http://www.hs.fi/paivanlehti/paakirjoitukset/Harmaita morsiamia/a1376364627169?jako=7a4d9aa11026502801256d78041f28bd
Ei muuta lisättävää.
Ei muuta lisättävää.
Elämän "tuhlaaminen" huonossa parisuhteessa
Ei muuta lisättävää
18332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Raamatussa lukee: Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi!
Jos tuon mummelin uusi suhde menee karille, niin luultavasti on yksin loppuelämänsä. Tuossa iässä ei enää uusia helposti löydetä.
Tiedän yhden liki 70-vuotiaan äijän, joka myös rakastui tulisesti ja jätti vaimonsa lähes 40 vuoden jälkeen itseään 30 vuotta nuoremman venakon vuoksi. Kun venakko jätti ukon saatuaan hänen avullaan oleskeluluvan Suomeen, meni ukkoparka raapimaan ex-vaimonsa ovea ja kerjäämään takaisin. Kun ex-vaimo käski painua suolle, ukko hukuttautui.
Oleskeluluvan kalastajat ovat erikseen. Kaikkien mielenterveys järkkyy, kun tulee vedätetyksi. Nämä oleskeluluvan kalastajat ovat tietoisesti liikenteessä. Rakkaustarinaksi ei voi kutsua näitä.
Minun mummini ja vaarini erosivat 55 avioliittovuoden jälkeen. Kumpikin olivat helpottuneita, että "nyt oli lupa erota", kun entisaikaan ei ollut sellaista mahdollisuutta. Kumpikin saavat elää loppuelämän rakastamansa ihmisen kanssa ja elää lopun elämänsä ottaen sen, mikä oli heiltä "ryöstetty".
Raamatussa kielletään myös uskottomuus. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Mummeli saattaa myös kärsiä varhaisen dementian oireista. Sehän saa ihmisen käyttäytymään ennalta-arvaamattomasti ja hetken mielijohteesta.
Mutta lopputulos oli kuitenkin onnellinen, niin mitä väliä! Vaimo löysi rakkauden ja mieskin löysi uuden rakkauden :)
Jos kyseinen mummeli oikeasti sairastuu dementiaan, niin hän muistaa sen jälkeen vain ex-miehensä mutta ei uutta ukkoaan. Dementikothan tunnetusti muistavat hyvin vanhat asiat, mutta eivät uusia ja tuoreita asioita.
Pointtina oli kuitenkin se, että ihminen saa elää loppuelämänsä onnellisena. Eli sitä elämää vuoden tai 20 vuotta ennen sitä dementian tuloa. Sitten kun dementia tulee, niin sitten asia on niin, että tämä muistaa vain entisen miehensä. Se ei estä kuitenkaan uutta miestä istumasta hänen vierellään loppuun saakka.
" Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä oli rakkaus." Täytyy kyllä nostaa hattua mummelille, joka ei lähtenyt pettämisen tielle vaan erosi heti. Moni pettäjä, kakkonen ja ykkönen ei kykene enää vastaaviin päätöksiin. Vanhassa on vara parempi.
Näin se menee.
Oma äiti unohti vanhoilla päivillä naidun ukkonsa heti laiitoshoitoon jouduttuaan.Ukon kuoltua lasten isä ja lapset enää merkitsivät.Isä ei olisi vajonnut näin alas, koska aivot pelasivat loppuun saakka.
Joopppalla on näkemystä elämään.Muiden kommentointi lähinnä säälittävää.
Ja sinun kommenttisi ei ole säälittävä...vai? :D
Tämä palsta tuo esiin näitä eroa ihannoivia ja romantiikan nälkäisiä yksilöitä!
Avioero vanhemmalla iällä on kaikkea muuta kuin kaunis ja se saa aikaan katkeruutta ja vihaa. Moni ihastuu ja tekee ratkaisun, mutta katuu jo muutaman vuoden jälkeen.
Yksinäinen ja sairas vanhuus ei ole sitä, mitä useampi on lähtenyt hakemaan!
Olen nähnyt läheltä vanhempieni sekä tätini eron ja voin sanoa, että kaikista onnellisin ennen kuolemaansa oli äitini, vaikka olikin vanhemmalla iällä vielä petetty.
Toiset olivat yksinäisiä, katuvia ja säälittäviä!
Minä olen taas nähnyt äitini läpi elämänsä surullisena isäni pettämisten vuoksi. Nyt 45 avioliittovuoden jälkeen tämä on vihdoin uskaltanut vaatia itselleen asioita, joita jokaisen kuuluu saada. REHELLISYYTTÄ JA OLLA SE TÄRKEIN IHMINEN PUOLISONSA ELÄMÄSSÄ!
Äiti kun on tullut vahvaksi, tämä ei suostu elämään enää petturin kanssa, ja sanon: Hyvä niin! Ihmiset usein puhuvat, miten vanhana voi jäädä yksin, että ei välttämättä löydä uutta puolisoa... Onko pakko löytää? Vahva ihminen pärjää yksinkin! Äitini ei aio uutta miestä itsellensä hankkia. Ei parisuhde ole grande finale elämälle. Ihmisen tulee rakastaa ennen kaikkea itseänsä ja heittää petturi ulos! Kuka sinua arvostaa, jos et sinä itse?
"Avioero vanhemmalla iällä on kaikkea muuta kuin kaunis ja se saa aikaan katkeruutta ja vihaa. "
Kuka näin on päättänyt? Juuri avioliiton jatkaminen, muodon/tavan vuoksi, omasta sisäisestä pakosta, yms saa ihmiset, vanhat sekä jopa nuoretkin, katkeriksi, kyynisiksi ja vihaisiksi.
Romantiikan ja rakkauden kaipuu on todentotta niin kamalia asioita, ettei niitä voi ymmärtää, kaikkihan niitä katuu....
Yksin ei kyllä pärjää vahvakaan ihminen. Vahvin onkin se, joka myöntää heikkoutensa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ilman puolisoa kumppaniaan voisi elää ihan hyvää elämää. Nimittäin sellainen, joka ei parisuhdetta kaipaa.
Eiköhän se ole jokaisen omalla vastuulla, että elää onnellisessa parisuhteessa tai yksisuhteessa. Jos toisessa ei osaa elää, niin toinen on ainoa valinta.