Rovaniemen ihmiset

Samaa nähty ja koettu.

Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jossa rukiin, vehnän ja ohran sisältämä valkuaisaine gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehdusreaktion ja vaurioittaa suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä. Vaurion aiheuttajana on gluteenin prolamiiniosa, joka vaihtelee eri viljoissa. Vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja ohran hordeiini aiheuttavat immunologisen vasta-ainereaktion. Prolamiini tarttuu ohutsuolen limakalvossa sitä vastaan muodostuneeseen vasta-aineeseen, joka johtaa limakalvon nukkarakenteen tuhoutumiseen.

Keliakia ei ole allergia, joten sitä ei tule sekoittaa esimerkiksi vilja-allergiaan, joka tarkoittaa yliherkkyyttä vehnälle, rukiille, ohralle ja kauralle. Vilja-allergiaa esiintyy harvoin aikuisilla.

Perinnöllisyys

Keliakia on perinnöllinen tauti. Jos äidillä tai isällä on keliakia, on lapsen riski saada tauti noin 10-15 %.[1] Vielä ei osata sanoa, miksi osa ihmisistä saa oireita gluteenista. Mahdollisena pidetään, että perinnölliset tekijät käynnistävät gluteenin prolamiiniosaa vastaan vasta-ainereaktion. Valtaosalla keliakiapotilaista on todettavissa kudosantigeenityyppi HLA-B8. HLA-geenialue sijaitsee kromosomissa 6. HLA-geenit selittävät vain osan keliakian perinnöllisyydestä. Uusimmissa tutkimuksissa on löydetty keliakiaan liittyvää geenialuetta 2. ja 10. kromosomeista. Tutkimuksissa todettiin kromosomissa 2 sijaitsevan CTLA-4-geenin yhteys keliakiaan. Keliakia on normaalia yleisempää nuoruustyypin diabetesta sairastavilla. Noin 70 % keliakiaan sairastuvista on naisia ja noin 50 %:lla keliaakikoista on laktoosi-intoleranssi, joka useimmiten aiheutuu gluteenin tuhoaman suolinukan sivuoireeksi, kun suolinukka on palautunut voidaan siirtyä jälleen maitotuotteisiin.[2]
Esiintyvyys

Keliakian esiintyvyyttä Suomessa on tutkittu ja tutkimusten perusteella noin kaksi prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa. Kuitenkin vain noin kolmasosa näistä keliaakikoista on diagnosoituja keliaakikkoja, ja suurin osa keliaakikoista sairastaa tautia tietämättään. Keliakian esiintyvyydessä on myös suuria eroja maapallon eri alueiden välillä, mikä johtuu osittain mm. siitä, kuinka paljon gluteenipitoisia tuotteita alueella käytetään.[3]
Tyypillisiä oireita

Keliakiassa tavallisimpia oireita ovat sekalaiset vatsavaivat, laihtuminen ja ravintoaineiden imeytymishäiriöt, anemia, hengitystieoireet ja väsymys. Hoitamaton keliakia voi johtaa kasvuongelmiin lapsilla ja aiheuttaa muun muassa osteoporoosia eli luukatoa. Keliaakikoilla tavataan myös monia vitamiinien puutoksista johtuvia oireita, koska esimerkiksi A-, D-, E- ja K-vitamiinien imeytyminen heikentyy ja niiden pitoisuudet veressä vähenevät.

Sairaus voi esiintyä myös iholla ihokeliakiana eli dermatitis herpetiformisina, iholle tulee silloin kutisevaa pienirakkulaista ihottumaa.

Harvinaisissa tapauksissa keliakia vaikuttaa oireettomalta.
Diagnoosi

Keliakian hoitosuosituksen mukaan keliakian toteamisen keskeiset kriteerit ovat ohutsuolikoepala, ihokoepala, kliininen tai histologinen paraneminen gluteenittomalla ruokavaliolla ja erityistilanteissa gluteenialtistus. Diagnoosia ilman ohutsuolikoepalan ottoa ei saa tehdä ja koepala on otettava, ennen kuin potilas aloittaa gluteenittoman ruokavalion. Mikäli potilaalle ei tehdä ohutsuolikoepalan ottoa, hän ei saa Kelalta ruokavaliokorvausta. Autismin kirjon ihmisillä autoimmuunisairauksista keliakia on yleistä.

Keliakian toteamista varten Suomessa on kehitetty myös apteekista saatava keliakian pikatesti, joka soveltuu myös kotikäyttöön. Pikatesti ei kuitenkaan ole yhtä luotettava kuin ohutsuolesta otettava koepalatesti, joten positiivisen pikatestidiagnoosin jälkeen tulee kääntyä lääkärin puoleen varsinaisen diagnoosin saamiseksi.[4]lähde tarkemmin?
Hoito

Nykylääketieteen mukaan ainoa keliakiaan auttava hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliosta jätetään pois ruista, ohraa ja vehnää sisältävät viljavalmisteet. Gluteenittoman ruokavalion aloittamisesta kestää suunnilleen puolesta vuodesta vuoteen, kunnes suolinukka on palautunut normaaliksi. Ihokeliakiassa ihottuma katoaa suurin piirtein samassa ajassa. Ravintoaineiden imeytyminen kuitenkin alkaa jo ennen tätä.[5]

Suositusten mukaan keliaakikot voivat käyttää kauraa osana ruokavaliotaan. Kauran on kuitenkin oltava puhdasta: on periaatteessa mahdollista, että tavallisissa kauratuotteissa on jäämiä ohrasta, vehnästä tai rukiista. Keliaakikolle turvallisia kauratuotteita saa yleensä tavallisista ruokakaupoista. Tutkimuksissa käytetyt kauramäärät ovat olleet 50–90 grammaa kauraa päivässä.