Viime aikoina yhä useammin, melkein jatkuvasti, kuulee nuoren polven suusta sanaa "juurikin" juuri-sanan sijasta. Esimerkiksi vaikkapa "Olen puhunut juurikin tästä asiasta.."
Olisin kiinnostunut tietämään, kuuleeko joku tässä uudessa vaihtoehdossa jotain merkityksellisempää, kenties painavampaa sisältöä kuin ikivanhassa ja siksi varmaan kauhtuneessa "juuri" -sanassa?
Olisin kiinnostunut tietämään, kuuleeko joku tässä uudessa vaihtoehdossa jotain merkityksellisempää, kenties painavampaa sisältöä kuin ikivanhassa ja siksi varmaan kauhtuneessa "juuri" -sanassa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun käytössä on kielteinen ilmaisu "(ei) juurikaan", on helppo kuvitella, että sen myönteinen vastine olisi "juurikin".
Vielä enemmän tähän vaikuttanee se, että uudenlaiselta kuulostavaa ilmaisua apinoidaan innokkaasti miettimättä hetkeäkään, onko ilmaisussa mitään järkeä.
Vaikka(kaan) tuo ei ollut uudenlaiselta kuulostava ilmaisu edes 1970-luvulla, kun ensi kerran kuulin. Se oli joku kokoomus-erkki, jolla oli salkku aina mukana (lukiolaisena).
Vastenmielinen tyyppi.
"Juurikin" on saattanut sattumanvaraisesti esiintyä jo vuosikymmeniä sitten, mutta ilmaisu on yleistynyt vasta aivan viime aikoina.
Viimeksi kuulin (radiosta) vasemmistolaisen kansanedustajan käyttävän tätä ilmaisua. Olikohan omaksunut sen kokoomus-erkiltä? Salkunmuuttajiahan on sekä oikealla että vasemmalla.
Kävin pari kuukautta sitten odontologini vastaanotolla. Juurikin tuli kuntoon: kolmeseiskan juurikanavia rassattiin jonkinlaisella miniatyyripiipunrassilla ja sinne tungettiin jotain guttaperkkaa. Ien tuntuu nyt omalta eikä pahkuraiseksi turvonneelta.
Viisaudenhampaathan minulta on revitty kaikki pois jo vuosikymmeniä sitten, kuten moni lienee huomannutkin.
juuri = nimenomaan; aivan vasta, äsken
juurikin = myös aivan vasta, myös äsken ?
-kin = yleensä "myös"
-kin antaa esim. "juurikin"-, "vaikkakin"-ilmauksisssa tietynlaisen pyöristävän ja pehmentävän vaikutelman, se ei siis töksähdä samassa määrin kuin lyhyemmät muodot. Kai siksi sitä suositaan epämuodollisissa ja tuttavallisisssa keskusteluissa.
Nuo muodot luontuvat puhekieleen. Onhan siellä mm. "nytten". Itse käytän "vaikkakin"-sanaa myös kirjoituksessa, koska se antaa mielestäni pohtivaa ja leppoisaa rytmiä sanonnalle.