minulla on todella villi ja rohkea 2 vuotias poika. Poika osaa käydä potalla ja syö itse.. tosin ei suostu syömään perunaa, vihanneksia eikä juureksia.. Lemppari ruoka on lasagne ja kaurapuuro. Lapsi on tosi fiksu ikäisekseen. Ongelma meillä on niin kuin monen tuon ikäisen kanssa totteleminen. Kuten kerroin, niin poika on todella villi ja uhmakkaan rohkeasti tekee kaikkea todella typerää. Kotona on aina kohtalaisen fiksusti, mutta kun mennään vieraisille, niin alkaa täydellinen tottelemattomuus, vaikka joutuu jäähylle oltiin sitten missä tahansa. Rohkeudesta kertoo esimerkiksi se, että kylpylässä kiipeää korokkeiden päälle ja hyppää sieltä x hypyn veteen toistuvasti. Se on rohkeaa ja siellä olemme me vanhemmat jatkuvasti valvomassa ja tuo on ihan ok.. mutta siis kaveri ei pelkää mitään. Kun menemme kylään hän on ensimmäisenä aina tyhjentämässä laatikot ja kaapit pitkin lattioita.. kiusaa eläimiä jne. Eli siis istuu kylässä jatkuvasti jäähyllä, eikä se auta mitään. Pojan oma turvallisuus on välillä vähän niin ja näin, kun ei aina ehditä nappaamaan kiinni ties mistä.
Nyt kysymys kuuluukin. Kerran kiukkuisena typerästä käytöksestä käytin kylässä pelottelua. Eli jos et nyt tottele, niin peikko vie sinut mukanaan metsään, kun se tykkää tuhmista pojista. Pelleily loppui välittömästi ja pikku kaveri oli kiltisti koko kyläreissun. Tämän huomattuani aloin käyttää tuota peikko-pelottelua vähän useamminkin, kun pelkkä lapsen tasolle meneminen, silmiin katsominen ja tiukan ”ei:N” ja jäähylle laiton jälkeen on vielä tottelemattomuus jatkunut. Poika itse sanoo, että peikko hakee jos ei tottele äitiä. Ei pelkää edelleenkään mitään ja on rohkea.. nukkuu aina yönsä hyvin.
Mietin vain, että onko tosi paha juttu tuo peikosta huomauttelu, jos se saa toivotut tulokset aikaan ilman tappelua?
2-vuotias ja peikolla pelottelu
14
243
Vastaukset
- ...
Puuttumatta peikkoihin...
Kotona lapsi varmasti tietää mitä on sallittua tehdä. Kun paikka vaihtuu; tietääköhän lapsi mitä on sallittua tehdä? Onko häntä esimerkiksi opetettu, että koiraa saa silittää, koiran kanssa voi heitellä palloa ja mitä ikinä kylä paikassanne koiran kanssa sisällä saakaan touhuta... Vai onko hänet jätetty yksin kokeilemaan kaikkea mitä koiran kanssa voisi tehdä ja tällöinhän lapsi kokeilee monenlaisia juttuja.
Eli jälleen tätä samaa. Kun lapsi ottaa lasisen maljakon käteen; lapselle voi kertoa mitä maljakolla voi tehdä "maljakko laitetaan pöydälle, siihen voi laittaa vettä ja kukkia..." ei tarvitse alkaa luettelemaan listaa kielloista "maljakkoa ei saa heittää, maljakkoa ei saa pudottaa, maljakkoa ei saa ottaa leikkiin, maljakkoa ei saa laittaa päähän, maljakkoa ei saa laittaa jalkaa..." Lista on loputon, koska siinä, että lapsi ihan itse keksii, että maljakko on pöydillä kukkia varten menee kyllä kauan aikaa ja monta kokeilua ja elätte sitä odottaessa aikamoisessa negatiivisuuden ilmapiirissä.- peikko äiti
Tän vastauksen on pakko olla provo. . Ei oo ees todellista..
