Mitä niin parempaa muka on parisuhteessa kuin sinkkuna olemisessa? Parisuhtessa kaiken joutuu jakamaan ja lopulta kuitenkin melkein kaikki eroaa. Ja sitten taas halutaan uuten suhteseen? Hullua touhua. Kyll sinkkuna on parempi.
kertokaas parisuhteeseen haluavat/sellaisessa olevat
.,.,--.-,.,.
8103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joutuu jakamaan? Ai niinkuin sohvan? Haluaisit ikioman sohvan, etkä ketään muuta siihen köllöttämään?
Minulla on omat huonekalut enkä halua niitä heittää roskiksi. Miehellä on myös omat huonekalut, josta hän tykkää. Miten kahden asunnon huonekalut voi siirtää yhteen asuntoon. Ja miten kaksi eri tyyliä voi yhdistää yhteiseen kokonaisuuteen?
Ehkä joskus on ihan hyvä luopua jostain tai sitten muuttaa isompaan.
Juu pitää muuttaa isompaan ja parempaan. Kun paikka on liian ahdas, sitä on jätettävä toisille, jotka viihtyvät ahtaassa paikassa.
Niin. No kovin itsekkäät ihmiset eivät mielestäni sovellu parisuhteseen,koska eivät tosiaan halua antaa omistaan toisille. Mutta toisaalta parisuhteessakin oleminen tehdään ihan itsekkyyden vuoksi. Eli sen takia, että toisen kanssa ollessa ITSELLÄ on hyvä olla. Epäitsekäs ilmiö tosin on, että parisuhteessa (ainakin minä) haluan että myös toisella on hyvä olla. Saatan ihan mielelläni ''palvella'' toista, se ei mielestäni tunnu mitenkään työltä joka on parisuhteessa ollessa pakko tehdä. Se tulee luonnostaan. Hoitaa ja pitää huolta toisesta. Se on ihanaa. Ja etenkin kun itsekin saa vastineeksi hoitoa.
Se mitä en itsekkään ymmärrä, että miten ihmiset pystyy vaihtaaan parisuhteita yhtenään, miksi he eivät rakastakaan? Miksei vain etsitä sopivaa ja sitten loppuelämä tämän henkilön kanssa? Itse en koskaan voisi vaihtaa miestäni kehenkään tai mihinkään. Hän on yhtä tärkeä kuin vaikka oma lapseni. Sellainen ihminen joka kykenee eroamaan tai ''lopettaa'' rakastamisen, ei mielestäni ole oikeaa rakkautta kokenutkaan. Rakkaus ei koskaan kuole. Siis jos olet oikeasti rakastanut. Moni näyttää ''rakastuvan'' johonkin mielikuvaan ihmisestä, ei siihen oikeaan henkiöön..sitten kun henkilö ei olekaan sitä mitä kuviteltu...erotaan..
Itse olen ollut 15v saman miehen kanssa, hän on ensimmäinen ja viimeinen mies jonka kanssa aijon olla. Tapasimme jo teini-iässä. Meikä ei erota mikään, koska rakastamme toisiamme syvästi. Tälläisestä ''elokuvamaisesta rakkaudesta'' ihmiset ehkä etsiessään parisuhdetta, haaveilevat. Suurin osa vain ei kykene samaan kuin me...Ja yksi koko elämän kestävä parisuhde päätyykin vain moniin yrityksiin saavuttaa se.
Ei siinä välttämättä mikään ole parempaa kuin sinkkuna ollessa, molemmissa on puolensa, enkä ala niitä nyt tässä listaamaan, kun jokainen varmaan tajuaa ne itsekin. Parasta on, että pystyy olemaan tyytyväinen kulloiseenkin tilanteeseensa. En usko, että jos sinkkuna ihminen on hyvin tyytymätön, etteikö hän olisi myös parisuhteessa sellainen.
Itse nautin läheisyydestä ja siitä tunteesta, että joku toinen pitää tärkeänä.
Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Kyllä sitä olis mukavaa nukkua naisen vieressä ja tehdä kaikkeee, matkustaa, urheilla, jutella, halia, naida, käydä konserteissa ja vaikka mitä. Kyllä minä voin jakaa tavaroita, tavarat ei ole mulle mitenkään tärkeitä ja laskujakin voin maksaa puoliksi koska se kuuluu suhteeseen. On se aika ankeeta et jos ajattelee että ei ikinä seurustelisi ja olis vaan yksin kun muut seurustelee.