Kyllä ahdistaa tämä ikisinkkuus. Onko tämä joku pakkotuomio vai mikä? Tuntuu että se on jo sellainen halo tai stigma että se itsessään karkottaa kaikki potentiaaliset. Miehet päättelevät että joku kamala vika siinä täytyy olla kun ei ikinä ole ollut naimisissa eikä vuotta kauempaa seurustellut kenenkään kanssa. Sekin, että ei ole lapsia on merkki jostain omituisuudesta. En jaksa enää toivoa ja uskoa. Pakostikin minusta on tullut katkera ja se tietty karkottaa kaikki muutkin ihmiset ympäriltä. Itseään ruokkiva kierre. Aina vaan pitäis jaksaa olla iloinen ja siten houkutteleva. Ikääkin on jo yli 50 mutta rakkauden kaipuu edelleen suunnaton. Todella ikävää olla kliseinen, säälittävä ja epätoivoinen vanhapiika, joka tilaisuuden tullen tukahduttaa mahdollisen suhteen ylenpalttisella huomiollaan ja päälle käyvällä seksuaalisuudellaan. Korvaavat toiminnot, kuten rakkaus eläimiin, lapsiin, hyväntekeväisyys, liikunta- ja kulttuuriharrastukset ja ystävien tapaaminen auttavat, samoin itsetyydytys seksitarpeeseen, mutta kumppanin kaipuu vaan ei tyydyty.
Onko vain alistuttava siihen ettei löydä kumppania
Asenteenmuutos ei auta
23312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä sinkkuutta voi verrata elinkautiseen vankilassa josta ei pois pääse. Varinkin jos on vähänkin ruma niin on ihan mahdotonta saada naista suomessa koska naiset on suvaitsemattomia. Jos olis paljon rahaa niin muuttaisin pois. Ulkomailla naisiin sentään pääsee tutustumaan huolimatta siitä minkä näköinen on. Minäkin pääsin juttelee monille naisille kun olin lomalla portugalissa. Suomessa en ole päässyt juttelee kenellekkään moneen vuoteen.
Mihin sinä ne kaikki aiemmat kumppanit olet potkinut??
No ihan nuorena en tajunnut hyvän miehen päälle ja jopa jätin ainakin yhden hyvän miehen. Muutama juoppo oli, pari narsistia ja yksi psykopaattikin. Kyllä minutkin on monta kertaa jätetty, mm siksi kun se entinen suhde ei ollutkaan ohi. Jotkut vaan häipyi sen kummemmin selittelemättä. Olet ilmeisesti jo aivan kyllästyny tähän aiheeseen mutta voin kertoa että tämä on iso ongelma monelle eikä vähiten siksi kun sehän ei aina edes koskaan ratkea vaan jotkut todellakin elää tyytymättömänä yksin koko ikänsä.
Naisten ja miesten välinen ero kulminoituu taas tuossa viestissä. Sinulla on kuitenkin ollut kumppaneita mutta et ole heitä kelpuuttanut. Lukemattomilla miehillä ei ole ollut yhtäkään kumppania ja heillä on todellinen syy uskoa että ei koskaan tule olemaankaan. Heidän korvissansa sinun vikinäsi kuulostaa pilkalta.
En pilkkaa ketään ja tiedän että minua onnettomampia ihmisiä on paljon. Luulen että koskaan ilman kumppania olevista enemmistö tosiaankin on miehiä mutta sinkuista ylipäätään käsittääkseni enemmistö on naisia, koska naisiahan on enemmän kuin miehiä lukumääräisestikin. En tunnustaudu nirppanokaksikaan, yrityksiä miesten kanssa on monta mutta jättäminen/jätetyksi tuleminen on about 50-50. Totta on, että olisin voinut yrittää enemmän jos vain olisin älynnyt, silloin nuorena. Sen siitä saa maksaa nyt sitten vanhana, tässä on mennyt jo parikymmentä vuotta käytännöllisesti katsoen ilman parisuhteita ja se tuntuu tosi pitkältä ajalta. Ja pitää sisällään runsaasti kaipausta.
Mikä sinua viehätti narsisteissa ja juopoissa? Millaisia ne olivat, kun tutustuitte?
Entä se hyvä mies, miten päädyit jättämään sen?
Mukavia kivoja miehiä, juoppous ja narsismi paljastuivat ajan kanssa. Varsinkin narskut osaa olla hurmaavia, ovat itsevarmoja ja päämäärätietoisia eikä mitään nössyköitä. En halua olla äiti aikuiselle miehelle mutta en suostu pompotettavaksikaan - tasapuolisuus ja tasa-arvoisuus vaan tuntuvat jäävän haaveiksi parisuhteissa. Aina on jonkin sortin valtataistelu käynnissä. Hyvä mies oli se ihan ensimmäinen - silloin halusin maailmalle ja uskoin että löydän vaikka vielä millaisen urhon.