- ...
peikko äiti kirjoitti:
Tän vastauksen on pakko olla provo. . Ei oo ees todellista..
Ihan samasta syystä jätin peikot noteeraamatta, koska niiden on pakko olla provo...
Eihän kenenkään mielikuvitus yletä vain siihen, että miten kiellot muutetaan uhkailuiksi, kun ne liiallisen viljelyn kautta muuttuvat tehottomiksi... Pian uhkailut on tehottomia; mitä negatiivista seuraavaksi keksisikään?
Olisiko aika herätä todellisuuteen, että auktoriteettisi on jo kuollut lapsen silmissä ja hylätä autoritaarinen kasvatus (se vaatisi auktoriteettia) ja siirtyä lapsen ohjaamiseen? Aivan, nämä sanat tulivat mieleen palstan jutuista, kun jotkut jotain tehtävää tekivät; esimerkki heille... - 1+1+3
peikko äiti kirjoitti:
Tän vastauksen on pakko olla provo. . Ei oo ees todellista..
Sait peikko äiti tuolta kolmeelta pisteeltä todella parhaan mahdollisen ja fiksun vastauksen ja epäilet sitä provoksi! :O
En yhtään ihmettele, miksi kaksivuotiaasi käyttäytyy päättömästi. Jos lapsesi on niin fiksu ikäisekseen, niin puhuuko hän myös hyvin? Ymmärtääkö hän myös teidän perustelunne, miksi ei eläintä saa kiusata ja tavaroita rikkoa?
Meillä lapset ovat alkaneen puhumaan sanoja 1-vuotiaina ja lauseita alle 1½-vuotiaina ja heidän kanssaan on pystynyt hoitamaan asiat keskustelemalla 2-vuotiaina. En ole koskaan sanonut lapsistani, että he ovat "fiksuja ikäisekseen" :)
- Ei todellista
Lapsesi voi olla fiksu ikäisekseen, mutta hänen vanhempansa eivät ole fiksuja, jolleivat ala puhumaan lapselleen, kuten älykkäälle, puhetta ymmärtävälle ihmiselle puhutaan. "Lapsen tasolle" asettuminen on lapsen älykkyyden aliarvioimista.
- peikko äiti
Ei ole todellista siis että joku sanoo ohjeeksi jotain noin itsestään selvyyksiä. Sitä tarkoitin. Joka ikinen kerta lapselle selitetään miksi mitäkin ei saa tehdä ja tosiaan hän ilmoittaa koiraa kiusatessaan itse että ***** kiusaa koiraa ja koiraa sattuu. Koira puree kun sitä sattuu. Jne. Eli lapsi täysin tietää mitä on tekemässä ja että se on kiellettyä. Emme koskaan kiellä mitään ilman perusteluja enkä oikein ymmärrä miten se olisi edes mahdollista. Ja lapsen tasolla me se kaikki selitetään eli normaalisti puhuen mutta polvillaan lapsen tasolla eikä yläilmoista. Teillä ei selkeästi ole mitään järkevää lisättävää jo käytössä oleviin konsteihin joten jatkan peikottelua koska se toimii. Se on meidän fiksu ja tottelematon pikku uhmapää ja se saa nyt toistaiseksi riittää.
- Miten on?
peikko äiti kirjoitti:
Ei ole todellista siis että joku sanoo ohjeeksi jotain noin itsestään selvyyksiä. Sitä tarkoitin. Joka ikinen kerta lapselle selitetään miksi mitäkin ei saa tehdä ja tosiaan hän ilmoittaa koiraa kiusatessaan itse että ***** kiusaa koiraa ja koiraa sattuu. Koira puree kun sitä sattuu. Jne. Eli lapsi täysin tietää mitä on tekemässä ja että se on kiellettyä. Emme koskaan kiellä mitään ilman perusteluja enkä oikein ymmärrä miten se olisi edes mahdollista. Ja lapsen tasolla me se kaikki selitetään eli normaalisti puhuen mutta polvillaan lapsen tasolla eikä yläilmoista. Teillä ei selkeästi ole mitään järkevää lisättävää jo käytössä oleviin konsteihin joten jatkan peikottelua koska se toimii. Se on meidän fiksu ja tottelematon pikku uhmapää ja se saa nyt toistaiseksi riittää.
