Kuinka pyytää anteeksi etten ollut tukena abortissa?

Ajankohta sinun täytyy päättää itse. Milloin olisi sellainen hetki kun edes jotenkin pystyisitte molemmat rauhallisesti keskustelemaan.
Sitten voisit ihan vain noin suurpiirteisesti kertoa, että olet pahoillasi että olet ollut xxx ja pyydät anteeksi. Siitä sitten juttelun edetessä voit ottaa varovasti esiin noita tarkempia asioita (kuten abortti).
Jos nainen ei pysty olemaan asiallinen ja alkaa tiuskia ja huutaa, pidä pää kylmänä ja jatka asialliseen ja rauhalliseen tyyliin, lähtemättä mukaan riitaan. Kukaan ei jaksa yksin riidellä.
Puhu ja kerro mikä mieltäsi painaa. Hänen asiakseen jää sitten päättää antaako anteeksi vai haluaako jatkaa asioitten hautomista. Ainakin itse olet saanut omantuntosi puhdistettua ja purettua ulos mieltäsi painaneet asiat. Siitä on paljon parempi sitten jatkaa, oli jatko sitten mikä ja minkälainen tahansa.

Olet tyypillien luuseri jolla ei ole selkärankaa kun elämä koettelee,Anna exän saada uusi mahdollisuus ja kunnon mies itselleen ja häivy-

Kokemuksesta voin sanoa : voit saada ehkä näennäisesti anteeksi, mutta nainen ei koskaan tuollaista tekoa unohda. Oma puolisoni on myös pahoitellut minulle, kun teki saman kuin sinä, mutta ymmärtänyt myös, että vaikka asiasta on puhuttu,riidelty,itketty ja sovittu, en tule koskaan unohtamaan sitä.

Miehen on tietysti vaikeampi ymmärtää mitä kaikkea se operaatio merkitsee naiselle. Miehen on oikeastaan helpompi asennoitua siihen, että hetki surettaa mutta sitten eteenpäin. Te ette kuitenkaan luovu jostain joka kasvaisi sisällänne, tunne sitä syyllisyyttä viattoman elämän tuhoamisesta, ja varsinkin jos livistetään paikalta voi nainen tuntea turvattomuutta,pelkoa ja yksinäisyyttä, jopa hylätyksi tulemista asiassa missä olisi varmasti kaivannut toiselta osapuolelta kaiken mahdollisen tuen. Ja jälkeenpäin naisen syyllisyydentunne vaan kasvaa sitä mukaa jos huomaa ettei miestä kiinnosta edes ottaa asiaa puheeksi miksi jätti naisen yksin tilanteeseen.
Ok, sinua pelotti jä siksi jäit pois...arvaappas siis kaksi kertaa mitkä ovat olleet naisesi fiilikset. Varmasti olisi mieluummin mennyt töihin kuin kohdata surullinen tapahtuma yksin.

Joten nyt otat itseäs niskasta kiinni ja vähin mitä voit tehdä, on edes pyytää anteeksi! Vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä ettet saisi anteeksi, mutta olet sen naiselle velkaa!

Mitä muuten_ oikeasti_ haluat? Pyytää anteeksi vai saada hänet takaisin? Otsikossa kerrot, että haluat pyytää anteeksi. Hyvä niin, mutta mikä kiire sillä on?

Ymmärrät varmaan itsekin, miten läpinäkyvää olisi, jos juuri nyt saisit päähäsi ryhtyä anteeksipyyntökampanjaan. Sinulla on ollut kaksi vuotta aikaa pyytää anteeksi ja nyt kun nainen on saanut tarpeekseen, kyselet täällä, että miten pyydetään anteeksi.

Parisuhde on käytännön tekoja eikä jälkikäteisselittelyä. Anna hänen mennä jos hän haluaa - siis jos oikeasti ajattelet häntä etkä itseäsi.

Anna hänen olla rauhassa äläkä vaivaa häntä omilla ongelmillasi. Jos et aikanaan saanut mentyä sairaalaan yhdessä, etkä ole saanut pyydettyä anteeksikaan, niin sittenpä et saanut.

