Noniin, aloitetaan nyt uusi keskustelu,(siitäkin huolimatta, että palstan kirjoittajat tuntuvat muutaman kuukauden seuraamisen jälkeen, olevan varsin katkeria.. :( )
Koittakaa nyt eläytyä seuraavaan tilanteeseen: nainen on kaunis, töissäkäyvä yms...Ja tämän lisäksi hänellä on mielenterveysongelmia. Meneekö tässä kohtaa kiinnostus automaattisesti ohi, jos naisella on jotain mielenterveysongelmia (hoidossa olevia sellaisia)? Toki ymmärrän, että mies mieluummin kahdesta vaihtoehdosta valitsee mieluummin sen "terveen" vaihtoehdon, mutta entä jos vaihtoehtona olisi vaan tämä yksi nainen..? Kuhan tässä nyt muutaman sinkkuvuoden jälkeen kyselen mitä mieltä miehet ovat, vaikka tämän palstan vastaukset toki edustavat vain pientä osaa miesten mielipiteistä.
Tässä on vain kai niin kovan elämänkumppanin tarve (olen 29-vuotias), joten mietityttää, että kelpaako tällainen nainen kenellekään (jätetään vastauksista kuitenkin välistä nuo palstan "naisen tulee olla neitsyt.."- henkilöt)?
Koittakaa nyt eläytyä seuraavaan tilanteeseen: nainen on kaunis, töissäkäyvä yms...Ja tämän lisäksi hänellä on mielenterveysongelmia. Meneekö tässä kohtaa kiinnostus automaattisesti ohi, jos naisella on jotain mielenterveysongelmia (hoidossa olevia sellaisia)? Toki ymmärrän, että mies mieluummin kahdesta vaihtoehdosta valitsee mieluummin sen "terveen" vaihtoehdon, mutta entä jos vaihtoehtona olisi vaan tämä yksi nainen..? Kuhan tässä nyt muutaman sinkkuvuoden jälkeen kyselen mitä mieltä miehet ovat, vaikka tämän palstan vastaukset toki edustavat vain pientä osaa miesten mielipiteistä.
Tässä on vain kai niin kovan elämänkumppanin tarve (olen 29-vuotias), joten mietityttää, että kelpaako tällainen nainen kenellekään (jätetään vastauksista kuitenkin välistä nuo palstan "naisen tulee olla neitsyt.."- henkilöt)?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vähän vaikea vastata, kun niitä mielenterveysongelmiakin on niin erilaisia ja eriasteisia. Esim. ääripäinä lievä masennus vs. jatkuvat itsemurhayritykset. Itse ainakin jätin kerran väliin, kun paljastui, että eräällä naisella oli edelleen halu viillellä itseään ranteisiin ja ajatusmaailma oli muutenkin hyvin itsetuhoinen. En siksi, että olisin jotenkin halveksinut häntä, vaan siksi, etten halunnut tyttöystävää, josta ei voinut tietää edes sitä, onko hän vielä illalla hengissä vai onko tappanut itsensä päivän aikana. Osittain vaikutti myös se, että en halunnut ruveta 'leikkimään' naisen kanssa, joka voisi ottaa mahdollisen suhteen kariutumisen erittäin raskaasti.
Kanssakäymiseen miehen kanssa tarvitaan vahva psyyke. En siis olisi huolissani niinkään siitä kelpaako mielenterveysongelmainen nainen miehelle kuin siitä, kannattaako riskitekijöitä ehdoin tahdoin kerätä lisää.
Mielenterveyspotilas ei tarvitse rinnalleen itseään miehenä pitävää mielenvikaista henkilöä, joka ottaa puheeksi toisen erittäin henkilökohtaisista asioista erittäin vajavaisin tiedon yleisellä keskustelupalstalla. Sietäisit hävetä, mennä ja vaieta!
Nykyään niin monella on mielenterveysongelmia, että en todellakaan pelkästään sen perusteella ketään heivais. Tietenkin jos on jotain vakavampaa esim. jotain psykoosiherkkyyttä ym niin silloin se vaan voi olla aika raskasta.. Mutta tosiaan ihmismieli on herkkä, jokaisella meillä joskus jotain pientä häikkää siihen tulee :)
Mulle kelpais, riippuu tietysti millaisia ongelmia, jos herään joku puukko kurkulla aamulla niin ei kiitos.
