Olen käynyt lääkärillä voimakkaan ahdistuksen ja uniongelmien vuokis, koska minulla on erittäin vaikea sopeutua siihen, että mieheni päätti pitkän liiton jälkeen jättää minut. Kävin vielä uudelleen lääkärilla parin kuukauden päästä ensikäynnistä. Olen itsetuhoinen, ajattelen itsemurhaa ja olen pahoinpidellyt itseäni, olen surullinen, jonkun itse tekemäni testin mukaan vaikeasti masentunut. Silti minulle ei määrätä mitään lääkitystä. Oletin, että Suomessa heti annetaan lääkitys ja uskoin, että viimeistään uusintakäynnilla annettaisiin. Sanotaan, että älä tee itsemurhaa, vaan hae apua. Kuinka monta kertaa väsyneen ihmisen pitää hakea apua? Olen käynyt psykologin juttusilla. Ei niistä ole oikeasti apua. Pitääkö tämä suru vaan ottaa raakana?
Lääkitystä erotuskaan?
Pohjalle matkalla
32
867
Vastaukset
- mii6
Kaikki käsittelee surun erilailla! Minäkin olen eronnut! Ja väsynyt ja masentunut! Mutta koitan selvitä päivän kerrallaan! Joskus auttaa musiikki, joskus ystävät, uusi harrastuskin voi auttaa! Mulla on päiviä, ettei huvita nousta sängystä, mutta koitan aina keksiä jotain tekemistä, vaikka kaupassa käynnin...
- kriisitilanne
Käy psykiatrin juttusilla, hän voi määrätä lääkityksen, ei psykologi.
Terveyskeskuslääkärit eivät mielialalääkityksistä kovinkaan paljon ymmärrä.
Ilman muuta tarvitset ja saat lääkitystä. Tunnut olevan senverran masentunut, että ilman lääkitystä ja keskustelua et selviä eteenpäin.
Mutta tilaa nyt se psykiatrin aika.
Itse aikanani hakeuduin nimenomaan psykiatrin luo kun tarvitsin myös lääkeapua masennukseen (ei parisuhdeasiat) mutta muu kriisitilanne.
Lääkitystä kyllä annettiin.
Sen avulla ainakin pääset vähän selvemmille vesille. Ja lisäksi keskustelut.
Voimia.
sos-kriisikeskus vastaa:
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
t. sos-kriisikeskus / pekka- Pohjalle matkalla
Auttaako keskustelu oikeasti? Ja millä ajalla? Jos ongelma on, etten sopeudu ja hyväksy tapahtunutta? Olen nyt kolmen kuukauden aikana käynyt kolme kertaa psykologin juttusilla, alussa muutaman kerran työterveyslääkärillä ja pariterapiassa kahdesti. Ehkä odotan liian nopeata helpotusta, mutta ennen tätä oli yli puolen vuoden vaihe, kun pidin kaiken sisälläni, en puhunut kellekään ja toivoin, että tilanne menisi ohi (siinä vaiheessa mieheni petti ja petti uudestaan, mutta ei vielä jättänyt). Kulutin siinä paljon voimavaroja, nyt tuntuu, että olen ihan lopussa ja tuntuu, että nyt vasta alkaisin varsinaisesti voimia tarvita. Lääkärini perusteli kyllä, miksi olisi parempi selvitä ilman lääkkeitä. Mutta jos vaihtoehto onkin, ettei selviä ollenkaan? Masennuslääkityksessäkin, vaikka sitä saisin, pelottaa, että se voi lisätä impulsiivisuutta alussa ja jo nyt on tilanteita, jossa pakotan itseni odottamaan pari päivää, ennen kuin toteuttaisin mitään peruuttamatonta, ja toistaiseksi parin päivän päästä on tähän mnennessä tilanne ollut aina sen verran helpompi hetkellisesti, etten ole toteuttanut suunnitelmia. Olen vain hakannut itseäni, ja se kipu on helpottanut oloa.
- sara*
Keskustelu auttaa, muttei todellakaan hetkessä eikä noin harvoin! Ja yleensä mikään ei kyllä auta, ellei apua todella HALUA ja auta myös itse itseään.