Eli toisin kuin palstalla kirjoittavat miehet, olet määrätietoisesti suunnannutkin juuri siihen tilanteeseen, missä olet nyt...
Mitenkään vähättelemättä naisten ajatusmaailmaa niin onhan tuo mielenkiintoinen ero kuinka nainen kokee kelpaamattomuuden tunnetta vaikka hänellä on ollutkin kumppaneita joita hän itse on lempannut. Miehelle taas kelpaamattomuuden tunne rakentuu pikkuhiljaa vuosien saatossa kun ei konkreettisesti ole kenellekään naiselle kelvannut ja on kokenut useita pettymyksiä.
Ehkä se tosiaankin on maailman langettama tuomio noista jännä-ähkijä-alkoholisti-psykopaattinarskuista ja lisäkakkua on tullut siitä kun jätit sen omien sanojesi mukaan hyvän miehen. Oikeastaanhan siinä voi nähdä jopa jonkinlaista oikeudenmukaisuutta mutta siinä taas että moni mies joutuu olemaan sinkkuna kunnollisuudestaan huolimatta pakosta ei ole minkäänlaista oikeudenmukaisuutta.
Sekin on muuten jännä juttu että on niin paljon eronneita naisia joiden exät on psykopaattisia narsisteja, samaa julistavia eronneita miehiä ei ole juuri olllenkaan, onkohan siitä pääteltävissä että miehet paremmin pysyvät uskollisesti valitsemansa kumppanin rinnalla tämän psykopaattinarskuilusta huolimatta?
Teillä naisilla tuo ongelma tulee vasta joskus 50 , kun on kauneimmat nuoruusvuodet takana. Itse olen elänyt tilanteessasi jo kauan ja olen vasta 30 mies.
AI että olisin sinkku siksi että jätin hyvän miehen ollessani 14v tai siksi koska mahdottomista suhteista oli pakko lähteä? Olisi vain pitänyt kärsiä? Tässä taitaa tosiaan tulla esille jonkinlainen ero naisten ja miesten välillä: miehet ovat kärsivällisempiä ja valmiimpia kärsimään huonoja suhteita kun taas naiset mieluummin lähtevät niistä pois ja mieluummin siis ovat yksin kuin kärsivät.
Hyvä pointti tuo että miksi tunnen itseni ikisinkuksi ja onnettomaksi vaikka minulla on ollut suhteita. Ok, olen iloinen siitä että minulla sentään on ollut kumppaneita, mutta se ei tee minua tyytyväiseksi nykytilanteeseeni.
On todella paha ongelma jos ihminen ei koskaan pääse suhteeseen ja on pettynyt kaikissa kontaktiyrityksissäkin. Se varmasti masentaa ja saa jopa ajattelemaan niin ettei uskalla edes yrittää enää. Silloin tarvitaan taistelutahtoa ja tietoista itsetunnon kehittämistä ja kohottamista. Ei saa antaa sen masentaa itseään täysin vaan on mentävä ulos ja tavattava ihmisiä ja kertakaikkiaan - osallistuttava elämään eikä sulkea itseään sen ulkopuolelle. Voi olla, ettei sitä jaksa edes yksin toteuttaa ja silloin on haettava apua esimerkiksi terapiasta.
Ei siinä terapiat auta, jos naisille ei kelpaa. Ei niille kelpaa siitä huolimatta kävit terapiassa, tai et. Voin vain sanoa, että olen ihan samassa tilanteessa kuin joku 50 nainen joka ei enää kelpaa juuri kenellekkään, tai vähintään yhtä vaikeaa löytää ketään kuin normimiehellä nuorempien naisten kera.
Samassa tilanteessa ovat siis 50 nainen ja 30 . Ovatko molemmat luopuneet toivosta, se minusta tässä kuitenkin on oleellisempi kysymys kuin se, kumpi on paremmassa tai huonommassa asemassa. Vai haluattteko vertailla nimenomaan sitä? 30 mies haluaisi ehkä vielä lapsia mutta se ei kumoa sitä etteikö 50 naisella olisi vielä elämänhalua jäljellä. Voiskin ajatella että tässä tilanteessa olisi hyvä yrittää pitää toivoa ja elämänhalua yllä ja siihen voisi terapia ja psykologinen kirjallisuus auttaa. Tai vaikka sellaiseen seuraan hakeutuminen jossa on pariskuntia ja perheitä eikä ainoastaan sinkkuja.
