tässä hieman pidenpi kertomus omasta suhteestani. olemme olleet suhteessa noin kahden vuoden verran siitä osa kihloissa miehelläni on iso ongelma alkoholin kanssa ja hän sairastaa myös masennusta. hän saa kaiken mahdollisen avun minulta ja nykyisin jopa perheeltäni joka ei aijemmin hyväksynyt häntä. olen yrittänyt olla puuttumatta ongelmaan ja puuttunut mutta mikään ei tunnu toimivan kunnioitusta minun suuntaani hänellä ei ole laisinkaan oikeastaan minkään asian suhteen päivät meillä menee suunnilleen niin että herään keitän kahvia teen kotiaskareita hän herää ja siirtyy koneelle siellä viettääkin suuren osan päivää ei kuitenkaan aivan joka päivä. jos talous antaa periksi niin alkoholia on saatava ja usein jopa lainalla on haettava. kontrollia juomisen suhteen ei ole ja kun tietty raja ylittyy tulee hänestä akressiivinen ja hyvin ilkeä minua kohtaan olen useasti paennut kotoani ja joutunut soittamaan poliisin paikalle jotta tilanne menisi ohi. seuravana päivänä hän ei muista tapahtumia ollenkaan. väkivallan lisäksi saan osakseni haukkumista ja räkimistä ja joskus rikoutuu tavaroita tai ruoka lentää seinille taikka päälleni. hän on myös itsetuhoinen tietyssä humalatilassa. olen koettanut olla todella kärsivällinen asioiden suhteen ja yritänyt korjata kaikken mihin vain pystyn jotta hänellä olisi hyvä olla mutta tuntuu että en kykene enempään. häntä ärsyttäviä puolia minusta olen korjannut ja siitä saanut jopa hyvää palautetta. olen todella väsynyt ja henkisesti loppu tähän jatkuvaan pahaan oloon ja ainaiseen tappeluun mutta kaikesta huolimatta rakastan miestäni koko sydämmestä ja näen hänessä paljon hyvää ja positiivista. mutta hän ei näe sitä itse itsessään . ja uskon parempaan huomiseen. olen keskustellut mieheni kanssa asioista moneen kertaan mutta muutosta niihin ei ole tullut ja olen myös kääntynyt hänen sukunsa puoleen heistä osa tahtoo auttaa ja tukea. itselläni on myös ollut ja on paljon ulkopuolisia vaikeuksia jotka vaikuttavat niin mieleeni kuin suhteeseemme. mieheni on useasti ollut jättämässä minut kun olen niin vaikea akka/ämmä ja olen ollut se osapuoli joka anelee häntä jäämään ja lupaa tehdä kaikken jotta aiat olisivat hyvin. on päiviä jolloin kaikki on hyvin taikka jopa lostavasti ja samassa hetkessä kaikki kääntyy päälaelleen ja hän ilmoitta että haluaa erota minusta. en oleta että kukaan ymmärtäisi miksi en ole nostanut kytkintä tästä suhteesta. kun sen selittää jo pelkästään se rakkauden määrä miestäni kohtaan ja ne kaikki hyvät hetket / päivät hänen kanssaan. osaisiko joku kertoa miten tulisi tilanteessani toimia?
erilainen parisuhde? vai jotakin muuta?
neuvoton
12235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"osaisiko joku kertoa miten tulisi tilanteessani toimia?"
Kerron, että ainoa miten voit tilanteessa tomia on EROTA!!!!!
Niinkuin tuhannet muut naiset samassa tilanteessa ovat tajunneet; sinä et pysty häntä rakastamalla parantamaan.
Jos hän ei itse mene hoitoon ja halua parantua, on sinun turha yrittää. Vaatiminen, maanittelu, suostuttelu, holhoaminen tai tukeminen ei auta, jos hän ei tee itse sitä päätöstä. Pilaat vain oman elämäsi.
hän on useasti sanonut että nyt loppuu juominen ja ymym.. mutta se kestää sen hetken ja kaatuu siihen. yleensä päätös siitä lopettamisesta tulee sellaisten tilanteiden jälkeen kun on ollut iso riita ja jopa käsiksikäymistä siinä mukana.
On hienoa että tuet ja rakastat häntä, mutta joskus se ei vaan riitä. Et voi väkisin häntä parantaa, hänen täytyy tehdä aloite avun hakemiseen. Teoillasi vaan edesautat hänen itsetuhoista käytöstään ja mikä pahinta, oman hyvinvointisi kustannuksella. En oikein näe että voit jatkaa tuollaista montaa vuotta kunnes olet itse tyhjä ja loppuunpalanut.
Sinun pitää omaksi parhaaksesi irrottautua hänestä, ja tee vaikka selväksi että olet häntä varten jos hän haluaa apua, mutta jos tilanne jatkuu näin, et voi jäädä saman katon alle.
Tee se palveluksena HÄNELLE että lähdet. Hän ei tule näkemään alennustilaansa ennen kuin poistut hänen läheltään. Joskus on pakko käydä pohjalla että voi aloittaa nousun ylös.
hieman tähän väliin selvennystä elikkäs hänellä on lääkitys masennuksen hoitoon mutta alkoholi ongelmaan hän ei omasta mieletään tarvitse mitään apua ( lääkinnällistä) kun omasta mielestään pystyy lopettamaan koska vain kun vaan haluaa.
Miten nämä miehet nyt joka puolella näyttävät aiheuttavan ongelmia. Olisiko se parempi laittaa ne kertakaikkiaan johonkin reservaattiin.