Olen se eroa hakenut osapuoli. Ex vastusti eroa kovasti eikä koskaan halunnut puhua mistään. Hänen kanssaan ei siis voinut erostakaan puhua. Puhuin tulevasta erostani jo kuukausia, oikeastaan kaksi vuotta ennen eroa muutamalle uskotulle ystävälle. Jatkoin puhumista puolisen vuotta ennen eroa lähisukulaisille sekä psykologille. Psykiatrillakin kävin kerran. Käytin myös seurakunnan diakoniapalveluja. Tuolloin mietin paljon miten huonossa jamassa olisinkaan ilman monipuolisia ystäviäni. Etkö ole avautunut erostasi kenellekään ystävälle? Sukulaiselle?
Koska sinulle ero tuli äkillisesti, kehottaisin hakemaan säännöllistä, usein toistuvaa keskusteluapua. Samoin liittymään johonkin eroryhmään. Lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Mikä olisi oikeasti myös tärkeää, on se ettet jäisi yksin kotiin murehtimaan pahaa oloasi. Se on todella vaarallista. Kehitä itsellesi harrastus ihmisten parissa, ellei sinulla jo sellaista ole. Liiku ulkona, käy lenkillä. Kävely vähentää tutkitusti masennusta. Nuo lääkkeet ovat ikävä juttu siksi, että jos lääkityksen aloittaa, voi olla todella vaikea sopeutua olemaan niitä ilman. Pääasia, että saat nukutuksi. - 14 + 4
Hei,
tilanteesi on vaikea ja en halua tehdä sitä vaikeammaksi.
Mutta haluan kysyä pari kysymystä.
Miksi et lähtenyt jo silloin, kun miehesi petti uudestaan ja uudestaan? Ei häntä varmasti ole kotona paljoa enää näkynyt.
Ja toinen, onko teillä lapsia? Se kun vaikuttaa niin moneen asiaan.
Ystävälläni on samankaltainen tilanne menossa ja yritän todellakin auttaa häntä. Hänellä tilanne on paljon sinun tilannettasi edessä, eli pettämistä on jatkuvasti ja mies pois kotoa paljon. Ja silti ystäväni ei lähde. Haluan auttaa, mutta en voi ymmärtää.
- Pohjalle matkalla
Alussa asia salattiin, koska mieheni oli sitä mieltä, että tilanne korjaantuu, ja toivoinkin niin. Kun ei korjaantunutkaan, kerroin mieheni vastustuksesta huolimatta lähiystävilleni. Eroryhmään olen kyllä ilmoittautunut. Yritän kyllä hakea itselleni apua, mutta tuntuu, että on vaikea saada (en asu isojen kaupunkien lähellä, tuntuu, että niissä olisikin apua helpommin saatavissa).
Olen aloittanut myös yhden uuden liikuntaharrastuksen ja yritän roikkua vanhoissakin, pakotan itseni liikkeelle. Mutta helpotusta en ole vielä kokenut. Ehkä tilanne on vielä liian tuore.
En aio lähteä, tavallaan se olisikin helpompaa niin, että häipyisin. Mieheni saa tästä lähteä, on puhuttu, että hän ei asuntoamme edes halua. Lähtee, kun saa asiat siihen malliin. Kaikesta huolimatta en haluaisi eroa.- ............
Kun on helpompi häipyä, mikset tekisi niin? Tilanteesi kuullostaa sen verran vakavalta ja ankealta, että sinun pitäisi päästä eroon miehestäsi oikeasti. Mitä pikemmin, sitä parempi.
- Pohjalle matkalla
Viime yö taas todella paha. Mulla on sellainen olo, että mun elämä oli tässä.
- ...........
Hae lääkäristä nukahtamislääkkeitä! Yöllä pitäisi vain nukkua, muuten on melko mahdotonta jaksaa.
- Elämä on edessäpäin
........... kirjoitti:
Hae lääkäristä nukahtamislääkkeitä! Yöllä pitäisi vain nukkua, muuten on melko mahdotonta jaksaa.
