Seurustelu nettipelaajan selän kanssa

Veikkaan että miehes pelaa joko call of dutya tai gta V peliä. No kuitenkin sun pitää olla tosi jämäkkä ja sanoa sille että et aio seurustella miehen kanssa joka ei sun kanssa vietä aikaa yhdessä. Pelit ei voi olla miehen koko elämä jos aikoo seurustella ja sun pitää vaan olla rohkea ja sanoa sille.
Itse pelaan mutta mulla ei ole tyttöystävää koska en ole mikään komea. Mielestäni olen tosi fiksu ja pelaamisen tarvitaan älyä koska pelaan netissä on muualta maailmasta paljon pelaajia ja haluan kuulua johonkin ja olla jossain hyvä. Olenkin varmana maailman 20 parhaan pelaajan joukossa jossa pelaajia on jopa 100 miljoonaa. Lopettaisin pelaamisen jos saisin naisen mutta valitettavasti naisilla on liikaa ulkonäkö vaatimuksia joita en täytä. Pelaaminen täyttää elämääni ja tunne kuuluvani johonkin kun jostain brasiliasta joku pelaaja pyytää minulta neuvoa johonkin asiaan pelissä.

Pian se kuitenkin kuolla kupsahtaa liikunnan puutteeseen.

Sä vaan oletat. Se ei ole tiedon väärti. Jos nyt avaisit sen suun niin tiedät ainakin mihin se keskustelu johtaa.

Jos et puhu niin kärvistele sitten tilanteessa.

Ongelmasi varmaan ratkeavat raivareita saamalla, mököttämällä ja kirjoittelemalla foorumeille. Kannattaa jatkaa samaan malliin kuin nytkin koska sehän on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi.

Jos ei teillä ole lapsia, niin kannattaisi ehkä vakavasti harkita haluaako ylipäätään viettää elämäänsä tuollaisen puoliskon kanssa. Kyseessä on varmaan melko paha riippuvuus, ja voi olla ettei ukkosi koskaan pääse sellaisesta eroon, jotkut vaan jää koukkuun. Jos taas teillä on lapsia, niin ota ehdottomasti asia keskustelun alle, se on sun velvollisuutesi perheen päänä. Ei tuollainen peliriippuvainen näet voi olla mikään perheenpää.

Ainakin sun kannattaisi hankkia muita terveitä aikuiskontakteja, ja toistaiseksi "unohtaa" se ukkosi siihen koneen ääreen.

Mutta ensimmäiseksi aloita ennen muita toimenpiteitä keskustelu juuri kuten sanoit, kertomalla miten onnettomaksi ja yksinäiseksi olosi tunnet. Kyllä ukollasi sentään on oikeus tietää, että olet hänet valinnan eteen laittanut.

Niin eli olet suhteessa mieheen, joka ei sovi sinulle? Ainoa ratkaisu on se että miehen täytyy muuttua koska et haluaisi erota?

Selkeästi kärsit tilanteesta, eikä elämässä ole ollut tapana jaella marttyyripalkintoja suhteissaan uhrautuville. Olisiko aika herätä ja tajuta, että elämä on liian lyhyt huonoon parisuhteeseen tuhlattavaksi? Enkä sano, että suhteenne on huono koska miehesi pelaa liikaa, enkä sano että suhteenne on huono, koska sinä et halua miestäsi sellaisena kuin hän on.. Vaan sanon, että suhteenne on huono koska ette sovi toisillenne. Mistä sen tietää? Siitä että sinulla on kurja olla.

Oma mieheni on myös pelaaja, hän pelaa paljon ja joku voisi ottaa sen laiminlyöntinä... Mutta itse hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. En koe uhraavani elämääni hänen peleilleen, en ole katkera, että hän viihtyy tietokoneella. Hän on minulle hyvä mies, joka vain viihtyy omissa oloissaan useimmiten. En itsekään ole mikään läheisriippuvainen, viihdyn omissa oloissani myöskin. Koen, että suhteessamme voin sanoa suoraan, jos tarvitsen enemmän huomiota ja saankin sitä kun teen itseni kuulluksi. Jotkut ihmiset eivät tarvitse niin paljoa yhteistä olemista, jotta voisi tuntea olonsa onnelliseksi.. Ei se tee siitä ihmisestä huonoa.

Toki on turha yleistää, on myös sellaisiakin parisuhteita, missä paljon pelaaminen (seuran välttäminen) johtuu lähinnä kiinnostuksenpuutteesta kumppania kohtaan. Mutta jos ajatellaan että teillä olisi tästä kyse, haluaisitko olla sellaisessakaan suhteessa?

Ajattele, jos sen sijaan, että miettisit miten muuttaa miehesi, päättäisit selkeästi negatiivisesti sinuun vaikuttavan suhteen, etsisit itsellesi sopivamman miehen ja voisit elää onnellisemmin. Samalla antaisit miehellesi mahdollisuuden löytää itselleen naisen, joka hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on, eikä syyllistäisi häntä siitä, millainen hän on.

