Mukavuus on tärkeintä

Sisällä voi olla hyväkin treenata juoksumatolla tai kuntopyörällä tms, jos ulkona on kökkö keli. Sisällä on pienempi riski loukkaantua.

Tuloksia ei takuulla tule ikinä, jos ei mennä sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Hauskuus on silloin hyvin kaukana tekemisestä.

Mattotreeni on todella tehokasta, kun käyttää maton tehoja hyödyksi. Taatusti pääsee pois mukavuusalueelta. Kokeilkoon, ken epäilee.

Onneksi vapaaehtoista se mukavuusalueen ulkopuolella olo ja toivon mukaan verorahojani ei mene urheilun hyväksi, mulle on aivan sama pärjääkö suomalaiset turhissa (raha)kilpailuissa.

Minullekin on alkanut olla melko lailla sama, pärjäävätkö nimen omaan suomalaiset. Suomalaiset ovat nimittäin käyneet saamattomiksi ja veteliksi.

Laji on tärkein. Tykkään seurata kestävyyslajeja. En ole mitenkään rasisti, mutta olisi esimerkiksi mukavaa nähdä valkoisen juoksijan vaihtelun vuoksi pärjäävän mm-kisoissa.

Hyvä pointti. Pärjääkö suomalaiset kännykkämarkkinoilla vai juoksussa. Menestys nousee päähän ja sitten aletaan rehvastella kansallisuusaatteella ja kuinkas sitten kävikään.
Suomalainen ei kestä menestystä. Heja Sverige!

Tammihelmikuu mennään vielä pääasiassa rauhallisella määräpainotteisella harjoittelulla. Toki seassa on jo herättelevää vauhtiakin. Voimaharjoittelu on mennyt nappiin. Joulutammikuussa otin jaloille maksimivoimaa. Vähitellen kevennetään, siirrytään ylläpitävään ja nopeusvoimaan.
Ainoa mikä harmittaa on, että ei ole päässyt hiihtämään. Mulla on merkittävä osa perusharjoittelua ollut hiihtoa.
Ihan hyvä syksy ja tavi ollut harjoituksellisesti. Eteenpäin mennään. Hieman kovempaa kuin pelkällä mukavuusalueella.

Hylkäsin ton kynnyssykeajattelun tyystin. Menen puhtaasti fiilingin mukaan. Pitkät lenki melko rauhallisesti tosin lopussa yleensä vähän kovempaa esim 25km lenkillä viimeinen vitonen.

Yks mikä toimii on kiihtyvävauhtiset. Niitä tulee viikkoon 2-3. 8-12km lenkin jaan kolmeen osaan: lämmitellen, keskikovaa ja kovempaa. Eivät ole liian rasittavia ja niistä palautuu aika hyvin.
Viikkokilometrit pyörii siinä 60-80 tienoilla. Enemmänkin voisi olla mutta kun aikaa on sellaiset 4-8 tuntia viikossa niin ei ole ollut mahdollista määrää nostaa. Kuntosalillekin pitää vähintään kerran viikossa ennättää.

Ihanne olisi se, että 6-7 treeniä olisi viikossa. Viikonloppuisin on mahdollista tehdä kaksikin treeniä. Itsekuria se vaatii. Alkoholinkäyttöä vähentämällä voi lähteä aamulla aikaisin salille tai lenkille.

On helppo juosta paljon, pitkälle tai kovaa. Tuskaa sietää kuka tahansa. Itsekuria vaatii harjoitella niin, että kehitystä tapahtuu.

No siinä meillä on varsinainen neropatti. Kiitos kommentista.

Uskoisin että kovaa harjoittelijota löytyisi niin kunto kuin kilpatasolta.
Ongelma on palautuminen. Siihen kun löytyy laillinen konsti johan alkaa tuloksetkin parantua. Väkisin ei kannata runtata koska se ei kehitä.

Mitä tehtiin ennen sykemittareita? Silloin juostiin eikä vilkuiltu kaikenmaailman turhia lukemia. Mittarit pois vaan.

Ei duunii, ei tuloksii. Ei kipuu, ei hyötyy:

http://www.youtube.com/watch?v=a0efCvco2uI