Kukaan ei ole ajatustenlukija tällä palstalla. Se, mikä toiselle on itsestäänselvyys, ei välttämättä ole sitä toiselle. Koska kukaan kirjoittajista ei tunne sinua, voi tulla vastauksia, jotka sinusta tuntuvat typeriltä.
Se, että lapsi toistelee sanomiasi asioita "koiraan sattuu" yms. ei todellakaan tarkoita, että hän ymmärtäisi, mitä on tekemässä. Kaksivuotiaan empatiakyky on vielä todella rajallinen, eikä hän ymmärrä niitä asioita aikuisen tavoin. Sitä ei pidä pitää tuhmuutena, vain kehittymättömyytenä, joka tuossa vaiheessa on asiaankuuluvaa.
Sanot, että lapsi ei edelleenkään pelkää mitään. Koska kyseessä on rohkea lapsi, ei hänen pelkonsa välttämättä ilmene painajaisina tai itkuina. Mielestäni se, että hän muistaa tuon peikkouhkauksen, riittää jo kertomaan, että hän ehkä on vähän peloissaan. Sanot itsekin tuota menetelmää pelotteluksi. Ei sitä nyt kukaan pysty sanomaan, tuleeko traumoja ja jos, niin millaisia. Mutta haluatko sinä olla äiti, joka kasvattaa lapsensa pelottelemalla? Se minusta on tässä pääkysymys. - peikko äiti
Miten on? kirjoitti:
Kukaan ei ole ajatustenlukija tällä palstalla. Se, mikä toiselle on itsestäänselvyys, ei välttämättä ole sitä toiselle. Koska kukaan kirjoittajista ei tunne sinua, voi tulla vastauksia, jotka sinusta tuntuvat typeriltä.
Se, että lapsi toistelee sanomiasi asioita "koiraan sattuu" yms. ei todellakaan tarkoita, että hän ymmärtäisi, mitä on tekemässä. Kaksivuotiaan empatiakyky on vielä todella rajallinen, eikä hän ymmärrä niitä asioita aikuisen tavoin. Sitä ei pidä pitää tuhmuutena, vain kehittymättömyytenä, joka tuossa vaiheessa on asiaankuuluvaa.
Sanot, että lapsi ei edelleenkään pelkää mitään. Koska kyseessä on rohkea lapsi, ei hänen pelkonsa välttämättä ilmene painajaisina tai itkuina. Mielestäni se, että hän muistaa tuon peikkouhkauksen, riittää jo kertomaan, että hän ehkä on vähän peloissaan. Sanot itsekin tuota menetelmää pelotteluksi. Ei sitä nyt kukaan pysty sanomaan, tuleeko traumoja ja jos, niin millaisia. Mutta haluatko sinä olla äiti, joka kasvattaa lapsensa pelottelemalla? Se minusta on tässä pääkysymys.Luulisin että haluan olla juurikin se äiti jonka lapsi käyttäytyy hyvin.. eli siis jos pelottelu auttaa niin sen teen.
- Miten on?
peikko äiti kirjoitti:
Luulisin että haluan olla juurikin se äiti jonka lapsi käyttäytyy hyvin.. eli siis jos pelottelu auttaa niin sen teen.
