoimpia. Kuuntelen paljon myös pelien ja elokuvien ja animesarjojen soundtrackeja.
Musiikkimieltymys on kai makuasia. Voisko joku musiikki muka olla toista parempaa?
Kaikki menee. Klassisesta, kotimaisten iskelmien kautta örinäheviinkin, hyvää on kaikki joka kuulostaa hyvältä. Parasta kuitenkin paikan päällä, kuten mennä viikolla BlackSabbathin keikalla. Silloin volyymit on sellaset et vartalossa tuntuu, kun korvilla kuulee, ja koko yleisö elää ja mölyää täysillä mukana.
Metalli ja zen musiiikki.
VAIN SLAYERIA.
Kunnon Jenkki-Honky Tonk-country on eniten sydäntäni lähellä. Syynä on pääasiassa voimakas melodisuus. Minua häiritsee se, että siitä ei pidetä sen mukamas junttimaisuuden takia. Tätähän etelän punaniskat kuuntelevat. Huippunimiä ovat mm. Hank Williams (countryn Jumala), Hank Thompson (ainoastaan yhden superbiisin "The Wild Siden of Life" takia), Kitty Wells (ainoastaan yhden superbiisin "It Was Not God Who Made Honky Tonk Angels" takia), Waylon Jennings (outlaw countryä), Johnny Cash (outlaw), Hank Williams Jr. (on duetoinut paljon Kid Rockin kanssa), Kenny Rogers, Dolly Parton,...
Pidän suuresti myös Motörheadista, koska se on speed metalin ja punk heavyn ykkösnimi. Samoin Sex Pistolsin "Never Mind the Bollocks" on huikean loistava raakuudessaan.
Naisrokkareista Suzi Quatro on ykkönen. Minua viehättää Suzin aikonaan sanomana, että "basso on seksikkäin instrumentti". Itse soitin aikoinaan bassoa laulun lisäksi.
Klassisesta musiikista rakastan mm. tenorien karjumista ja sopraanoiden kiekumista. Mm. Jussi Björling, Luciano Pararotti, Placido Domingo, Jose Carreras, Karita Mattila, Kiri te Kanawa, Maria Callas. Nämä kaikkihan ovat maailmankuuluja.
Mustalaiskitaramusiikki on loistavaa.
Ostan nykyään lähes yksinomaan kokoelma-CD-levyjä tyyliin Greatest Hits. Skaala on hyvin laaja.
Mutta esim. tekno ja rap eivät vakuuta. Eikä myöskään synteettinen jumputtava elektroninen musiikki.
Tuo Hank Thompsonin "The Wild Side of Life" on pirun hyvän biisi. Hank Williams on niinikään esittänyt sen loistavana coverina. Alunperin luulinkin, että se on Hankin, countryn keisarin, luoma biisi. Tästä on outolintu kympin oppilas entinen ateisti kristitty kommunisti teologian opiskelija naispappeuden vastustaja Kari Peitsamo tehnyt koukuttavan suomennoksen "Kapakkaenkeli". Samaan sarjaan kuuluu myös mainitsemasi Kitty Wellsin esifeministinen vastauslaulu.
Minulla on pääpiirteissään samanlainen musiikkimaku kuin sinulla, mutta sanoisin, että Sex Pistolsin superlevy "Never Mind the Bollocks, Here is the Sex Pistols" on siitä hyvä, että biiseissä on sentään melodiaa, kaukana esim. Hard Core Punkista.
Lisäisin vielä, että Suomen ystävä Motörheadhan on tehnyt coverin Sex Pistolsin biisistä "God Save the Queen", ja siinä missä Johnny Rotten laulaa sen, niin Lemmy Kilmister karjuu sen. Vaikea verrata, kumpi esittää sen loistavammin.
Ikävää, että Motörheadin keikkoja on jouduttu perumaan maailman huonoimman natsin Lemmyn sairastelun vuoksi.
Mainitsit mustalaismusiikin. Korostaisin tässä flamencoa. Flamenco on Andalusiassa kehittynyt espanjalainen musiikki- ja tanssilaji. Flamencon ylläpitäjinä ja kehittäjinä Andalusian romanit ovat jättäneet taiteenlajiin pysyvät merkit, mutta sen historialliset juuret ulottuvat maurien ja juutalaisten musiikkiperinteisiin. Aikanaan TV:n Levyraadissa Gipsy Kingsin "Bamboleo" sai taydet pisteet (kuten myös Boney M:n "Rivers of Babylon").
Olen kai outo filosofi kun mielestäni lähes kaikki klassinen musiikki on tylsää.