Onko tapana että koru jotka ostettu puolisolle

Annetut lahjat on lahjoja eihän niitä palauteta, aikanaan voitte antaa lapsillenne.
Älkää tuhotko lapsiltanne tätäkin vain omien ongelmienne vuoksi.

Minusta kaiken voi säästää ihan sitä sormusta myöten annettavaksi lapsille, niinhän prinssi William kihlasi Catherinen Dianan kihlasormuksella.

Joten sen vihan ei pidä kohdistua aiheettomiin asioihin.

Lahja on lahja. En halua eksäni antavan minulle takaisin asioita jotka olen ostanut hänelle, enkä ole palauttanut häneltä saamiani koruja hänelle. Lapsilleni toki päätyvät aikanaan (osaa olen nyt jo tarjonnut lapsille, mutta eivät ole halunneet arvokoruja "vielä".

Toki perintökorut ovat eri asia. Esimerkiksi jos William ja Catherine päätyisivät eroon, voisi olla fiksua Catelta palauttaa se sormus, koska on W:n äidin sormus.

Ymmärrän, että juuri erovaiheessa haluaa eroon kaikesta, mikä muistuttaa exästä. Kuitenkaan siitä et koskaan pääse mihinkään, että exä on ollut osa elämääsi ja sinulle tärkeä. Tulee vielä vaihe, jolloin annat arvoa jollekin muistolle exästäsi. Koru ei paljon tilaa vie, vaikka et sitä koskaan käyttäisi.

Mikään yleinen tapa ei siis vaadi palauttamaan lahjaksi saatuja koruja.

Itse palautin kaiken saamani, ei sen takia että niitä olis mies kyselly, vaan oman pääni takia, etten niitä myöhemmin hypistele, käy tunteilemaan ja muistele haikeasti menneitä. Sitä en tiedä mitä niillä koruilla teki...

Omalla kohdallani tuo oli oikea ratkaisu, helpotti luopua niistä.. samalla luovuin osasta tuskaa.

suht arvottomasta tilpehööristä, jos korua/koruja ei ole huomioitu omaisuutenasi erotuksessa.

Jos koru edelleen miellyttää sinua, käytä sitä. Eloton esine ei pure..
Kihla- ja vihkisormuksille sinulle tuskin on suoranaista käyttöä (lapsillesi/perillisillesi ken ties), joten pistä jemmaan ja anna perillisten aikanaan päättää, mitä niille tehdään.

Vaikka nyt olisi mikä, pitäisi jokaisen ajatella, että valtavaa tuhoa hävittää kaikki.
Tiedän monien heittävän kaikki liinavaatteet, huonekalut, jopa astiat ja tietenkin kaikki valokuvat, korut ihan roskiin tai polttavan.

Hirvittävää lapsille, jotka voisivat edes sillä tavoin elää edes näitä asioita näkemällä hieman paremmin. Kun ne on tuhottu on lapsilta viety lapsuuden muistot siinä samalla.

Rahallisestikin on kamala teko, sillä tuskin hirveän monella on sitä liikaa rahaa sitten hankkia uusia tilalle.
Itse en ole koskaan heittänyt mitään vihoissani mitään rikki tai hävittänyt, minulla ei todellakaan ole varaa ollut rikkoa tavaroita ja esineitä, valokuvatkin voi laittaa laatikkoon ja kaikkein kauimmaksi laatikoon, joten eivät ne sieltä pure, mutta olisivat lapsille annettavissa, pitääkö heiltä tuhota kaikki.
Ja nuo korut ovat arvotavaraa, kyllä ne voisi säästää omille lapsilleen annettaviksi samoin tuolla kaapin takaosassa.

Eihän se mennyt elämä minnekään katoa jos ihmisellä on järki päässä, muutoinhan sitä on seonnut ja kuuluukin jo laitokseen.

Ei lahjoja tarvitse palauttaa. Mietin pitkään mitä tehdä korujen kanssa, kauniitahan ne ovat, mutta ei niitä voi käyttää. Vein nämä paljon tunteita sisältävät korut pankin tallelokeroon. Siellä ovat edelleenkin. Pois silmistä, pois mielestä! Ehkä annan ne tyttärelleni joskus. Kotonani en halua niitä nähdä.

Muut arvottomammat tavarat, jotka muistuttivat liikaa exästä, pistin kiertoon tai roskiin. Valokuvat pakkasin laatikkoon ja varastoon, en itseäni, vaan lapsiani varten.

Kannattaa antaa ajan hieman mennä eteenpäin, ennen kuin ryhtyy hävittämään tavaraa.

MInä palautin kaiken paitsi vihkisormuksen jonka myin koska olin itse ostanut sen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia joten en voinut säästää jälkikasvulle.

Ei kai se koru ole erossa se vaikein rasti. Teet just niin kuin sinusta tuntuu, thats it!