No sehän soittaa poliisille, jos edes yrittää lähestyä ja lääkepurkki on tyhjä, sitten poliisi stalkkaa seuraavat kolme kuukautta partio autonsa kanssa kaikkien paikkojen vieressä missä käy asioimassa, samaan aikaan joku hullu puukottaa tyttöjä läheisessä ammatikorkeassa, ja poliisi on että , ei me mitään tiedetty kun piti stalkkailla
"...nainen on kaunis, töissäkäyvä yms...Ja tämän lisäksi hänellä on mielenterveysongelmia. Meneekö tässä kohtaa kiinnostus automaattisesti ohi, jos naisella on jotain mielenterveysongelmia (hoidossa olevia sellaisia)"
Suhtautuminen sairauteesi riippuu varmaan miehen omasta elämänkokemuksesta, millaisia vastoinkäymisiä ja ehkä sairasteluita hänellä on ollut omassa elämässään.
Jos nainen sairastaa vaikkapa skitsofreniaa, on maanisdepressiivisyyttä, vainoharhaisuutta, nämä ovat mulle ns. turn off koska omat henkiset voimavarat
ovat rajallisia, eikä minusta ole omaishoitajaksi. Nämä em. ovat tietääkseni elinikäisiä sairauksia?
Masennus, burnout, panikkihäiriöt eivät taas ole seurustelulle esteenä.
Skitsofrenia itseasiassa ei välttämättä oireile. Itselläni on ja ei vaivaa ainakaan tällä hetkellä mitenkään, olen ihan niinkuin normaalitkin ihmiset. Perinnöllistähän se kylläkin on.
Häilyvä käsite toi mielenterveys. Todella monella olisi varmaan jotain ongelmia mielenterveytensä kanssa ihan virallisesti, jos kävisivät lekurille avautumassa ongelmistaan. Osa meistä, kuten minä, pidämme ongelmamme itsellä ja ehkä ihan lähipiiri saattaa jotain pientä huomata. En itse mene masennustani hoidattamaan, koska uskon sen olevan parennettavissa ihan itse. Jos ei niin ehkä sitten menen, kunhan vaan ensin otan selvää, et missä kaikkialla mahdollinen diagnoosi selviäisi. Jos se tulisi työnantajan tietoon niin jättäisin lääkärikäynnit väliin.
olempa kuullut ammatilaisten anavan samalle potilaalle eri diagnooseja samoihin vaivoihin, joten onhan se aika hankala käsite tuo mielenterveys.
Tällä palstallahan monesti nimitetään ihmisiä mielenterveys ongelmaisiksi, mikä on jo ihan naurettavaa, jos se ammattilaiselle(tohtori tittelin omaavallekkin) on vaikeaa niin naurataahan se kun jotkut varastomiehetkin täällä diagnooseja jakaa.
Sanotaako näin että voisin ainakin yrittää katsoa vähän aikaa että kuinka homma etenee, jos kuitenkin töissä kykenee käymään luultavasti ongelmat eivät olisi liian suuria ainakin katsottavaksi että luonnistuuko homma. Tottakai se vähän arveluttaisi hieman jos/kun nainen kertoisi ongelmastaan mutta mitä enemmän hän antaisi tietoa tilastaan sen paremmat olisi onnistumisen mahdollisuudet kun ymmärtäisin sitten paremmin käytöstään. Jos nainen salaisi tuon "pimeän" puolen ja jättäisi minut yksin ihmettelemään outoa käytöstään se saattaisi aika piankin johtaa siihen että luovuttaisin suosiolla, avoimuus siis tuossakin asiassa auttaisi paljon.
Ei mielenterveysongelmainen nainen ole välttämättä yhtään sen huonompi valinta. Eräs pitkältä aikaväliltä minulle tuttu atm-kaverini oli pitkään naimaton yli 40-vuotiaaksi, kunnes hän löysi oman prinsessansa. Heillä on nykyisin 2 lasta. Nainen on yleensä 2-3 kertaa vuodessa sairaalassa. Mm. vuoden 2012 joulun hän vietti sielä kokonaan, koska hän näki näkyjä, että leivänpaahdin syytää pippurisuihketta koko taloon. Kun hän muistaa ottaa lääkkeensä, niin heillä menee ihan hyvin. Vielä kun lastensuojeluviranomaiset ovat olleet alusta asti mukana, niin koko perhe voi hyvin.