Tuet ja rakastat. Teet kaikkesi mahdollistaaksesi hänen juomisensa ja tuhoavan elintapansa.
Hän uhkaa lähteä, sinä anelet jäämään.
Nyt kysyt, miten toimia?
Miksi kysyt? Jatkat kuten ennenkin, rakastat, mahdollistat juomisen, kuuntelet haukut ja nielet kaiken. Itsehän kerrot, että kun mies on lähdössä anelet jäämään.
Mitä siis haluat?Miksi kysyt?
Ja ihan pikku vihje; opettele välimerkkien ja isojen kirjainten käyttö. Lisäksi vähän lauseoppia. On hiton hankala lukea kun kaikki on lätkäisty yhteen putkeen!
käsitystä siitä, miksi olet alkanut pitemmästi henkisesti sairaan kelkkaan? Mitä tuollaisesta saat, muuta kuin mahdollisuuden "auttaa".
Kuten edellä jo sanottu, tuollaisenaan homma ei onnistu, se on saletti, ammatti-ihmiset voivat vahvistaa sen. Ja tällaisissa tapauksissa kaikista suurinta huuhaata on, etta "omasta mielestään pystyy lopettamaan koska vain kun vaan haluaa."
Voisit yrittää analysoida, mitä tuo rakastuminen sairaaseen ja epätoivoinen usko parempaan huomiseen on, itsellesi jonkin merkityksen tai oikeutuksen hakemista tai... Voit aloittaa uudestaan sitten, jos miehellä pohjien kautta kulkemisen jälkeen edes jotain korjaantumista ja parantumista on havaittavissa, nykymenoon näännyt tavalla tai toisella joka tapauksessa.
Lue tämä, ehkä silmäsi aukenevat :)
http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/415-laheisriippuvuus
Kyse voi olla myös omasta tarpeesta siihen, että vierellä on ihminen jota parempi ja tehokkaampi saa olla.
Klassikko juoppo vaimo yhdistelmässä. Vaimo valittaa ja valittaa, mies juo ja kohtelee huonosti, vaimo kerjää sääliä kun häntä huonosti kohdellaan, pian tuttavat eivät enää jaksa kuunnella, ihmettelevät miksi vaimo ei nosta kytkintä,
pian vaimo lakkaa valittamasta, koska tietää ettei koskaan aio jättää miestä..
Kaikki siinä ihmettelee yleensä MIKSI.
Yhtälön sisällä vaikuttaa lopputulokseen sen vaimon oma tarve kuitenkin siihen, että katsoessaan toista joka on se "reppana", niin saa itse välttyä ottamasta vastuuta omasta elämästä. Sensijaan käyttää kaikki aikansa ja voimansa johonkin mikä ei koskaan tule valmiiksi..Se on turvallista. Tietää ettei juoppo koskaan muutu, niin ei ole sitä vaaraa että tulisi koskaan näkyväksi elämässä.
"No mulla on niin huonosti asiat, kun se mies kotona"..Tai voi tarpeentullen kokea olevansa vahva "Kaiken mäkin kestän, vaikka mies on tuollainen. Kukaan ei voi tietää, millaista minun elämäni on"
Eli on energiaa ja on toimintakykyä, mutta juopon puolisoksi alkanut henkilö ei usko sosiaalisten ja muiden kykyjensä lopulta riittävän mihinkään parempaan, mutta hän saa tuntea olonsa TÄRKEÄKSI hyysätessään jotain henkilöä jolta on helppo ottaa kaikki vastuu pois, joka siis on luovuttanut sen myös jo muille.
Rakkaus ei näyttele suurta roolia, todellinen rakkaus on sitä että päästää myös irti jos huomaa että rakkaudenosoituksistani on jopa haittaa.
Sellainen itsekäs rakkaus että "Minähän olen tuon miehen kanssa, vaikka se selkeästikään ei musta välitä, vielä se jonain päivänä palkitaan" on ikäänkuin rakkautta palkinnon toivossa. Joka ei ole oikeaa rakkautta vaan se on itsekästä
-kuinka minulle kävisi jos jättäisin miehen
-miten tuo mies pärjäisi jos en häntä rakastaisi
-olenko julma jos jätän miehen..
Nämä mietinnöt kuulostavat epäitsekkäiltä, mutta oikeasti ne on vähän kuin jonkun valeuskovaisen "Varmuuden vuoksi, jos taivas sittenkin on olemassa".
eli tehdään ns. "hyviä tekoja" koska ei uskalleta jättää niitä tekemättäkään. Todellinen rakkaus omaa tietynlaista tilannesilmää, että milloin se muuttuu itsekkääksi. eikä rakkaus ole minkään arvoista, jos se ei paina mitään. Kun miettii "jätänkö sen sian koska se löi mua", niin eihän se ole rakkautta jos jää katseleman ja vahvistamaan siten käytöstä. Sehän on väärin.
Se on ITSELLE vaikeaa jättää toinen, ja itsekkäistä syistä siihen tilanteeseen myös jäädään. Siksi koska ei ajatella että toinenhan on sairas ja oikeasti haluta pelastaa, vaan halutaan pelastaa itsensä kun ei uskalla tehdä sitä vaikeinta asiaa joka olisi oikein. Eli punnita miten minua voi kohdella.
Ei tuo haittaa suhdetta. Paljon pahempi juttu olisi jos hän olisi työtön lusmu joka napostelisi vain voikkareita, karkkeja, naksuja ja joisim limpparia hähä :D, joita se olisi hakenut ABC:ltä.