http://www.hs.fi/paivanlehti/paakirjoitukset/Harmaita morsiamia/a1376364627169?jako=7a4d9aa11026502801256d78041f28bd
Ei muuta lisättävää.
Ei muuta lisättävää.
Elämän "tuhlaaminen" huonossa parisuhteessa
Ei muuta lisättävää
71018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun elämä, eivätkä parisuhteetkaan, ole mustavalkoisia, niin huonoissakin suhteissa voi olla jotain hyvää, joka saa jäämään, pysymään paikallaan.
Tosi mukavaa, että vanhatkin vielä uskaltautuvat uusiin koitoksiin. Loppuupa oma liittoni millä tavalla tahansa, niin itse en enää ikinä solmi minkäänlaista. Toivottavasti voin ja saan nauttia aiheesta vapaana.
Mikä on huono parisuhde? Sellainen, jossa on väkivaltaa? Sellainen, jossa rakkauden huuma on loppunut? Sellainen, jossa ollaan "enää" ystäviä?
Tottakai pitääkin erota, mikäli parisuhde on epäterveellinen, mutta missä menee raja.
Ovatko tulevaisuuden parisuhteet ohi, kun toiselta loppuu rakkauden huuma? Menetetyn huuman jälkeen voidaankin taas vaihtaa uuteen huumaan ja odottaa hetkeä, jolloin toinen taas päättää hakea uuttaa huumaa muualta? Yksi pääsee uuteen nousuun ja toiseen sattuu.
Nykyisin ihminen on todella onnekas, jos liitto kestää. Jos toinen haluaa lähteä, se on vaan hyväksyttävä. Siinä ei ole mitään väärää.
Kovin vanhana eroaminen on kyllä sikäli harmillista, että yksin vanhus on aika turvaton, vallankin jollei ole lapsiakaan.
Mutta toisaalta on myös paljon niitä, jotka elävät yksin koko elämänsä. Eroavalla on sentään ollut elämässä jakso onnellista parisuhdetta, luultavasti.
Miten niin, "elämää"? Moni ns. kestävä liitto on helwetin esikartano, mutta sitä pidetään pystyssä milloin mistäkin syystä: tavasta, uskonnosta, yhteiskunnallisesta kelpaavuudesta, j n e ... Onni ja onnekkuus on näistä jutuista irvokas kuvaus.
Kaikki hyvä ei aina tule vaivaanäkemättä. Sekin kannattaa muistaa. Onko rakkaus vain huumaa? Se voi olla myös tunne, jonka kadottaa monen huuman seassa, joka on paluttamattomissa, vaikka niin haluaisikin.
Niin- onneksi ihmiset uskaltavat tehdä itse jotain elämälleen, vanhanakin.
Tuon ikäisenä elämän rajallisuus kolkuttaa jo sen verran ovella että vanha pystyyn uollut suhde on helppo päättää jos esimerkiksi suhdetta ei ola osattu hoitaa ja läheisyyttä ei ole nimeksikään. Nuorempana ihmistä ohjaa tulevaisuuden rakentaminen ja fyysinen vetovoima, pinnaliisuus. On kuitenkin totta, että joku vastuu on kannettava, eikä tuo viisaus varmaan tuolla iällä ainakaan ole vähentynyt, joten turha lähteä vertaamaan nuorten ihmisten liittojen päättymiseen hetken huumassa. Ehkä vanhemmilla on jo sen verran viisautta ja rohkeutta että tietävät ja uskaltavat sanoa varmaksi mitä ovat etsimässä, kusetuksen vaara pienempi ja ymmärretään asioiden kaikki puolet... toisin kuin monet nuoremmat suhteista hetken huumassa lähtijät ja perheidensä hylkäävät haaveilijat.