"Ei mielenterveysongelmainen nainen ole välttämättä yhtään sen huonompi valinta. Eräs pitkältä aikaväliltä minulle tuttu atm-kaverini oli pitkään naimaton yli 40-vuotiaaksi, kunnes hän löysi oman prinsessansa. Heillä on nykyisin 2 lasta. Nainen on yleensä 2-3 kertaa vuodessa sairaalassa. Mm. vuoden 2012 joulun hän vietti sielä kokonaan, koska hän näki näkyjä, että leivänpaahdin syytää pippurisuihketta koko taloon. Kun hän muistaa ottaa lääkkeensä, niin heillä menee ihan hyvin. Vielä kun lastensuojeluviranomaiset ovat olleet alusta asti mukana, niin koko perhe voi hyvin. "
Jos mies haluaa lapsia niin hän miettii varmasti todella tarkasti onko perhe mahdollinen naisen kanssa jolla on mielenterveys ongelmia. Eihän sille mitään voi jos sairastuu eikä se tee ihmisestä huonompaa mutta mielisairaus voi kuitenkin tehdä elämästä vaikeaa. Ei varmasti ole hauskaa kun pariskunnalla on kaksi lasta ja vaimo joutuu jouluksi sairaalaan. Kaverisi vaimon sairaus ei kuitenkaan ole koko elämää rajoittava kun hän on kyennyt muodostamaan parisuhteen. Tuota kyllä ihmettelen miksi lastensuojelu viranomaiset ylipäänsä sekaantuvat perheen elämään kun lasten äidin sairaus on kuitenkin hoidossa ja lapsilla on isä huolehtimassa heistä jos äiti joutuu sairaalaan.
Kuten jotkut muutkin ovat vastanneet tähän, niin riippuu, millaisia mielenterveysonglemia naisella on.
Mielisairauksiksi luokitellaan skitsofrenia ja maanisdepressio.
Mä en voisi seurustella naisen kanssa, mikäli hänellä on skitsofrenia, maanisdepressio, huumeiden, tai jonkin muun aiheuttama krooninen psykoosi, rajatilarakenteinen persoonallisuushäiriö, tai psykoosirakenteinen persoonallisuushäiriö. Olen tapaillut ja seurustellut muutaman naisen kanssa, joilla on ollut diagnosoimaton rajatilarakenteinen persoonallisuushäiriö ja jutusta ei ole tietenkään tullut yhtään mitään.
Jos naisella on ollut vaikkapa lievää, tai keskivaikeaa masennusta liittyen johonkin elämänkokemuksiin, tai lievempiin mielenterveysongelmiin, niin ei olisi ongelma.
Kaikista sikamaisinta on, jos toinen salaa mielenterveysongelman, koska on niin helppo salata, jos lääkitys kunnossa. Kokemusta tällasista on liian tarpeeksi. Siis ei kiitos enää koskaan, ei kaveriksikaan. Pientä ievennystä toki sallien riippuen mielenterveysongelman laadusta. Jos taas ilman pillereitä tulee räävitön, elämäniloton v......ja. Tällanenkin koettu.
Myös suurin osa vakavaa mielisairautta sairastavista naisista on naimisissa. Nämä naiset ovat myös niitä, jotka joko kelpuuttavat heille potentiaaliset miehet tai sitten ovat kelpuuttamatta. Vähän typerää esittää, ettei tämän palstan at-miehille muka kelpaisi joku nainen. Tottakai kelpaisi, mutta kelpuuttavatko nämä naiset palstan at-miehiä?
No jos nainen haluu hypätä junan eteen niin veisin kyllä hoitoon mieluiten. Itsetuhoista naista en halua katsella. Sellasen ei edes sovi seurustella. Vaikeaa sanoa kun ei ole kohdalle sattunut mielenterveys naisia joten en tiedä miten reakoisin.
Jos sairaus ei oireile kovin pahasti.
No mielisairaudet osaa olla monimutkaisia. Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää mistä on kyse. Jotkut ihmiset hyväksyy pienimmätkin heilahtelut mielessä ja ottavat siitä heti kopin.
