Onko akkuna-sana häviämässä suomen kielestä? Olen tavannut nuoria, jotka eivät ole enää kuulleetkaan kyseistä sanaa. Mummoni käytti sitä vielä varsin usein ja vanhempanikin joskus. Sana on varmaan aika vanha, viroksi se on "aken".
Onko muitakin, jotka eivät enää tiedä, mitä se tarkoittaa? Minun mielestäni se tarkoittaa eritoten avattavaa pikkuikkunaa, mutta voi tarkoittaa myös ihan tavallista, isoa ikkunaa.
Onko muitakin, jotka eivät enää tiedä, mitä se tarkoittaa? Minun mielestäni se tarkoittaa eritoten avattavaa pikkuikkunaa, mutta voi tarkoittaa myös ihan tavallista, isoa ikkunaa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"Akkuna" ja "ikkuna" ovat muinaisvenäläisiä lainasanoja, nykyvenäjässä ikkuna on окно [aknó], ukrainassa вікно [viknó]. Sana viitaa silmään око, kuten englannin skandinaavinen laina "window" ("vindauga", tuulisilmä).
Toisaalta olisi houkuttelevaa tulkita "ikkunan" tulevan sanasta "икона" (εἰκόνα), ikoni, eli venäjän kautta kreikasta.
Nykynuoret tuntevat vain windowsin. Tai oikeastaan eivät, vaan lähinnä feispuukin ja tvitterin ja sen semmoiset.
Akkuna-käsitettä ei välttämättä tarvitakaan. Se käsitetään nykyään murresanaksi eikä siis kuuluu yleiskieleen eli varsinaisen suomen kieleen. Jos siis uutisissa kerrottaisiin, että mielenosoittajat ovat rikkoneet paljon akkunoita, niin se herättäisi hienoista huvittunutta hymähtelyä ja epäilyksiä uutistenlukijan kielitajusta. Joku varmaan soittaisi ohjelmapäivystykseenkin.
"Akkuna" on yksinkertaisesti sanan "ikkuna" variantti, levinneisyydeltään läntinen. Se esiintyi vanhassa kirjasuomessa, joka perustui lähinnä lounaismurteisiin, ja siksi vielä Nykysuomen sanakirja kuvaa sen ilman mainintaa vanhahtavuudesta tai murteellisuudesta (selityksenä "= ikkuna"). Nykyiseen yleiskieleen se ei ainakaan kuulu, joten voi sanoa, että se on häviämässä suomen kielestä sitä mukaa kuin murteet häviävät.
Mitään merkityseroa "ikkunan" ja "akkunan" välillä ei ole sen enempää kuin "vihdan" ja "vastan" välillä.
Akkuna tulee venäjästä: akna.
akkunaa ei voi avata ikkunan voi
Suomenkielen openi pyysi avaamaan akkunan, milloin ilma kävi liian tunkkaiseksi.
Yli puolen vuosisadan takaa: Kasvi- ja eläinopin rakastettu opettajamme, varttuneempi naisihminen, rekrytoi minut ja erään (nyttemmin myös jo edesmenneen) luokkatoverini käyttämään epidiaskooppia, jolla sitten heijastettiin valkokankaalle kuvia jostakin kirjasta. Oppiaineen ja tuon ajan välinetekniikan mukaisesti varustettu luokkahuone pimennettiin laskemalla ikkunoiden eteen pimennysverhot. Esityksen päätteeksi saimme huvitukseksemme kuulla: ”Kiitokset koneenNÄYTTÄJille. IKKUNAT ylös!
Edesmennyt äitini (1916–2013) käytti mielellään akkuna-muotoa. Hänen mielestään akkuna kuvasi ikkunan toivottuja ominaisuuksia: suurta kokoa, laajaa näkymää ja valoisuutta, ikkuna jotakin päinvastaista.
Tässä ketjussa: ”Akkuna tulee venäjästä: akna.”
Ei ihan niinkään, vaan ikkuna/akkuna on venäjäksi окно. Koska paino on jälkimmäisellä tavulla, äännettäneen se suunnilleen ”aknó”
Klassisen venäjän ääntämissääntö oli, että o:t ennen painollista tavua äännettiin a:na, painollisessa tavussa ja sen jälkeen o:na.
Nykyvenäjällä näyttää olevan se käytäntö, että o ääntyy aina a:na. Siis nykyisin äännetään suunnilleen akná.
Luulisi_Nainakin, jotkut ovat sanoneet, ettei alaspäinpeukku näkyisi kaikille. Jos näkyy, se on minun tahaton virheeni, kun nuoli jäi peukun kohdalle. Muutenkin ohjelma venyy ja paukkuu kuin purukumi, sillä automaattisesti kaikki seuraavat kommenti saavat alaspäinpeukut.
Kiitos päivityksestä! Venäjäntaitoni on varsin lähellä olematonta. Kielen alkeita yritti minulle 1960-luvulla yksityisesti opettaa eräs perhetuttava, 1800-luvulla syntynyt inkeriläis-evakkomummeli, joka oli ehtinyt toimia opettajana Pietarissa ennen vallankumousta, ”tsaarinajalla”.
Vanhentuneeksi osoittamasi käsitykseni venäjän o:n äännearvosta periytyy tuolta 1960-luvulta, yli puolen vuosisadan takaa.
Olin tuolloin lapsuuden ja teini-iän rajamailla keikkuva koulupoika, joten kiinnostukseni venäjän kielen opiskeluun jäi piankin ”seksikkäämpien” harrastusten tunkiessa tilalle. En ole jaksanut elvyttää venäjän opiskeluani kunnolla myöhemminkään. Kävin 1970-luvulla yhden lukukauden ajan venäjän-opiskeluryhmässä työväenopistossa, mutta sekin yritys jäi tähän alkuunsa onnistuttuani saamaan ammattiin johtavan opiskelupaikan.