No sitten toimit niin. Itse en kylläkään haluaisi keinolla millä hyvänsä pyrkiä saamaan kaksivuotiasta käyttäytymään hyvin. Toki huonosta käytöksestä on aina seurauksensa ja asiat käydään läpi lapsen kanssa, mutta hyvin käyttäytyvä lapsi on minusta kasvatuksen, lapsen temperamentin ja monien muiden tekijöiden summa, eikä tuloksia vielä minun mielestäni voi olettaa nähtävän kaksivuotiaana, lapsen tunnesäätely on vielä niin alkeellista sen ikäisenä. Itse pyrin ennemmin siihen, että lapseni tulevaisuudessa olisi onnellinen ja muita hyvin kohteleva aikuinen, jonka perusturvallisuus ei ole lapsena järkkynyt. Näennäisesti ulkopuolisten silmiin hyvin käyttäytyvä lapsihan saattaa olla vaikka kuinka pelokas tai pahoinvoiva. Mutta tämä on nyt vain minun näkemykseni asiasta, jokainen tekee oman lapsensa kohdalla omat ratkaisunsa.
- ...
peikko äiti kirjoitti:
Ei ole todellista siis että joku sanoo ohjeeksi jotain noin itsestään selvyyksiä. Sitä tarkoitin. Joka ikinen kerta lapselle selitetään miksi mitäkin ei saa tehdä ja tosiaan hän ilmoittaa koiraa kiusatessaan itse että ***** kiusaa koiraa ja koiraa sattuu. Koira puree kun sitä sattuu. Jne. Eli lapsi täysin tietää mitä on tekemässä ja että se on kiellettyä. Emme koskaan kiellä mitään ilman perusteluja enkä oikein ymmärrä miten se olisi edes mahdollista. Ja lapsen tasolla me se kaikki selitetään eli normaalisti puhuen mutta polvillaan lapsen tasolla eikä yläilmoista. Teillä ei selkeästi ole mitään järkevää lisättävää jo käytössä oleviin konsteihin joten jatkan peikottelua koska se toimii. Se on meidän fiksu ja tottelematon pikku uhmapää ja se saa nyt toistaiseksi riittää.
Hyvä! Lapselle siis ohjataan mitä tulisi tehdä, eikä kyse olekaan siitä, että lapsi jätetään kieltoineen tyhjän päälle.
Nyt siis ongelmana on se että lapsi ei tottele ohjeistusta, vaikka hän mielestäsi ohjeistuksen myös ymmärtää. Tulee siis ohje, sitä ei noudateta, mitä se kertoo? se kertoo sen, että toisin tekeminen on lapsesta kannattavampaa/kivempaa/mukavampaa...
Käykö näin; lapsi tulee kyläpaikkaan ja silittää koiraa, kuten on neuvottu; sinä istut sohvalla juttelemassa aikuisten kesken, noteeraat lapsen hyvän käytöksen ehkä kuittaamalla "hyvä, juuri noin" ja jatkat keskustelua? Sitten lapsi kokeilee jotain muuta, potkaiseepa koiraa, ensinnäkin koira antaa palautteen, eli lähtee liikkeelle, lisäksi sinä alat intohimoisesti suhtautua lapsen tekemiseen, hyppäät ylös sohvalta, tulet luokse, alat jutella paljon asioita lapselle (selität sitä mitä teki väärin), otat lapsen tarkkailuun ja tapahtuu vaikka mitä. Kumpi oli huomiota hakevasta lapsesta kannattavampaa tehdä? Opettaako että totteleminen on kannattavaa? - Peikko äiti
... kirjoitti:
Hyvä! Lapselle siis ohjataan mitä tulisi tehdä, eikä kyse olekaan siitä, että lapsi jätetään kieltoineen tyhjän päälle.
Nyt siis ongelmana on se että lapsi ei tottele ohjeistusta, vaikka hän mielestäsi ohjeistuksen myös ymmärtää. Tulee siis ohje, sitä ei noudateta, mitä se kertoo? se kertoo sen, että toisin tekeminen on lapsesta kannattavampaa/kivempaa/mukavampaa...
