Olen seurustellut 2 vuotta miehen kanssa.
Suhde on ollut hyvä ja toiminut, mutta huonoja asioita on myös.
Mies syö rauhoittavia lääkkeitä (bentsot) yli normaalin annoksen, että menee niistä aivan totaalisen sekaisin.
Tällöin joudun olemaan hänen lapsenvahtinaan alati ja perumaan menojani. Riitelemme koko ajan, mies haukkuu ja uhkailee minua vaikutuksenalaisena. (ikinä ei käytä väkivaltaa)
Olen ihan loppu touhuun. Tiedän, että nuo lääkkeet vaikuttavat muuttaen miehen persoonaa täysin ja vieden kaikki muistikuvat päivien ajoilta. Ongelma on siinä, että tiedän 100% ettei mies ole oma itsensä lääkkeiden vaikutuksen alaisena, mutta päätös ottaa lääkkeitä on kuitenkin hänen, eli hänen täytyy kantaa vastuu teoistaan, vaikkei hän muista mitään ajasta.
Haluan seurustella miehen itsensä kanssa, enkä satunnaisesti lääkehörhön kanssa.
Olen sanonut miehelleni etten siedä hänen käytöstään lääkkeiden alaisena, vaikkakin selvinpäin rakastan häntä oikeasti. Miehellä on aina morkkis lääkkeiden syönnistä ja pyytelee anteeksi luvaten ettei homma toistu.
Eroamispäätös on vaikea juuri tämän asian vuoksi. Mies on luvannut ettei syö lääkkeitä liikaa, mutta viikon kestävät sekoiluputket toistuvat aina noin 2-3kk välein.
Asumme vuokralla minun asunnossani. Ikää on 25v.
Miehellä ei ole omaa asuntoa.. Haluan omaa rauhaa ja asua yksin. Miten saisin ''potkittua'' miehen ulos? Vaikkakin se on tylyä.
Miesystäväni on myös itsetuhoinen. Hän on sanonut että jos jätän hänet, hänellä ei ole tarkoitusta elää ja hän tappaa itsensä.
En kestä tätä tilannetta.
Rakastan miestä ja tulen aina rakastamaan, en halua hänelle pahaa.
Pelkään että hän tekee itsellensä jotain lopullista. Olen kerran yllättänyt miehen hänen yrittäessään itsemurhaa.
Mies käyttää päihteitä joskus holtittomasti ja pelkään hänen puolestaan että ottaa yliannostuksen tahallaan.
Olen aivan hajalla tilanteesta.
Haluan erota, koska en kestä tätä jatkuvaa stressiä ja huolta, jota miehen sekoiluista ja menettämisen pelosta syntyy (tekee itsarin tms).
Tuntuu, kuin se olisi vain ajan kysymys.
Mies puhuu satunnaisesti, että tappaa itsensä kun ei kestä maailmaa ja ihmisten pahuutta.
En halua kuulla sellaista ihmiseltä, jota rakastan.
Mutta en taida voida häntä auttaa?
Olen jumiutunut tilanteeseen.
Miten minun kannattaisi erota miehestä mahdollisimman neutraalisti?
En halua että hän teloo itseään.
En antaisi sitä itselleni ikinä anteeksi. Nykyinen tilanne kuitenkin ahdistaa.
Neuvoja?
Suhde on ollut hyvä ja toiminut, mutta huonoja asioita on myös.
Mies syö rauhoittavia lääkkeitä (bentsot) yli normaalin annoksen, että menee niistä aivan totaalisen sekaisin.
Tällöin joudun olemaan hänen lapsenvahtinaan alati ja perumaan menojani. Riitelemme koko ajan, mies haukkuu ja uhkailee minua vaikutuksenalaisena. (ikinä ei käytä väkivaltaa)
Olen ihan loppu touhuun. Tiedän, että nuo lääkkeet vaikuttavat muuttaen miehen persoonaa täysin ja vieden kaikki muistikuvat päivien ajoilta. Ongelma on siinä, että tiedän 100% ettei mies ole oma itsensä lääkkeiden vaikutuksen alaisena, mutta päätös ottaa lääkkeitä on kuitenkin hänen, eli hänen täytyy kantaa vastuu teoistaan, vaikkei hän muista mitään ajasta.
Haluan seurustella miehen itsensä kanssa, enkä satunnaisesti lääkehörhön kanssa.
Olen sanonut miehelleni etten siedä hänen käytöstään lääkkeiden alaisena, vaikkakin selvinpäin rakastan häntä oikeasti. Miehellä on aina morkkis lääkkeiden syönnistä ja pyytelee anteeksi luvaten ettei homma toistu.
Eroamispäätös on vaikea juuri tämän asian vuoksi. Mies on luvannut ettei syö lääkkeitä liikaa, mutta viikon kestävät sekoiluputket toistuvat aina noin 2-3kk välein.
Asumme vuokralla minun asunnossani. Ikää on 25v.
Miehellä ei ole omaa asuntoa.. Haluan omaa rauhaa ja asua yksin. Miten saisin ''potkittua'' miehen ulos? Vaikkakin se on tylyä.
Miesystäväni on myös itsetuhoinen. Hän on sanonut että jos jätän hänet, hänellä ei ole tarkoitusta elää ja hän tappaa itsensä.
En kestä tätä tilannetta.
Rakastan miestä ja tulen aina rakastamaan, en halua hänelle pahaa.
Pelkään että hän tekee itsellensä jotain lopullista. Olen kerran yllättänyt miehen hänen yrittäessään itsemurhaa.