Näytämme olevan samaa ikäluokkaa. Minun opettajani kansalaisopistossa oli suomalainen sotilashenkilö, Igor, jolla oli ruotsinkielinen sukunimi ja oli syntynt Pietarissa. Aivan ilmeisesti Pietarin suomalaisten jälkeläinen.
Minunkin venäjänopinnot jäivät vähäisiksi, mutta Igor kerkisi tämän kertoa. Opiskelin yliopistossa useampiakin kieliä, mutta venäjä jäi kesannolle.
Pietarin suunnalla ja muualla Inkerissä ehkä oli vielä tähteitä klassisesta venäjästä.
Pakko kommentoida tätäkin: Kun menin kerran viikoittaiselle venäjäntunnilleni iäkkään opettajamummelin luo, ottikin minut vastaan hänen vieläkin iäkkäämpi miehensä. Opettajani oli kuulemma estynyt ja poissa kotoa, mutta mies oli lupautunut tuuraajaksi. Eikä huonoksi opettajaksi osoittautunutkaan! Sotilastausta kuten tuolla Igorillakin – oli palvellut Pietarin-aikoinaan peräti tsaarin henkivartiokaartissa!
Minulla on itselläni tällä hetkellä ikää ”vasta” 65 vuotta, joten aika huikea ajatus, että olen ehtinyt varhaisnuoruudessani olla niinkin läheisissä tekemisissä yli 100 vuotta sitten Venäjän tsaarin ja autonomisen Suomen suuriruhtinaan lähimmissä joukoissa palvelleen miehen kanssa! Historiallista perspektiiviä.
Oma äitinikin oli ”käynyt syntymässä” Viipurissa: hänen vanhempansa asuivat siellä onneaan etsimässä lyhyen aikaa hänen syntymänsä aikoihin (1916). Äitinikin ehti siis olla ensimmäisen elinvuotensa ajan tsaarin alamainen (ja isäni lähes kolme ensimmäistä vuottaan).
Niinpä oli minunkin isäni syntynyt 1907 ja äitini samana vuonna kuin sinun, 1916, molemmat siis keisarin alamaisina.
Sodan syttyessä isäni oli työssä Viipurissa, missä veljenikin on syntynyt. Itse synnyin hiukan sotien jälkeen, mutta olin vielä kirjoilla Viipurissa, koska siirtoseurakunnat lakkautettiin vasta 1950.
Akna voi olla tullut viron kielestä. Se on tuttu Varsinais-suomalaiselle,
se tarkoittaa ikkunaa.
Mistä ikkuna sitten tulee ?
Eihän se mihinkään katoa. Ainakin akku-sanan akkusatiivina säilyy :D
Tai mikä se nannannaa nyt onkaan, mutta sopi tuo akkusatiivi, jóka ei taida olla kuin saksassa olemassa, tuohon niin laitetaan nyt näin "hauskasti" :DDD!!!
Tulevaisuudessa autoissa voi olla akkuna vetymoottori! Mutta akkuna tuskin enää kammesta vääntämällä aukeaa.
Akku on energiavarasto. Moottori ei ole mikään energiavarasto.
Akuna matata.
Minulla on kännykässä akkuna LiFePo-mallinen akku.
Kännykkä on itessään akkuna maailmaan.
Ei nykyajan nuoret tiedä muuta kun tietokonesanaston ainakaan kaupungissa. Mikä on suuli, mikä on lato, mikä on sarka, mistä maito tulee? No kaupasta tietenki.
Akkuna ja ikkuna ovat synonyymejä, eli tarkoittaa alun pitäen samaa asiaa. Akkuna on vanhahtavampi muoto ja ajan mittaan se on muuttunut ikkunaksi.
Joissain murteissa näille sanoille on kuitenkin alettu määrittelemään eroja. Meillä ikkunoiksi kutsuttiin eteläpuolen ikkunoita ja pohjoispuolella taas oli akkunoita. Talomme oli perinteinen pohjalaistalo maalla. Monilla muillakin täällä pohjosen puolen ikkunat oli akkunoita. Jos talon julkisivu oli johonkin muuhun ilmansuuntaan, niin aina julkisivun ikkunat oli ikkunoita ja vastapuolella oli akkunat.
Mitä ne aku ja iines tähän kuulluu. Ei kerrassa mitään sanon minä. Pohjalaiset on muutenkin juntteja.
"Akkuna" on vanhahtava muteellinen/puhekielinen sana. Suomen kieleen se ei kuitenkaan kuulu vaan kirjakielessä virallinen sana on "ikkuna."
No akkuna onkin mummosukupolven sana. Ei sitä kukaan nykyaikana käytä. En ole ikinä kuullut kenenkään ikkunaa akkunaksi sanovan muuten kuin jotkut mummelit ja pparaiset joskus.
Vanhimmat mummot ja papat muistavat… jos vielä muistavat… sanonnan ”Akkunat auki Eurooppaan!”
Nahkasta tehtyjä alkuperäisiä ikkunoita kutsuttiin etunahkaksi.
No ei sanottu.
Akkunaa/ikkunaa saatettiin kyllä sanoa vain ”rakoksi”, koska yleisin tavallisen kansan käyttämä materiaali oli sian tai naudan virtsarakko.
Kuten edellä on todettu, englannin kielen ikkunaa tarkoittava sana ”window” juontaa juurensa muinaisnorjan sanasta vindauga eli ”tuulensilmä”.
Savupirtissä oli exit-luukku, josta saattoi päästellä ylimääräiset savut.