Sos-kriisikeskuksen ohjeet olivat hyvät, aloita jälleenrakentumisesi noiden ohjeiden avulla, tärkein tehtäväsi on nyt huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Myöhemmin suosittelen sinulle eroseminaaria omasta kokemuksesta. Se on 10 viikkoa kestävä vertaisryhmä joka tutkitusti toimii ja saa eronneissa aikaan hyviä tuloksia. Saat sieltä toimivat työkalut jälleenrakennukseen ja toimivampien ihmissuhteiden rakentamiseen loppu elämäksi. Voimia sinulle nousta ylös!
- Koettu on
Noiden muiden ohjeiden lisäksi kirjaa nimeltä Jälleenrakennus, kirjoittaja B. Fisher. Sitä tietääkseni käytetään eroseminaareissakin ja auttaa ymmärtämään eroprosessin vaiheita ja helpottaa oloa.
- Koettu on
Noiden muiden ohjeiden lisäksi suosttelen lukemaan kirjaa nimeltä Jälleenrakennus, kirjoittaja B. Fisher. Sitä tietääkseni käytetään eroseminaareissakin ja auttaa ymmärtämään eroprosessin vaiheita ja helpottaa oloa.
- Millaamaalianna
Hei,
Mitä sinulle kuuluu nyt? - Pohjalle matkalla
Jälleenrakennus on tilattu. Sain myös Cipralexia, alkuun nyt vain 5 mg. Itsemurha-ajatuksia ei nyt ole ollut, mutta ei olo hyväkään ole. Miten se voisi tässä tilanteessa hyvä ollakaan?
- Toinen vaihe
Hei! Usko minua, vielä joskus voit olla onnellinen. Siihen menee vaan aikaa, koeta keksiä kaikkea tekemistä vaikka väkisin. Ala pitää päiväkirjaa, kirjoita kaikki huonot puolet liitossanne mitä ikinä muistat. Kirjoita hyvätkin puolet. Lue omia kirjoituksiasi uudelleen ja uudelleen. Tee pitkiä kävelylenkkejä metsässä, ota vaikka eväät mukaan. Soita omaisillesi joka päivä, kuuntele heidän asioitaan vaikka haluaisit puhua omistasi. Laita itsesi nätisti, osta uusia vaatteita, mene ystävien kanssa risteilylle tms. Puhu ex miehen kanssa vaan tulevista asioista ns järjestelyistä. Älä yritä kysellä mitään tunneasioita, eivät ne hänen asiat enää sinulle kuulu, vaikka se on raskasta kestää. Minulla on kulunut puoli vuotta kun minut jätettiin, en enää itke ja asian alkaa hyväksyä pikkuhiljaa. Elämässä on niin valtavan paljon muutakin kuin se pettävä mies, kun vaan antaa niiden asioiden tulla eikä koko ajan pyöri siinä suossa.
Minäkin alkuun tarvitsin lääkkeitä, nyt olen voinut jättää ne pois. Vielä tärkein, älä tee pahaa itsellesi, etkö voi yrittää rakastaa itseäsi ja nähdä omat hyvät puolesi. Niitä meillä jokaisella on ja niitä voi yrittää vielä lisätä. Jaksamista ja onnea matkaan!
- Oikea terapeutti
Olen itsekin joutunut hakemaan apua psykiatrilta, itse en sinne olisi varmasti löytänyt ja saanut voimia mennä, mutta hyvä tuttavani, vanha lääkäri ohjasi minua sinne.
Minä en eroa kokenut, sekin oli lähellä, Minua alisti ja kaikin tavoin moitti hyvin läheinen ihminen, hän lähetti uskonlahkolaisia saarnaamaan miten paha olen.
Kuulemma ainut asiansa olisi ollut saada aikaan ero perheessämme.
Tämä viisas psykiatri selvitti minulle sen, kuin sairas ihminen haluaa joskus satuttaa läheistään, sillä hän yrittää omaa kuolemanpelkoaan päästä pakoon.
No minä satuin olemaan se hänen kohteensa perheineni, tämä ihminen nukkui vaikeaan sairauteensa, mutta se taistelu että hän joutui tähän vakavaan sairauteen oli hänen mielestään niin väärin, että hän olisi halunnut sen siirtää minuun.
Ei todellakaan ole häpeä mennä psykiatrin juttusille, sillä siellä ehkä selvenee se toisenkin tilanne, mistä moinen johtuu.
