2-vuotias ja peikolla pelottelu

Tän vastauksen on pakko olla provo. . Ei oo ees todellista..

peikko äiti kirjoitti:

Tän vastauksen on pakko olla provo. . Ei oo ees todellista..

Ihan samasta syystä jätin peikot noteeraamatta, koska niiden on pakko olla provo...

Eihän kenenkään mielikuvitus yletä vain siihen, että miten kiellot muutetaan uhkailuiksi, kun ne liiallisen viljelyn kautta muuttuvat tehottomiksi... Pian uhkailut on tehottomia; mitä negatiivista seuraavaksi keksisikään?

Olisiko aika herätä todellisuuteen, että auktoriteettisi on jo kuollut lapsen silmissä ja hylätä autoritaarinen kasvatus (se vaatisi auktoriteettia) ja siirtyä lapsen ohjaamiseen? Aivan, nämä sanat tulivat mieleen palstan jutuista, kun jotkut jotain tehtävää tekivät; esimerkki heille...

peikko äiti kirjoitti:

Tän vastauksen on pakko olla provo. . Ei oo ees todellista..

Sait peikko äiti tuolta kolmeelta pisteeltä todella parhaan mahdollisen ja fiksun vastauksen ja epäilet sitä provoksi! :O

En yhtään ihmettele, miksi kaksivuotiaasi käyttäytyy päättömästi. Jos lapsesi on niin fiksu ikäisekseen, niin puhuuko hän myös hyvin? Ymmärtääkö hän myös teidän perustelunne, miksi ei eläintä saa kiusata ja tavaroita rikkoa?

Meillä lapset ovat alkaneen puhumaan sanoja 1-vuotiaina ja lauseita alle 1½-vuotiaina ja heidän kanssaan on pystynyt hoitamaan asiat keskustelemalla 2-vuotiaina. En ole koskaan sanonut lapsistani, että he ovat "fiksuja ikäisekseen" :)

Ei ole todellista siis että joku sanoo ohjeeksi jotain noin itsestään selvyyksiä. Sitä tarkoitin. Joka ikinen kerta lapselle selitetään miksi mitäkin ei saa tehdä ja tosiaan hän ilmoittaa koiraa kiusatessaan itse että ***** kiusaa koiraa ja koiraa sattuu. Koira puree kun sitä sattuu. Jne. Eli lapsi täysin tietää mitä on tekemässä ja että se on kiellettyä. Emme koskaan kiellä mitään ilman perusteluja enkä oikein ymmärrä miten se olisi edes mahdollista. Ja lapsen tasolla me se kaikki selitetään eli normaalisti puhuen mutta polvillaan lapsen tasolla eikä yläilmoista. Teillä ei selkeästi ole mitään järkevää lisättävää jo käytössä oleviin konsteihin joten jatkan peikottelua koska se toimii. Se on meidän fiksu ja tottelematon pikku uhmapää ja se saa nyt toistaiseksi riittää.

peikko äiti kirjoitti:

Ei ole todellista siis että joku sanoo ohjeeksi jotain noin itsestään selvyyksiä. Sitä tarkoitin. Joka ikinen kerta lapselle selitetään miksi mitäkin ei saa tehdä ja tosiaan hän ilmoittaa koiraa kiusatessaan itse että ***** kiusaa koiraa ja koiraa sattuu. Koira puree kun sitä sattuu. Jne. Eli lapsi täysin tietää mitä on tekemässä ja että se on kiellettyä. Emme koskaan kiellä mitään ilman perusteluja enkä oikein ymmärrä miten se olisi edes mahdollista. Ja lapsen tasolla me se kaikki selitetään eli normaalisti puhuen mutta polvillaan lapsen tasolla eikä yläilmoista. Teillä ei selkeästi ole mitään järkevää lisättävää jo käytössä oleviin konsteihin joten jatkan peikottelua koska se toimii. Se on meidän fiksu ja tottelematon pikku uhmapää ja se saa nyt toistaiseksi riittää.

Lue lisää

Kukaan ei ole ajatustenlukija tällä palstalla. Se, mikä toiselle on itsestäänselvyys, ei välttämättä ole sitä toiselle. Koska kukaan kirjoittajista ei tunne sinua, voi tulla vastauksia, jotka sinusta tuntuvat typeriltä.

Se, että lapsi toistelee sanomiasi asioita "koiraan sattuu" yms. ei todellakaan tarkoita, että hän ymmärtäisi, mitä on tekemässä. Kaksivuotiaan empatiakyky on vielä todella rajallinen, eikä hän ymmärrä niitä asioita aikuisen tavoin. Sitä ei pidä pitää tuhmuutena, vain kehittymättömyytenä, joka tuossa vaiheessa on asiaankuuluvaa.

