Sijapäätteen merkitseminen numeroon

Meillä käytiin joulun viettohon vain viisin kynttilöin.

Suositusten mukaan kaikki kymmentä pienemmät lukusanat tulisi kirjoittaa kirjaimin, joten tuossa joululaulutapauksessa sijamuodon merkitsemista ei edes tarvitse miettiä.

Mutta muuten, olet oikeassa, ettei sijamuotoa tarvitse merkitä, jos se ilmenee seuraavasta sanasta. Tämä tosin ei jostain syystä koske partitiiviä.

On sentapainen ohje. Sen tarkka sisältö on jokseenkin mutkikas, mutta useimmissa tapauksissa soveltaminen on helppoa. Esimerkkitapauksessa luku on samassa sijamuodossa kuin substantiivi, jota se määrittää ja joka on luvun jäljessä. Tällöin numeroin ilmaistuun lukuun ei kirjoituksessa liitetä taivutuspäätettä.

Hiukan tulkinnanvaraista on, onko päätteen merkitsemättä jättäminen tällöin pakollista vai vain sallittua. Yleensä se kuvataan pakollisena.

Poikkeuksen muodostaa partitiivi, koska jos päätettä ei merkittäisi, ei ilmauksesta ”3 kotia” tietäisi, pitääkö se lukea ”kolme kotia” vai ”kolmea kotia”.

Instruktiivi ei muodosta poikkeusta. Toisaalta tilanteet, joissa instruktiivissa oleva lukusana olisi järjevää kirjoittaa numeroin, taitavat olla aika kuviteltuja.

Lienee englannin kielen vaikutusta sekin, että nykyään näkee usein sijapäätteen puuttuvan numeroista ja yksiköistä, suomessa kun ei asiaa ilmaista prepositioilla. Mainoksissa, joiden kieliasu on usein ihan juosten kustu, näkee usein tämäntyyppisen ilmaisun: "Osta 100 €, niin saat 20 € alennuskupongin!". Paljonkohan tuo 100 € maksaa?
Virheellä voi olla vakavia seurauksia. Olen nähnyt lääkkeiden valmisteyhteenvetoja, joissa kehotetaan esimerkiksi "suurentamaan annosta 500 mg", vaikka annos pitäisi suurentaa 500 mg:aan.

Me käymme joulun viettohon, taas kuusin, kynttilöin..

Pilkku muuttaa merkityksen. Onkohan joku oikeasti ajatellut lukuna?