Toki täytyy sanoa, että olin hyvin hiljaa asiasta, että käyn jossakin keskustelemassa ja jonkin aikaa nautin unilääkkeitä, jotta sain nukutuksi.
Tosi helposti ihmiset käyttävät lyöntiaseena jurri tätä, että on käynyt psykiatrilla, joka on todella väärin, sillä usein on niin, että nämä lyöjät tarvitsisivat kipeämmin keskusteluapua, mutta eivät mistään hinnasta mene.
Kun ajattelen näitä vakavasti sairaita, he tarvitsevat hyvin kipeästi myös henkisen puolen hoitamista, mutta sitähän ei saa sairas eikä omaiset, tähän pitäisi saada muutos. Kaiken maailman parantajat kyllä löytävät nämä ja yrittävät pahasti sanoen "rahastaa" sielun esim. moittimalla omaiset. Testamentteja tehdään näistä syistä erilaisille joukoille.
No avioeron tullessa yht´äkkiä eteen, ollaan ihan samantapaisessa tilanteessa, jossa puoliso henkisesti pahoinpitelee, syyt ja synnyt lienevät syvällä, mutta tähän tilanteeseen jouduttuaan varmasti tuntee olevansa täysin avuton.
Menkää ihmeessä hakemaan apua, mutta menkää todella sinne oikean psykiatrin luokse, sillä nämä kapakkapsykiatrit ovat kuin samaa kuin testamentin hamuajat, joudutte tavallaan suden suuhun tai karhun hampaisiin.
Jos vähänkin tuntuu, että itku on jatkuvaa ja maa vajoaa jalkojen alta, täytyy hakea apua oikealta taholta.
Tietysti tämä rahakysymys, hoito yksityisesti maksaa jos rahaa on varmasti ´kannattaa maksaakin. Mutta niille joiden varat eivät tähän riitä, tie on terveyskeskusten kautta ja sinne voi sanoa suoraan syyksi tuon tilanteensa, silloin saa ajan asiantuntevammalle ja sieltä löytyy myös psykiatrin palvelut, mutta ensin täytyy mennä ihan yleislääkärin kautta, hän antaa sitten lähetteen eteenpäin.
Itselläni oli lapset tuolloin vielä todella pieniä, ajattelin silloin, että lasteni vuoksi olen valmis ottamaan vaikka minkälaisen leiman otsaasi ja katunut en ole päivääkään.
Myös erään tuttavani ystävä/työtoveri oli sairastunut, mutta ei hakenut hoitoa ja eräänä päivänä ei tullukkaan työhön, tämä tuttavani toisen ihmisen kanssa meni katsomaan ja joutuivat toteamaan menettäneensä työtoverin. Tämä ahdisti tuttavaani valtavasti ja hänkin kävi juttelemassa ilmeisesti työnantajan järjestämän psykiatrin kanssa, Psykiatri oli kertonut hänelle, että jos hän hänkin olisi sairas jos ei häntä ahdistaisi, mutta tuota asiaa hän ei olisi pystynyt estämään.
Jotkut ihmiset pääsevät elämänsä helpolla, hei eivät ymmärrä sitä, että toisten elämässä on raskaita asioita ilman omaa syytään.
Hakekaa apua myös niihin aviokriiseihin oikeilta lääkäreiltä, eikä uskottomuudesta, salasuhteista tai "katukauppiailta".
Päänsilittäjiä löytyy, mutta heissä on yllättävän paljon vielä paljon rikkinäisempiä ja sitten kaikki vasta hajoaakin. - Pohjalle matkalla
Hei Toinen vaihe, kirjoitit hyvin. Pelkään kuitenkin, että olen joku kummajainen, joka ei toivukaan erosta normaalisti. Aina sanotaan, että suurin osa toipuu, mutta mikä on se pieni osa, mitä sille käy? Itsestäni tuntui, että elämä oli vihdoin vähän helpottanut, lainat oli makseltu, lapset kasvatettu maailmalle, olisi ollut vähän helpompaa ja nyt tämä maailmanloppu, oman tämänastisen maailmani, tulevaisuudenkuvitelmieni, elämänkumppanin menetys, rakkauden ja hellyyden puute, yhdessä rakennetun kodin hajoaminen, arjen muuttuminen kovemmaksi, mahdollisesti taloudelliset vaikeudet - ja koko menneisyydenkin muuttuminen pahaksi, koko eletty elämä hukkaan heitetyksi. Nämä ikävät ajatukset valtaavat väkisin mieleni, enkä meinaa päästä niistä irti, teen mitä hyvänsä. En halunnut eroa, haluaisin pitää mieheni, en kaipaa uutta. Muutosta en olisi vastustanut, mutta tarvittiinnko oikeasti näin suuri muutos? En ole vielä ollenkaa hyväksynyt tilannetta, en vaan pysty.