Mies käyttää päihteitä joskus holtittomasti ja pelkään hänen puolestaan että ottaa yliannostuksen tahallaan.
Olen aivan hajalla tilanteesta.
Haluan erota, koska en kestä tätä jatkuvaa stressiä ja huolta, jota miehen sekoiluista ja menettämisen pelosta syntyy (tekee itsarin tms).
Tuntuu, kuin se olisi vain ajan kysymys.
Mies puhuu satunnaisesti, että tappaa itsensä kun ei kestä maailmaa ja ihmisten pahuutta.
En halua kuulla sellaista ihmiseltä, jota rakastan.
Mutta en taida voida häntä auttaa?
Olen jumiutunut tilanteeseen.
Miten minun kannattaisi erota miehestä mahdollisimman neutraalisti?
En halua että hän teloo itseään.
En antaisi sitä itselleni ikinä anteeksi. Nykyinen tilanne kuitenkin ahdistaa.
Neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensimmäisenä alatte yhdessä etsiä miehelle omaa asuntoa.
Koska kuvaamasi kaltainen itsetuhoinen yksilö ei luultavasti saisi itse asiaa hoidettua. Tuet miestä muutossa ja yritätte hoitaa asian fiksusti.
Noh huh kun oot tyhmä,nainen kimun tollasen kaa oot? Siinä teet vielä muutaman hourupää mukulan niin onneksi olkoon...
Eiköhän niitä ole ammatin puolesta auttajia tällaisissa asioissa, eroavan kumppanin ei tarvitse - eikä kannata, voi olla hänelle vaarallista.
Bentsopoju niska-pers-otteella pihalle ilman sääliä, ja heti. Eiköhän kaveri sääli itseään riittävästi, ei aloittajan tarvitse.
Sinun olisi tärkeintä ymmärtää, että sinä et ole vastuussa hänestä vaikka hän vetäisi itsensä kaulakiikkuun. Jotenkin tulee olo, että hän käyttää sinua hyväksi tässä asiassa. Ymmärrätkö sitä?
Sekäkäyttäjä on aineiden vaikutuksen alaisena erittäin vaarallinen. Et varmaan tajua sitäkään. Ihmisen pää menee niin sekaisin, että rationaalisesta toiminnasta ei ole tietoakaan.
Et sinä häntä rakasta oikeesti. Olet vaan riippuvainen hänestä. Yrität "rakastaa" hänet ehjäksi, mutta se ei vaan toimi.
Mutta tässä on yksi hyvä asia, sinulla on halu saada muutosta eli erota.
Onpa hankala tilanne,ymmärrä sinua hyvin,olen itsekkin elänyt sairaan ihmisen kanssa,enkä voinut kertoa kenellekkään millaista meillä kotona on...Oliko hänellä omaa asuntoa ennen kuin aloitte seurustella?Ajattelitko että hän muuttuu ja lopettaa kun otit hänet asumaan luoksesi?Onko hänellä vanhempia?Mun mies on alkoholisti,ja haluaa ottaa kännit joka viikonloppu...esiedä enkä hyväksy sitä,ja soilloin hän lähtee vanhempiensa luo juomaan,jossa hänet hyväksytään,ja äiti jopa hakee hälle viinat...ovat entisiä alkoholisteja,tietävät miksi jeppe juo,tuntevat kai syyllisyyttä poikansa juomisesta.Parempi kai että irtisanot asunnon,ja muutat pois,kauemmas,riippuvaisen lupauksia on turha uskoa,ne ei pidä,niiku oot huomannu.Sairastut itsekkin vielä kun jäät huonoon suhteeseen...
Olen miettinyt asiaa ja voi olla että olen tullut hänen seurastaan huomaamattani niin riippuvaiseksi etten osaa ottaa sitä sysäystä että lähden pois.
Hassua, koska olen kaverilleni aina saarnannut että "jätä se huligaani rikollinen mies lopullisesti, samaan aikaan kun oma parisuhde on nyt ajautunut on-off.
Nyt vasta tajuan ettei se olekaan _niin_ helppoa.
Ennen suhdetta ollesani sinkku, elin vahvana itsenäisenä naisena ja sain vapaasti mennä ja tulla, harrastin ja tein mieluisia asioita. Enää en.
Selvitin päätäni viikon lomamatkalla. Sain etäisyyttä miehestä ja jatkuvasta yhdessäolosta. Nyt tiedän, että pärjään vaikkei erosta helppoa tule.
Kumppani sanoo pilleripäissään että Jos lähden niin hän kostaa sen minulle ja tekee elämästäni hel....iä.
Joskus riidan ohessa suutuspäissään hän estelyistäni huolimatta löi saksilla kämmenselkäänsä (sanoi: "näin tosissani mä olen että teen vuokses mitä tahansa että lyön itteeni saksilla")
ja sanoi että jos soitan poliisit paikalle niin hän sanoo minun lyöneen häntä ja muuta vastaavaa.
Nykyään mustasukkainen kumppani syyllistää minua monista asioista, jos menen kavereiden kanssa ulkona jne vaikken miehiä katsele.
Epäilee että olen pettänyt häntä vaikka en ole koskaan pettänyt.
Mittani on täynnä, näyttöä on sen verran että järki sanoo pois vaikka tunteita vielä on. Niin se kai usemmilla on.
Aion hoitaa asian niin, että etsin itselleni uuden vuokra asunnon ja jos kumppani ei suostu lähtemään vaihdossa suosiolla pois niin sitten lähtee väkisin pois uusien asukkaiden alta.