Sanot, että lapsi ei edelleenkään pelkää mitään. Koska kyseessä on rohkea lapsi, ei hänen pelkonsa välttämättä ilmene painajaisina tai itkuina. Mielestäni se, että hän muistaa tuon peikkouhkauksen, riittää jo kertomaan, että hän ehkä on vähän peloissaan. Sanot itsekin tuota menetelmää pelotteluksi. Ei sitä nyt kukaan pysty sanomaan, tuleeko traumoja ja jos, niin millaisia. Mutta haluatko sinä olla äiti, joka kasvattaa lapsensa pelottelemalla? Se minusta on tässä pääkysymys.

Miten on? kirjoitti:

Kukaan ei ole ajatustenlukija tällä palstalla. Se, mikä toiselle on itsestäänselvyys, ei välttämättä ole sitä toiselle. Koska kukaan kirjoittajista ei tunne sinua, voi tulla vastauksia, jotka sinusta tuntuvat typeriltä.

Se, että lapsi toistelee sanomiasi asioita "koiraan sattuu" yms. ei todellakaan tarkoita, että hän ymmärtäisi, mitä on tekemässä. Kaksivuotiaan empatiakyky on vielä todella rajallinen, eikä hän ymmärrä niitä asioita aikuisen tavoin. Sitä ei pidä pitää tuhmuutena, vain kehittymättömyytenä, joka tuossa vaiheessa on asiaankuuluvaa.

Sanot, että lapsi ei edelleenkään pelkää mitään. Koska kyseessä on rohkea lapsi, ei hänen pelkonsa välttämättä ilmene painajaisina tai itkuina. Mielestäni se, että hän muistaa tuon peikkouhkauksen, riittää jo kertomaan, että hän ehkä on vähän peloissaan. Sanot itsekin tuota menetelmää pelotteluksi. Ei sitä nyt kukaan pysty sanomaan, tuleeko traumoja ja jos, niin millaisia. Mutta haluatko sinä olla äiti, joka kasvattaa lapsensa pelottelemalla? Se minusta on tässä pääkysymys.

Lue lisää

Luulisin että haluan olla juurikin se äiti jonka lapsi käyttäytyy hyvin.. eli siis jos pelottelu auttaa niin sen teen.

peikko äiti kirjoitti:

Luulisin että haluan olla juurikin se äiti jonka lapsi käyttäytyy hyvin.. eli siis jos pelottelu auttaa niin sen teen.

No sitten toimit niin. Itse en kylläkään haluaisi keinolla millä hyvänsä pyrkiä saamaan kaksivuotiasta käyttäytymään hyvin. Toki huonosta käytöksestä on aina seurauksensa ja asiat käydään läpi lapsen kanssa, mutta hyvin käyttäytyvä lapsi on minusta kasvatuksen, lapsen temperamentin ja monien muiden tekijöiden summa, eikä tuloksia vielä minun mielestäni voi olettaa nähtävän kaksivuotiaana, lapsen tunnesäätely on vielä niin alkeellista sen ikäisenä. Itse pyrin ennemmin siihen, että lapseni tulevaisuudessa olisi onnellinen ja muita hyvin kohteleva aikuinen, jonka perusturvallisuus ei ole lapsena järkkynyt. Näennäisesti ulkopuolisten silmiin hyvin käyttäytyvä lapsihan saattaa olla vaikka kuinka pelokas tai pahoinvoiva. Mutta tämä on nyt vain minun näkemykseni asiasta, jokainen tekee oman lapsensa kohdalla omat ratkaisunsa.

peikko äiti kirjoitti:

Ei ole todellista siis että joku sanoo ohjeeksi jotain noin itsestään selvyyksiä. Sitä tarkoitin. Joka ikinen kerta lapselle selitetään miksi mitäkin ei saa tehdä ja tosiaan hän ilmoittaa koiraa kiusatessaan itse että ***** kiusaa koiraa ja koiraa sattuu. Koira puree kun sitä sattuu. Jne. Eli lapsi täysin tietää mitä on tekemässä ja että se on kiellettyä. Emme koskaan kiellä mitään ilman perusteluja enkä oikein ymmärrä miten se olisi edes mahdollista. Ja lapsen tasolla me se kaikki selitetään eli normaalisti puhuen mutta polvillaan lapsen tasolla eikä yläilmoista. Teillä ei selkeästi ole mitään järkevää lisättävää jo käytössä oleviin konsteihin joten jatkan peikottelua koska se toimii. Se on meidän fiksu ja tottelematon pikku uhmapää ja se saa nyt toistaiseksi riittää.

Lue lisää

Hyvä! Lapselle siis ohjataan mitä tulisi tehdä, eikä kyse olekaan siitä, että lapsi jätetään kieltoineen tyhjän päälle.