Minä olin yhdessä miehen kanssa joka oli hyvä selittämään jälkikäteen, mutta huono tekemään asioita oikeasti. Jos ikinä enää seurustelen, haluan miehen joka tekee eikä selittele. Olen todella allerginen selittelylle enkä aio kuunnella sitä enää yhtään.

Joten anteeksi kitkerä sävyni, kerroin oman taustani, jotta ymmärtäisit millainen kokemus kirjoitukseni taustalla on. Minusta sinä et osaa erottaa omaa etuasi hänen edustaan (ja toivot, että sinun etusi olisi automaattisesti hänenkin etunsa).

Jätä hänet rauhaan.

Poika, niin sitä pitää! Ajattele vielä sitä, kun joku uusi nainen saa joskus tietää, miten olet toiminut... voi sitä riemua. Ajattelu ei ole muuten ollut ennenkään kiellettyä, eikä toisen kunnioittaminen, vaikka se onkin vaan nainen ja sillä on semmonen ominaisuus tulla raskaaksi kun vedät sitä kiihkoissas reikään. Vaikka entinen avovaimosi on joutunut itkemään, kokemaan elämänsä kamalimman tilanteen (ai niin sen, josta sinä et välittänyt paskaakaan), hän itkee nykyään vain koska on niin perkeleen onnellinen, ettei siitä lasta tullutkaan, nimittäin sun kaltaisen itsekään "mua pelottaa"-kitisijän kanssa.

Ei tullut mielees, miten paljon avovaimoas pelotti siellä abortissa....? Ai niin, sehän ei koskenut sua, mutta ei sen väliä kun sua silti pelotti kun sait mennä rauhassa töihin!!! Varmaan hirveetä. Lapsen kanssa olis muuten mukava leikkiä ja tehdä sen kans juttuja... Mutta mitäs sinä siitä tiedät nyt :D :D

Et voi tehdä mitään olet munannut niin pahasti joten anna naisen mennä ja surra kenties isointa virhettä elämässään, aborttia, ja seuraavana tulet sinä!

Ajan ja tapahtumien saatossa puolisollesi on selvinnyt vain oma todellinen luonteesi ja persoonasi ja hän puntaroi asioita sitä kautta.

Valitettavasti et pysty kaikkea muuttamaan itsestäsi ja puolisosi tietää sen myös. Olet nyt mikä olet ja onneksi voit kasvaa toisenlaiseksi, kun teet sen eteen töitä.

Hyväksy tilanne ja ole nyt edes kerran mies ja lakkaa ruikuttamasta turhien asioiden perään ja korjaa se, mikä on jäänyt korjaamatta.

Voin kertoa omasta kokemuksestani että helppoa ei ole kaltaisesi kanssa vaikka avokisi olisi itsepäisesti päättänyt pitääkin lapsen, nimittäin jos mies ei kanna edes ajatuksen tasolla vastuuta siitä että raskaaksi tulo ilman ehkäisyä on mahdollista ja raskaus tapahtuu, nainen pitää lapsen ja mies koettaa painostaa aborttiin, on suhde joka tapauksessa veitsenterällä.

Kun se oman munan hallinta ja kumin käyttä on mitä on, mutta jos seuraava taso on sitä että juu en tajunnut että siitä tulee vielä raskaaksi, ei ole ollut tarkoitusta, miten kukaan nainen voi vapaaehtoisesti kunnioittaa tuollaista miestä? Täysin naurettavaa. Te itsekkäästi jätätte naisen vieläpä abortin keskelle vaikka omat siemenenne olette sinne vakoon pykänneet. Ymmärtäisin välinpitämättömyyden jos kyseessä olisi vaikka känninen yhdenyönhoito, mutta oman naisen kohdalla tollanen vastuuttomuus raskautumis-asiassa vaan lähinnä oksettaa, sori vaan :/

Älä revi naisen haavoja enää auki. Tehty mikä tehty. Muistat tuon lopun ikääsi. Ensinäkin sen että et kantanut vastuuta teistä molemmista, nainen raskautui ja vaadit aborttia johon nainen järkeytyessään (sinun lapsellisuudestasi ilmeisesti suostui) etkä mennyt tueksi. Nämähän on ne kolme isoa mokaasi.