Toiset taas eivät ikinä edes mieti, että oman elämän vaikeudet voisivat johtua omasta menttaalipuolen häiriöstä.
Sittense hoito. On lääkkeitä, terapiaa, mutta kaikella tuolla on vain tukevia ominaisuuksia, ei varsinaisesti parantavaa, tai ratkaisevaa merkitystä.
Kysymyksesi pitäisi peilata takaisin.... mitä mieltä itse olet, miten tämä nainen sen sairauden itse kokee ja miten itse sen kanssa pärjää? Vähätteleekö sitä? Miten se näyttäytyy ja onko se sinulle fine?
Minusta henkilökohtaisesti kaikkea ihmisessä ei tarvitse sietää, mutta toisaalta en ole törmännyt keneenkään, kuka olisi täydellinen. Enkä siihen usko. 😊
Minullakin on mielenterveysongelmia. Ne ovat kuitenkin hoidossa, eikä niitä näe päällepäin. Mielenterveysongelmat ovat sellainen kaveri joka kulkee aina mukana, mutta ei määrittele meitä ihmisinä. En ymmärrä miksi niiden pitäisi olla este yhtään mihinkään.
Harva ihminen on täysin terve. Meillä jokaisella on ristimme kannettavana. Se on sama kun kysyisi, että voisitko seurustella diabeetikon kanssa?
Mikä on Pseudo-Munkki?
Mielenterveysongelmat ja varsinaiset mielisairaudet ovat kaksi eri asiaa.
Mielisairauksiin luetaan "psyykkiset häiriöt, joille on luonteenomaista persoonallisuuden ja todellisuudentajun häiriintyminen, mielitauti, psykoosi."
Esim. masennus, ahdistuneisuushäiriö, bipolaarisuus, jne ovat mielenterveyden häiriöitä ja niihin ei yleensä liity todellisuudentajun häiriintyminen.
Ohimeneviä psykooseja saattaa ilmetä myös ilman varsinaista mielisairautta esim kestämättömien elämäntapahtumien kohdatessa tai jotain lääkeaineita nautittua.
Episodin jälkeen ihmisen toimintakyky palaa ennalleen.
Mietipä että vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson.
Masennus on merkittävimpiä suomalaisia terveysongelmia, siitä on muodostunut kansantauti.
Jos siis näistä ongelmista kärsivä ei "kelpaa" kenellekään, mikä selittää sen että kaksi kolmasosaa suomalaisista on tai on ollut vakituisessa parisuhteessa?
Kyse tässä on enemmänkin sinun suhtautumisessasi itseesi.
Et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet?
Tunnet huonommuutta?
Huono itsetunto?
Näistä kaikista voi opetella eroon, itsestään on täysin mahdollista oppia pitämään ja jopa rakastamaan terveellä tavalla. Se vaatii työtä mutta mahdollista on.
Sen sijaan että mietit ja pengot ja murehdit mahdollista psyykkistä ongelmaasi johon saat apua ja olet ollut fiksu hakiessasi sitä, valtavan moni ei hae, ala etsiä hyviä ja hienoja puolia ja asioita itsestäsi. Kirjoita niitä vaikka ylös ja lisää aina kun uutta tulee mieleen.
Sano sille sisäiselle ruoskijallesi että turpa kiinni. Olen hyvä ja rakastettava juuri minuna itsenäni. Ja sinähän olet!
Suunpieksijät voit ohittaa huomiotta, he purkavat omaa pahaa oloaan toisiin helpottaaksen omaa oloaan ja saadakseen tuntea että joku on vielä huonompi.
Terve ihminenhän ei tuota logiikkaa ymmärrä, mutta ei kannata aikaa tuhlata siihen.
Aloita tästä päivästä. Ala toteuttaa uutta hyväksyvää ja itsestään huolta pitävää minääsi. Älä anna periksi!
Terv. toinen epätäydellinen mutta onnellinen nainen.
Parempi olisi kiertää kaukaa, mutta himoissaan ja epätoivoisena mikä tahansa tietysti kelpaa.
En voisi sillä edellinen suhde kariutui jatkuviin valheisiin siitä. Vähätteli jatkuvasti. Sanoi ettei siedä draamaa mutta oli sitä itse jokapäivä. Tunneongelmia ja aina jotain. Ei missään tapauksessa. Valitan.
M 40
Menee.