- Toinen vaihe
Hei ystävä-hyvä. Et varmasti ole mikään kummajainen, toivut siitä niinkuin minäkin. Tuo että pettäminen piti salata on raakaa sinua kohtaan, ja se juuri on varmaan syy miksi olet niin pohjilla. Miehesi saa pettää mutta sinä et saa kertoa ystävillesi? Nämä asiat on kaukana toisistaan, kertominen toisen pahoista teoista ei ole lainkaan niin raakaa kumppania kohtaan kun pettäminen. Jos kehtaa pettää niin se pitää kehdata myös lähipiirille tunnustaa. Suojelit miestäsi kun hän teki pahaa sinulle, ja vaati ettei kerrota ettei hän leimaudu pettäjäksi.
Minulla oli samat tulevaisuuden haaveet kuin sinullakin, meistä tuli juuri mummo ja vaari kun pettäminen paljastui. Minustakin tuntui että tuli maailmanloppu, ja kun asuimme jonkin aikaa samassa talossa tunsin olevani elävänä kuollut. Aikuiset lapset sai sitten toimia kuuntelijana tuntikausia, se helpotti huomattavasti. Sanoit kaipaat rakkautta ja hellyyttä, vaikka asiat muuttuisi ei se koskaan enää voi olla samaa sen Pettäjän kanssa. Minäkin haaveilin ja kuvittelin että kaikki voisi muuttua hyväksi, mutta ei voi, kaikki muut lähipiirissä sen näkivät paitsi itse.
Mies haluaa nyt antaa rakkautta ja hellyyttä sille uudelle kumppanille!!!
Repäise itsesi irti niistä ajatuksista että kaikki voi korjaantua, ei voi, etkä oikeasti halua palata siihen. Sen huomaat vasta puolen vuoden, vuodenkin päästä.
Sanoit että menneisyyskin muuttui pahaksi, ei varmasti. Siellä on paljon hyvää ja kaunista, olette rakastaneet toisianne, saaneet upeat lapset, hyviä muistoja on vaikka millä mitalla! Ei niitä asioita kannata pahaksi muuttaa mielessään. Voi muistella hyvällä niitä aikoja mutta nyt ajat muuttui huonommiksi sinulla ja minullakin, harvan elämä on pelkkää auringonpaistetta kehdosta hautaan.
Minäkin ajattelen että tähän asti oli kaikki hyvin nyt tuli elämässä ensimmäinen iso pudotus, tämä avioero.
Se täytyy vaan hyväksyä, eihän perheessä ole onneksi vakavaa sairautta eikä kukaan ole kuollut. (Vaikka "pieni kuolema" tämäkin on.)
- Pohjalle matkalla
Voi, kirjoitat niin viisaasti, Toinen vaihe, tippa tulee linssiin kun luen kirjoitustasi. Mutta olen ajatellut, että prosessi on menossa, kypsyn tähän pikkuhiljaa, väkisin en voi asioita kiirehtää, kunhan huolehdin etteivät turhaan veny. En ole pystynyt vielä repimään itseäni irti, tilanne on nyt vielä sellainen, kaikkea en tässä voi kertoa. Asiat ottavat aikansa.