Voi hitsi taidan joutua muuttamaan nimimerkkini, asenteenmuutos taitaisikin auttaa. Ja mikä perusominaisuuteni tulikaan esille keskustelun kuluessa? Yritän löytää ratkaisua ja toivoa enkä anna periksi katkeruudella koska se on viimeistäänkin se joka karkottaa muut ihmiset ympäriltä. Sitä ei kukaan jaksa kuunnella, paitsi se ammattiauttaja jonka työtä se on.
Niin kävikin ilmi, että jopa 50 naisella löytyy enemmän toivoa kuin 30 miehellä joka on jäänyt yksin.
Tämä on taas niin vahvasti palstateorioita tukeva elämäntarina, että haiskahtaa trollilta. Kiltti mies vaihdettiin toivoon jännä-ähkijöistä ja kyllä niitä sitten riittikin,kunnes kolmekymppisenä puhkinussittuna ei enää kelvannut edes atm-aisureille ja edessä oli yksinäinen loppuelämä. Opettavainen tarina nuorille naisille.
Ps. Vähän aihetta sivuten juuri Aamu-TV:ssä sanottiin, että nykyään selvästi suurin osa eroista johtuu siitä, että nuori nainen kyllästyy eli suomennettuna lähtee aloittajan tapaan etsimään onnea mulkkujonosta, joka oveensa koputtaa.
Oletko nyt sitä mieltä että olen mennyt jotenkin pilalle? Minusta ei tunnu siltä ja minä kai tässä itseni tunnen etkä sinä. En myöskään halua uskoa loppuelämän pituisiin rangaistuksiin nuorena tehdyistä virheistä jotka kuitenkin on tajunnut ja joita on katunut.
Miehet ovat vissiin kärsivällisempiä yrittämään liitoissa, varsinkin nuoret naiset haluaa lähteä etsimään uutta miestä. Uskookohan ne siihen mitä on toitotettu jo kauan, että täytyy tehdä asioita ja mennä uusiin seikkailuihin ettei sitten vanhana kaduta. Yhtä pätevä totuus on kuitenkin se, että kyllä sitä virheitäänkin katuu. Pitäisi olla enemmän sitkeyttä ja halua yrittää saman ihmisen kanssa enemmän.
Etkö ole valmis antamaan virheen tehneelle uutta mahdollisuutta? Tuntuu että olet niin hirveän loukkaantunut että tuomitset meidät kaikki menneisyydessään erehtyneet.
Sinun täytyy mennä kysymään anteeksiantoa siltä hyvältä mieheltä, jonka hylkäsit kullinmaistajaisvuosiesi takia. Toisaalta olet jo menettänyt oman perheen, nuoruuden oikeat rakkaustarinat ja jopa teoreettisen mahdollisuuden Hollywood-rakkauteen, niin kyllä tuossa on jo mielestäni riittävästi rangaistusta pinnallisesta tunteettomuudestasi. Ehkä olisi oikeus ja kohtuus jos löytäisit lopuksi ikääsi jonkun harmaan, vähän kumaran varhaiseläkeläisen lurppakullin. Mutta ehkä korkeampi voima ei ole näin armollinen?
Sitä vielä piti ihmetellä, että mikä "seikkailu" edellyttää hyvän miehen dumppaamista? Ai niin, panorinkiseikkailu.
Sellainen teoreettisen mahdollisuuden Hollywood-rakkauteen ei kukaan Suomessa usko kun Suomessa ei ole Hollywoodia. Miehet ovat tottuneet pinnalliseen tunteettomuuteen ja naiset eivät voineet vaikuttaa mieleen vaikka kuinka yrittäneet. Eli lopputulos on rauhallinen eläminen yksin tai jonkun kanssa, joka on jo eläkkeellä. Suomi on paras maa työttömille ja eläkeläisille. Niin ehkä kohtalo on ajatellt noin alunperin, että paras aikaa on vasta alkanut. :)
Täysin kohtuuton ja kammottavan agressiivinen reaktio sinulta mies32. Etkö tajua sitä? Sinun todellakin täytyisi käsitellä henkilökohtaisia asioitasi jos noin voimakkaasti ärsyynnyt ja alat epäasialliseksi pelkässä nettikeskustelussa.
Älä minua syytä ruman menneisyytesi suomentamisesta.
Miksipä en? Onhan se sinun elämäsi tarkoitus, sinä rakkaudeton ihminen.