Nyt siis ongelmana on se että lapsi ei tottele ohjeistusta, vaikka hän mielestäsi ohjeistuksen myös ymmärtää. Tulee siis ohje, sitä ei noudateta, mitä se kertoo? se kertoo sen, että toisin tekeminen on lapsesta kannattavampaa/kivempaa/mukavampaa...

Käykö näin; lapsi tulee kyläpaikkaan ja silittää koiraa, kuten on neuvottu; sinä istut sohvalla juttelemassa aikuisten kesken, noteeraat lapsen hyvän käytöksen ehkä kuittaamalla "hyvä, juuri noin" ja jatkat keskustelua? Sitten lapsi kokeilee jotain muuta, potkaiseepa koiraa, ensinnäkin koira antaa palautteen, eli lähtee liikkeelle, lisäksi sinä alat intohimoisesti suhtautua lapsen tekemiseen, hyppäät ylös sohvalta, tulet luokse, alat jutella paljon asioita lapselle (selität sitä mitä teki väärin), otat lapsen tarkkailuun ja tapahtuu vaikka mitä. Kumpi oli huomiota hakevasta lapsesta kannattavampaa tehdä? Opettaako että totteleminen on kannattavaa?

... kirjoitti:

Hyvä! Lapselle siis ohjataan mitä tulisi tehdä, eikä kyse olekaan siitä, että lapsi jätetään kieltoineen tyhjän päälle.

Nyt siis ongelmana on se että lapsi ei tottele ohjeistusta, vaikka hän mielestäsi ohjeistuksen myös ymmärtää. Tulee siis ohje, sitä ei noudateta, mitä se kertoo? se kertoo sen, että toisin tekeminen on lapsesta kannattavampaa/kivempaa/mukavampaa...

Käykö näin; lapsi tulee kyläpaikkaan ja silittää koiraa, kuten on neuvottu; sinä istut sohvalla juttelemassa aikuisten kesken, noteeraat lapsen hyvän käytöksen ehkä kuittaamalla "hyvä, juuri noin" ja jatkat keskustelua? Sitten lapsi kokeilee jotain muuta, potkaiseepa koiraa, ensinnäkin koira antaa palautteen, eli lähtee liikkeelle, lisäksi sinä alat intohimoisesti suhtautua lapsen tekemiseen, hyppäät ylös sohvalta, tulet luokse, alat jutella paljon asioita lapselle (selität sitä mitä teki väärin), otat lapsen tarkkailuun ja tapahtuu vaikka mitä. Kumpi oli huomiota hakevasta lapsesta kannattavampaa tehdä? Opettaako että totteleminen on kannattavaa?

Lue lisää

Kyllä! Juuri noin se taitaa mennä. Todella hyvä pointti. Mutta miten opetan lapselle sitten sen, että aikuisten pitää jutella aikuisten juttuja ilman, että hän sitten hakee huomion potkimalla elukoita?

Peikko äiti kirjoitti:

Kyllä! Juuri noin se taitaa mennä. Todella hyvä pointti. Mutta miten opetan lapselle sitten sen, että aikuisten pitää jutella aikuisten juttuja ilman, että hän sitten hakee huomion potkimalla elukoita?

Lue lisää

Niin ikuisuus kysymys...

Lapsi on iässä jossa se kuvittelee olevansa maailmannapa ja vaikka kuinka yrität sille toista selittää, se ei vain uppoa. Lapsi tarvitsee koko aikaisen huomion ja hakee sen varmasti jos jää noteeraamatta. Tietenkin voit pelotella, kuten olet tehnyt; lapsi ei uskalla hakea huomiota, itse miettisin kovasti psyykkisiä puolia asiasta; lapsi tarvitsee itsetuntonsa kehittymiseen paljon huomiota, lapsi tarvitsee tunteen siitä, että vain hän on merkityksellinen (maailman napa) ja lapsi tarvitsee jatkuvan turvallisuuden tunteen, ilman mitään uhkia.

Ratkaisu siis on, että lapsi jää kotiin toisen vanhemman kanssa ja sinä kyläilet. Tai kyläilette vain paikassa joissa lapselle on leikkikaveria, jolloin kaverin huomio suuntaa lapsen mielenkiinnon pois sinusta. Tai sitten vain nielet ylpeytesi ja olet se surkea kaveri, joka ei kykene keskittymään/puhumaan muusta kuin lapsestaan ja keskityt siihen lapseen silloinkin kun olette kyläilemässä. Eli joka toinen lauseesi keskeytyy sanoihin "no mitä, mitä sinä haluat? Onko tylsää no minäpä aloitan kanssasi tämän tornin niin jatkat sitten yksin loppuun..." Äitejä pidetään huonon seurana siis ihan syystä, joko niillä on kiukutteleva kakara mukana tai sitten ne eivät osaa hyysätä muuta kuin sitä lastaan...