- miguel83
Moikka Pohjalle Matkalla
Mulla ihan sama tilanne, eka oli n.6kk tilanne päällä ,kun vaimo ilmoitti erohaluistaan. Oli pettänyt mua jo ennen sitä ja epäilen, että sen jälkeenkin. Tuntuu, etten tästä oikeen mitenkään selviä. Vois olla kiva vaihtaa kokemuksii enemmnkin täällä.- Toinen vaihe
Hei, miten voitte miguel ja pohjalle matkalla. Toivon että teillä on käytössä jotain lääkettä pahimpaan ahdistukseen. Kun se ahdistus voi jonain päivänä olla niin valtavan pahaa että haluaisi vaan kuolla. Lohdutukseksenne voin sanoa että se helpottaa ajan kanssa. Löydätte vielä jonain päivänä jotain parempaa ja silloin tämä asia on kuin kaukaista pahaa unta. Mutta, mutta, se ei helpota oloanne juuri nyt, siksi lääkkeet. Itselläni oli lääke ahdistuskohtaukseen ja unilääke. Nyt en ole ottanut kohtauslääkettä juuri enää. Alkuun otin kun en voinut lakata itkemästä ja tuntui että pakahdun. Ajatelkaa niin että kun puolisonne on itsekkäällä toiminnallaan teidät näin pahaan oloon saattanut, onko hän enää rakkautenne arvoinen. Onko hän sen arvoinen että haluaisitte unohtaa ja jatkaa hänen kanssaan. Välittääkö hän aiheuttamastaan valtavan pahasta olosta mitään. Minun puolisoni ei välittänyt, hän on itse kovanaama joka ei osaa tuntea empatiaa toista kohtaan. Ymmärrän sen jotenkin, me ihmiset olemme erilaisia. Mutta juuri sen erilaisuuden takia ymmärrän että ero on ainoa ratkaisu, enhän voisi mitenkään kestää tätä kaikkea toista kertaa. Ja se vaarahan olisi olemassa jos pettämiset annettaisiin anteeksi ja jatkettaisiin avioliittoa.
Nyt kannattaa rakastaa vain itseään että pysyisi jotensakin koossa, se itsevarma eksä kyllä pärjää ihan kympillä, ei hän tässä tarvitse kenenkään apuja. - miguel83
Toinen vaihe kirjoitti:
Hei, miten voitte miguel ja pohjalle matkalla. Toivon että teillä on käytössä jotain lääkettä pahimpaan ahdistukseen. Kun se ahdistus voi jonain päivänä olla niin valtavan pahaa että haluaisi vaan kuolla. Lohdutukseksenne voin sanoa että se helpottaa ajan kanssa. Löydätte vielä jonain päivänä jotain parempaa ja silloin tämä asia on kuin kaukaista pahaa unta. Mutta, mutta, se ei helpota oloanne juuri nyt, siksi lääkkeet. Itselläni oli lääke ahdistuskohtaukseen ja unilääke. Nyt en ole ottanut kohtauslääkettä juuri enää. Alkuun otin kun en voinut lakata itkemästä ja tuntui että pakahdun. Ajatelkaa niin että kun puolisonne on itsekkäällä toiminnallaan teidät näin pahaan oloon saattanut, onko hän enää rakkautenne arvoinen. Onko hän sen arvoinen että haluaisitte unohtaa ja jatkaa hänen kanssaan. Välittääkö hän aiheuttamastaan valtavan pahasta olosta mitään. Minun puolisoni ei välittänyt, hän on itse kovanaama joka ei osaa tuntea empatiaa toista kohtaan. Ymmärrän sen jotenkin, me ihmiset olemme erilaisia. Mutta juuri sen erilaisuuden takia ymmärrän että ero on ainoa ratkaisu, enhän voisi mitenkään kestää tätä kaikkea toista kertaa. Ja se vaarahan olisi olemassa jos pettämiset annettaisiin anteeksi ja jatkettaisiin avioliittoa.