Käykö näin; lapsi tulee kyläpaikkaan ja silittää koiraa, kuten on neuvottu; sinä istut sohvalla juttelemassa aikuisten kesken, noteeraat lapsen hyvän käytöksen ehkä kuittaamalla "hyvä, juuri noin" ja jatkat keskustelua? Sitten lapsi kokeilee jotain muuta, potkaiseepa koiraa, ensinnäkin koira antaa palautteen, eli lähtee liikkeelle, lisäksi sinä alat intohimoisesti suhtautua lapsen tekemiseen, hyppäät ylös sohvalta, tulet luokse, alat jutella paljon asioita lapselle (selität sitä mitä teki väärin), otat lapsen tarkkailuun ja tapahtuu vaikka mitä. Kumpi oli huomiota hakevasta lapsesta kannattavampaa tehdä? Opettaako että totteleminen on kannattavaa?Kyllä! Juuri noin se taitaa mennä. Todella hyvä pointti. Mutta miten opetan lapselle sitten sen, että aikuisten pitää jutella aikuisten juttuja ilman, että hän sitten hakee huomion potkimalla elukoita?
- ...
Peikko äiti kirjoitti:
Kyllä! Juuri noin se taitaa mennä. Todella hyvä pointti. Mutta miten opetan lapselle sitten sen, että aikuisten pitää jutella aikuisten juttuja ilman, että hän sitten hakee huomion potkimalla elukoita?
Niin ikuisuus kysymys...
Lapsi on iässä jossa se kuvittelee olevansa maailmannapa ja vaikka kuinka yrität sille toista selittää, se ei vain uppoa. Lapsi tarvitsee koko aikaisen huomion ja hakee sen varmasti jos jää noteeraamatta. Tietenkin voit pelotella, kuten olet tehnyt; lapsi ei uskalla hakea huomiota, itse miettisin kovasti psyykkisiä puolia asiasta; lapsi tarvitsee itsetuntonsa kehittymiseen paljon huomiota, lapsi tarvitsee tunteen siitä, että vain hän on merkityksellinen (maailman napa) ja lapsi tarvitsee jatkuvan turvallisuuden tunteen, ilman mitään uhkia.
Ratkaisu siis on, että lapsi jää kotiin toisen vanhemman kanssa ja sinä kyläilet. Tai kyläilette vain paikassa joissa lapselle on leikkikaveria, jolloin kaverin huomio suuntaa lapsen mielenkiinnon pois sinusta. Tai sitten vain nielet ylpeytesi ja olet se surkea kaveri, joka ei kykene keskittymään/puhumaan muusta kuin lapsestaan ja keskityt siihen lapseen silloinkin kun olette kyläilemässä. Eli joka toinen lauseesi keskeytyy sanoihin "no mitä, mitä sinä haluat? Onko tylsää no minäpä aloitan kanssasi tämän tornin niin jatkat sitten yksin loppuun..." Äitejä pidetään huonon seurana siis ihan syystä, joko niillä on kiukutteleva kakara mukana tai sitten ne eivät osaa hyysätä muuta kuin sitä lastaan...
- älä vaadi liikoja
2- vuotias alkaa vasta pikkuhiljaa ymmärtää kieltoja. ja vaikka jonkin jutun tietääkin kielletyksi niin silti uteliaisuus ja impulssi tehdä jotain vie vielä voiton kiellosta, vielä jonkin aikaa :) Ja jos jonkun tasan 2v lapsen vaikka laittaa jäähylle, niin eihän se enää edes kahden minuutin kuluttua edes muista miksi oli sen 2 min. jäähyllä Vain aika auttaa.. ja selkeä ja johsonmukainen oma käytös. Meilläkin aika "kuriton vilpertti" 2v:nä. Mutta nyt jo 3v:nä on vähän järkeäkin päässä. Koskaan ei ole tarvinnut uhkailla, kiristää, eikä rangaista mistään, eipä oikeestaan edes palkita. ohjaamalla ja sanoittamalla lasta (lapsen tekoja ja tunteita) pääsee pitkälle.
- 12+6
Meillä on sama juttu 4-vuotiaan kanssa. Apuja.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta842200- 491916
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231838Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu72159050+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101578- 771482
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241393Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61352- 721311
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121294