"Kalevoiden sieppaus yhä epäselvä"
Erikoisesti taivutettu kaleva - kalevoiden, jos verrataan muihin samantapaisiin sanoihin:
kanava - kanavien
asema - asemien
lukema - lukemien
orava - oravien
tukeva - tukevien
http://www.ess.fi/uutiset/ulkomaat/2013/12/21/kalevoiden-sieppaus-yha-epaselva
Erikoisesti taivutettu kaleva - kalevoiden, jos verrataan muihin samantapaisiin sanoihin:
kanava - kanavien
asema - asemien
lukema - lukemien
orava - oravien
tukeva - tukevien
http://www.ess.fi/uutiset/ulkomaat/2013/12/21/kalevoiden-sieppaus-yha-epaselva
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minunkin mielestä se ei ole oikein.
Tuon "kaleva" sanan merkitystä olen myös pohtinut. Itä-Suomessa on runsaasti "Kaleton" nimisiä pieniä lampia. Tästä on tullut mieleen, että kai se kaleton tarkoittaa samaa kuin kalaton. Sen kaavan mukaan tämä kaleva taas olisi kalattoman vastakohta eli kalaisa.
Anakin tätä kaleton sanaa taivutetaan kansan suussa kuten sanaa kalaton eli kalettoman, kalettomalla jne.
Kalettomia näkyy olevan myös Hämeessä. Sekin viittaa siihen, että "kaleton" on tuskin mikään murresana, vaan pelkkä muuntuma "kalaton"-sanasta, joka lienee ollut noiden vesien alkuperäinen nimi(tys) . Paikannimethän ovat aikojen kuluessa muodoiltaan päässeet muuttumaan, kun ne ensin ovat ihmisten mielissä menettäneet sananmukaisen merkityksensä eli tässä tapauksessa kalattomuuden. Tätä luonnollista prosessia on edesauttanut se, jos järvestä onkin ruvennut saamaan kalaa. Järven nimen ja tosiasiallisen laadun välinen yhteys on silloin tehokkaasti katkennut.
Taivutusmuoto ”Kalevien” on tavallaan varattu nimelle Kalevi, joten nimelle Kaleva on hyvä olla erilainen taivutus. ”Kalevoiden” on aivan oikea ja luonteva taivutus – ihmetyttää, että se kummastuttaa!
Kalevi-nimi taitaa sinänsä olla nuorempaa perua kuin Kaleva.
Suomen kansalliseepos Kalevala ja Viron kansalliseepos Kalevipoeg ovat ilmestyneet samoihin aikoihin, 1800-luvun keskivaiheilla. Jälkimmäisen päähenkilö Kalevipoeg on Kalev-nimisen miehen poika; ”Kalevi” on siinä siis Kalev-nimen genetiivimuoto.
Näiden nimien ja Kala-sanan mahdollista etymologista yhteyttä en ole tullut koskaan pohtineeksi, asia tuntuu jotenkin vieraalta (vaikka muuan Urho Kaleva Kekkonen innokkaan kalamiehen vaikutelman halusikin antaa).
"Taivutusmuoto ”Kalevien” on tavallaan varattu nimelle Kalevi, joten nimelle Kaleva on hyvä olla erilainen taivutus."
Voisihan sen noinkin ajatella. Mutta tämä kaleva sana on mielestäni paljon vanhempaa perua, kuin tämä etunimeksi 1900-luvulla keksitty Kalevi.
Jaa, mutta nytpä keksinkin, että eihän silloin tule kilpailua, jos kaleva taivutetaan monikon genetiivissä muodossa kalevain. Silloinhan se menee myös siinä mielessä oikein, että jos ajatellaan, kuten tuossa ylempänä esitin, että kaleva tarkoittaisi samaa kuin kalaisa.
Se ei kylläkään taida silloin taipua samalla tavoin kuin monikon genetiivi sanalle kalaisa. Onko se muodossa kalaisten... enpä tiijä...
Helena>Helenoiden t. Helenain (vähän runollinen muoto)
Kalteva - kaltevien.
Adjektiivina noin, mutta sukunimenä "Kaltevoiden".
Tammela>Tammeloiden, ei "Tammelien"
Tuntuu äkkiseltään, että kaikki -la/lä-päätteiset substantiivista tai adjektiivista muodostetut sukunimet taipuvat monikon genetiivissä -loiden/löiden.
Mäkelä - Mäkelöiden (ei Mäkelien eikä Mäkelöjen)
Koivula - Koivuloiden
Kalela - Kaleloiden (tosin mitä tarkoittaa Kale?)
Isola - Isoloiden
Harmaala - Harmaaloiden
En pidä -va/vä-päätteisiä samaan sääntöön kuuluvina.
Nuorteva - Nuortevien (Nuortevoiden ei tunnu oikealta)
Kalteva - Kaltevien (samoin)
>Isola - Isoloiden
Kai niitä Isoloiden kuoseja vielä siellä täällä näkee, vaikka mamman kynä vetää jo viivaa tuonpuoleisissa ja tytär on isoloitu tehokkaasti suunnittelusta. Taisi harrastaa vähän isoloisimista eli designideoiden kierrätystä, jota plagioinniksikin kutsutaan.
”Isoloiden” lienee jokin II infinitiivin aktiivin instruktiivi, kukapa tiennee.
http://www.verbix.com/webverbix/Finnish/isoloida.html