Nyt kannattaa rakastaa vain itseään että pysyisi jotensakin koossa, se itsevarma eksä kyllä pärjää ihan kympillä, ei hän tässä tarvitse kenenkään apuja.Moi
Sain itelleni rauhoittavaa- ja unilääkettä. Rauhoittavia en syönyt kuin ihan muutaman, kun ne ei tuntuneet mitenkään muhun vaikuttavan. Unilääkkeillä saan ainakin unenpäästä kiinni, mutta en niidenkään kanssa kovin pitkää unta 5-6h. vaimo kanssa sanoo kun puhun pahasta olostani, että toivottavasti saan apua jostain muualta, hän ei sitä minulle voi tarjota. Hän jätti erohakemuksen meistä viime kuun lopussa ja sanoo, että 1.2 alkaen emme ole tpisillemme enää mistään tilivelvollisia ja alkaa luutavammin etsiä uutta kumppania tai ainakin satunnaisempaa seuraa. ja sitähän hänellä on ollut jo aiemminkin. Tää ajatus tuntuu musta ihan mahdottoman pahalta, kun oon muutamassa ennen sitä omaan kämppään ja joudun siellä sit miettiin missähän hän menee ja kenen kanssa. En tiedä miten siitä selviän kun on jo nytkin tosi vaikee olla. Haluisin vielä kerran katsoa hänen kanssaan, millaiset kortit meillä olisi vielä jäljellä. - Toinen vaihe
miguel83 kirjoitti:
Moi
Sain itelleni rauhoittavaa- ja unilääkettä. Rauhoittavia en syönyt kuin ihan muutaman, kun ne ei tuntuneet mitenkään muhun vaikuttavan. Unilääkkeillä saan ainakin unenpäästä kiinni, mutta en niidenkään kanssa kovin pitkää unta 5-6h. vaimo kanssa sanoo kun puhun pahasta olostani, että toivottavasti saan apua jostain muualta, hän ei sitä minulle voi tarjota. Hän jätti erohakemuksen meistä viime kuun lopussa ja sanoo, että 1.2 alkaen emme ole tpisillemme enää mistään tilivelvollisia ja alkaa luutavammin etsiä uutta kumppania tai ainakin satunnaisempaa seuraa. ja sitähän hänellä on ollut jo aiemminkin. Tää ajatus tuntuu musta ihan mahdottoman pahalta, kun oon muutamassa ennen sitä omaan kämppään ja joudun siellä sit miettiin missähän hän menee ja kenen kanssa. En tiedä miten siitä selviän kun on jo nytkin tosi vaikee olla. Haluisin vielä kerran katsoa hänen kanssaan, millaiset kortit meillä olisi vielä jäljellä.Miguelille! Olet kyllä mieheksi uskomattoman kultainen ja anteeksiantavainen ihminen. Toivon että löydät näistä yli päästyäsi samankaltaisen, luotettavan naisen joka rakastaa yksin sinua.
- onnellinenmies
olen mies joka oon kokenu tuon toisinpäin.elå ikinä tee jonkun miehen takia itelles pahaa.toivottavasti järjen ääni kuului
- Pohjalle matkalla
Sain lääkityksen ja tuntuu, että se on helpottanut oloa. Asioiden kulkua en nyt voi nopeuttaa, yritän keskittyä omiin tekemisiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Mieheni ei kykene samaistumaan tilanteeseeni eikä tuntemaan empatiaa, eikä ymmärrä, miksi haluaisin saada ratkaisun tähän tilanteeseemme mieluimmin nopeasti kuin vitkutella iän kaiken. Hän kokee ilmeisesti, että tilanne on ihan ok, kun ei olla tällä sekunnilla eroamassa ja hän mietiskelee, erota vai ei. En nyt ole tekemässä itselleni mitään, mutta ahdistus oli niin kova, että itsemurhariski oli todellinen - ei meinannut kestää tuskaa ja kipua, minkä tilanne aiheutti.
- Hoida itseäsi
Sanoit tilanneesi Jälleenrakennus kirjan, oletko lukenut sitä? Sen avulla voi samaistua muiden eronneiden kokemuksiin ja huomata, että omat tuntemukset ovat ihan tyypillisiä eroprosessin kuluessa. Itse olen perehtynyt oman kokemuksen myötä aiheeseen, ja jostain luin, että jopa 3/4 eronneista voi jossain eron vaiheessa ajatella itsemurhaa. Se ei tarkoita että kukaan toteuttaisi ajatuksiansa. Itse kävin Fisher eroseminaarin jossa sain turvallisesti purkaa tuskani sen sijaan että olisin lääkinnyt sitä. Aikansa se ottaa, ennenkuin toivo ja elämänusko voittaa mutta ne tulevat varmasti kun jaksaa rämpiä yli pimeiden päivien.
- 5+12
Älä jää odottelemaan miehen ratkaisuja erotako vai ei. Hae itse sitä eroa, jos mies ei hae. Tuo löysässä hirressä olo on ihan pahinta, eikä olosi helpota niin kauan kun tilanne vaan jatkuu epäselvänä.