Nykyisin syyllistetään ihmisiä siitä, että erotaan liian pienistä asioista, mutta jos toisen ihmisen perusluonteessa on jotain noin pahasti sinua satuttavaa, ei voida puhua enää pienistä asioista, vaan perustavaa laatua olevista asioista. Ihan samallalailla voidaan sanoa, että perustavaa laatua oleva asia on myös eri näkemykset avioliitosta tai lapsista. Kyseessä on isot jutut, älä vähättele tunteitasi!

Juuri samallainen ongelma minullakin! Taitaa sä pistävät hermoille. Kun valmistuin niin eiköhän sieltä töksäytelty et onnee vaan työolla nykyään harvinaista etteikö nuo miehet edes jollakin tapaa pelaa jotakin... :D mutta kyllähän tuo pitemmän päälle on todella raastavaa. varsinkin kun tuntuu et se pahenee ja pahenee vain. minun miehestä näkee että hänen äitinsä on lelliny piloille... joka asia täytyy saada periksi vaikka mököttämällä koko päivän. enemmän mua ärsyttää se itsekkyys miten se kohtelee ihmisiä. 3 vuotta jo jaksanut katsoa tuommoista ja nyt mietin et miten päästä eroon semmosesta kusiaisesta :D hänen perheensä kanssa tulen hyvin toimeen paitsi n. 15vuotta vanhempi isosisko ja hänen miehensä eivät selvästikkään pidä minusta. kun valmistuin niin eiköhän net töksäyttänet et onnee vaan työttömäksi valmistumisesta... ja jos jossain kaupungilla tullaan vastaan niin ei edes voi tervehtiä... oi että mulla voi stressata muutamat ihmiset nuin paljon... ei tuo mun mies silleen haittaa vaikka pelaakin mutta se että miten itsekkääksi paskiaiseksi se on muuttunut eikä koskaan ole mua puolustamassa mua jos sen ''ihana'' sisko kohtelee kuin paskaa. olen ollut viimeiset puoli vuotta todella masentunut tuntuu että haluttais vain itkeä koko ajan eikä huvita lähteä mihinkään koska tuntuu että kaikki ajattelevat minusta samalla tavalla

Meidän ongelma on aikas samanmoinen. Pelinä world of warcraft. Pelaa/on koneella vuorokaudesta n. 16H loput nukkuu. Meillä on yksi lapsi. Olemme ollet yhdessä 2,5v ja asuneet avoliitossa 2vuotta. Puolison sukulaiset säälii mua koska jaksan katella ja teen kaikki kotityöt sekä käyn töissä. Toisinkuin mies joka makaa koneella työttömänä. Olen todellakin puhunut ja ottanut eropuheenkin esille mutta ei näy muutosta. Hän ei halua erota. En tiedä kuinka tästä selviytyä? Olen puhunut siitä kuinka hän on omassa maailmassaan eikä meidän kanssa, mutta turhaan. Pelikavereiden kanssa keskustellessa ilme oimein säteilee ja on onnellinen. Olen pettynyt itseeni etten ole tarpeeksi hyvä olemaan ykkönen. Olen antanut perheellemme kaiken mitä vain voin enkä enempään pysty. Turhauttaa kun en tiedä miten saan vedettyä ihmisen pois noin mustasta paikasta....

Mun ja miehen tilanne on melko samanlainen kuin aloittajalla, tosin ikää hänellä on vain 20. Hän opiskelee ohjelmointia (ylläri...) ja ehkä kurssikaverit ovat jotain sosiaalisesti rajoittuneita, koska eivät ole innostuneet harrastamaan mitään mieheni kanssa. Hän aikansa kyseli, mutta nyt ei enää vuoden jälkeen jaksa. Mainittakoon, että hän ei ole suomalainen ja opiskelee suomalaisten kanssa meikäläisessä amk:ssa.

Minua niiiin turhauttaa, kun hänellä kuluu koko päivä koneen edessä. Niin minullakin, jos sen avaan (oma paheeni on foorumit *köh* ja muu nettisurffailu), mutta jos pidän koneen kiinni, teen ns. normaaleita asioita. Mies ei ole pitänyt konetta kiinni kokonaista päivää vielä kertaakaan sinä puolentoista vuoden aikana, kun olemme asuneet yhdessä.

Minä yritän keskustella, pyydän häntä kävelylenkille tai uimahalliin/museoon/konserttiin/keikalle. Mikään ei sovi, ainoastaan yhdessä kaupunkimme ravintolassa hän tykkää käydä. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia kuin paneminen, nukkuminen ja syöminen. Sentään seksiä on suunnilleen kerran päivässä, muuten olisin varmasti jo lähtenyt.

" Olen pettynyt itseeni etten ole tarpeeksi hyvä olemaan ykkönen."
Niin tuttua. Jään aina kakkoseksi läppärin ruudulle.