- Parantunut
Suurin apu on aika. Tuska vaan kestää aikansa kun rakastaa paljon. Minulta meni useita vuosia, mutta toki välillä oli helpompaa. Ohi on kuitenkin mennyt ilman katkeruutta.
- Pohjalle matkalla
Kirja on avaamattomana paketissa. En jaksa ajatella, että toipuminen kestää monta vuotta. En näe tulevassa mitään elämisen arvoista, ja vaikka olisi, en jaksa sinne asti. Minusta kiskaistaan niin iso pala pois ja olen jo niin vanha, en jaksa toipua. Kyllä mun elämä oli tässä. Rämmin nyt eteenpäin joten kuten. En tiedä kauanko jaksan.
- Toinen vaihe
Hei! Onko sinulla mahdollisuutta muuttaa johonkin vuokra-asuntoon. Jos miehesi ei ole muuttanut sen toisen luo vaan asuu kotona, on se todella raskasta kestää. En oikein usko että toipuminen onnistuu noissa oloissa, pitäisi saada Pettäjään välimatkaa. Kauempaa näkisi paremmin tilanteen. Ja omassa asunnossa voisi vaikka itkeä koko ajan, joudutko nyt näkemään miestä päivittäin ja esim. salaamaan itkusi häneltä. Pyydä häntä muuttamaan johonkin yksikseen? Nyt on mennyt mieheltäsi puurot ja vellit sekaisin jos hän luulee että sinä odottelet eroratkaisua, kuin joku kämppäkaveri. Ei varmaan kun liittoon aloitte ollut tarkoitus että olette kämppikset? Minusta teidän olisi hyvä asua erillään, tehköön mies sitten ratkaisunsa jos et sinä halua sitä tehdä.
- koettu on
Empä tiedä, mutta vaikka kuinka olis tuskaa ja pahaa oloa, ei se muuksi enää muutu. Itse menin takaisin monta kertaa ja aina vaan muuttu pahemmaksi.
Olihan se heti eron jälkeen vaikeaa ja ihmetteli, miten maailma menee vaan kuin ei olis mitään tapahtunut eli muut ihmiset?, vaikka minulla oli hätä.
Kaikista eniten ihmettelin, miten puoliso josta erosin, alko heti uuden yhteisasumisen toisen kanssa. Lopulta selvis, ettei koskaan edes rakastanut minua, sanoi sen suoraan ja se helpotti, itsekkin taisin olla vaan riippuvainen kodista jossa asuin, sillä lapset oli jo maailmalla.
Nyt huomaan, miten mukavaa on asua yksin, ja ihan oma elämä, tämä aika tulee kun aikaa kuluu.
Joten eteenpäin sanoo eläväisen mieli!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuvat! Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki, 22, on puhjennut naisena kukkaan - Some sekoaa: "Sä..."
Ooo, kaunis aikuinen nainen Helmistä on kasvanut siinä yli 80-vuotiaan Dannyn rinnalla! Katso uudet kuvat: https://ww584392- 482952
Suodatinpussin kastelemalla saa parempaa kahvia
Kokeilin niksiä ja kyllä tämä kahvi on parempaa nyt. Ei lainkaan maistu paperiselta. Huljuttelee hanan alla suppiloa pap1352236Tidätkö nainen
että suoraan sanottuna v.tut.aa että pääsit näin lähelle minua. Ei olisi oikeasti aikaa tähän mutta silti aina välillä o1051926Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.711459Onkohan sinulla kaikki hyvin?
Nyt vähän sellainen outo tunne tuli. Sinun asiasi niin ei minulle toki tarvitse kertoa. Kunhan mietin...381187Huikeeta, mahtavaa, ihan mielettömän upeeta
Me ostettiin talo Espanjasta. Tosin saadaan käyttää sitä vain muutama viikko vuodessa kun on monta muutakin ostajaa! M1891077- 1731076
En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois871058Oho! Arja Koriseva paljastaa TTK:n ekasta suorasta lähetyksestä: "On vähän ärsyttävä yhtälö!"
Upea Arja Koriseva! Tsemppiä haasteelliseen tilanteeseen! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-arja-koriseva-161042