Suositelkaa kevyttä pyörää aloittelijalle pidempiin matkoihin

Eikö ole kuitenkin niin, että renkaat, vanteet, istuinkannatin ja satula ottavat töyssyt vastaan ja itse rungon osuus iskunvaimennuksessa on hyvin pieni?

rungon mukavuudesta kirjoitti:

Eikö ole kuitenkin niin, että renkaat, vanteet, istuinkannatin ja satula ottavat töyssyt vastaan ja itse rungon osuus iskunvaimennuksessa on hyvin pieni?

Ei ole

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Ei ole

Onpas.

kausi avattu tänään kirjoitti:

Onpas.

Aikuisten oikeasti. Hyvälaatuinen ja oikein mitoitettu runko on tärkein osatekijä mukavuudesta. Seuraavaksi tärkein ovat kiekot.

Yleisesti käytetyistä runkomateriaaleista alumiini on kova, epämukava. Teräs ja kuitu taas ovat keskimäärin mukavempia. Korkealaippaiset kiekot ovat kovempia kuin matalalaippaiset.

Retkipyörien runkomateriaalina yleisin on yhä teräs. Jos tekee lyhyitä retkiä tiellä, kannattaa valita teräsrunkoinen klassisesti mitoitettu maantiepyörä. Jos retket ovat pidempiä, on valinta retkipyörä eli touringpyörä, joka kestää paljon kuormaa. Jos retkeilee tiettömillä alueilla, on valinta maastopyörä.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Aikuisten oikeasti. Hyvälaatuinen ja oikein mitoitettu runko on tärkein osatekijä mukavuudesta. Seuraavaksi tärkein ovat kiekot.

Yleisesti käytetyistä runkomateriaaleista alumiini on kova, epämukava. Teräs ja kuitu taas ovat keskimäärin mukavempia. Korkealaippaiset kiekot ovat kovempia kuin matalalaippaiset.

Retkipyörien runkomateriaalina yleisin on yhä teräs. Jos tekee lyhyitä retkiä tiellä, kannattaa valita teräsrunkoinen klassisesti mitoitettu maantiepyörä. Jos retket ovat pidempiä, on valinta retkipyörä eli touringpyörä, joka kestää paljon kuormaa. Jos retkeilee tiettömillä alueilla, on valinta maastopyörä.

Eniten hölynpölyä liittyy käsityksiin runkomateriaalien jäykkyydestä. Ominaisuutta kuvataan kimmokertoimella, jota kutsutaan myös Yongin moduuliksi tai elastisuusmoduuliksi. Jäykkä runko siirtää asfaltin jokaisen kiven ja kolon vaikutuksen suoraan pakaroiden hermoihin, kun taas joustava runko ottaa vastaan iskuja.

Useimmat, jotka ovat ajaneet sekä teräs- että alumiinirunkoisella pyörällä, sanoisivat alumiinin olevan jäykempi. Teräksellä on kuitenkin korkeampi kimmokerroin kuin alumiinilla. Alumiiniputket vain ovat läpimitaltaan paljon suurempia kuin teräsputket ja kun putken läpimitta kasvaa, sen jäykkyys kasvaa läpimitan kolmannessa potenssissa.

Todellisuudessa renkaat, pyörät, istuinkannatin ja satula ottavat töyssyt vastaan, eikä itse runko vaikuta iskunvaimennukseen paljoakaan. On myös tärkeää muistaa, että kahta eri materiaaleista valmistettua runkoa ei tehdä samanpaksuisesta putkesta, mikä tekee vertailusta mahdotonta. Se, mikä rungossa vaikuttaa jonkin verran mukavuuteen, on takakolmion muoto - kolmion, jonka muodostavat satulaputkio, takahaarukan alaputki ja takahaarukan yläputki.

Runkomateriaaleilla on erilaisia ominaisuuksia, mutta erot ovat hiuksenhienoja ja todettavissa vain herkillä mittalaitteilla. Taitava rungontekijä tekee hyvän rungon mistä tahansa yleisesti käytetystä materiaalista ja millä tahansa toivotuilla ominaisuuksilla. Jos rungon halkaisija, rungon seinämien paksuus ja rungon geometria ovat oikeat, pyörä on hyvä

Alkup. Sivutiepyöräi kirjoitti:

Eniten hölynpölyä liittyy käsityksiin runkomateriaalien jäykkyydestä. Ominaisuutta kuvataan kimmokertoimella, jota kutsutaan myös Yongin moduuliksi tai elastisuusmoduuliksi. Jäykkä runko siirtää asfaltin jokaisen kiven ja kolon vaikutuksen suoraan pakaroiden hermoihin, kun taas joustava runko ottaa vastaan iskuja.

Useimmat, jotka ovat ajaneet sekä teräs- että alumiinirunkoisella pyörällä, sanoisivat alumiinin olevan jäykempi. Teräksellä on kuitenkin korkeampi kimmokerroin kuin alumiinilla. Alumiiniputket vain ovat läpimitaltaan paljon suurempia kuin teräsputket ja kun putken läpimitta kasvaa, sen jäykkyys kasvaa läpimitan kolmannessa potenssissa.

Todellisuudessa renkaat, pyörät, istuinkannatin ja satula ottavat töyssyt vastaan, eikä itse runko vaikuta iskunvaimennukseen paljoakaan. On myös tärkeää muistaa, että kahta eri materiaaleista valmistettua runkoa ei tehdä samanpaksuisesta putkesta, mikä tekee vertailusta mahdotonta. Se, mikä rungossa vaikuttaa jonkin verran mukavuuteen, on takakolmion muoto - kolmion, jonka muodostavat satulaputkio, takahaarukan alaputki ja takahaarukan yläputki.

Runkomateriaaleilla on erilaisia ominaisuuksia, mutta erot ovat hiuksenhienoja ja todettavissa vain herkillä mittalaitteilla. Taitava rungontekijä tekee hyvän rungon mistä tahansa yleisesti käytetystä materiaalista ja millä tahansa toivotuilla ominaisuuksilla. Jos rungon halkaisija, rungon seinämien paksuus ja rungon geometria ovat oikeat, pyörä on hyvä

"...erot ovat hiuksenhienoja ja todettavissa vain herkillä mittalaitteilla."

"Useimmat, jotka ovat ajaneet sekä teräs- että alumiinirunkoisella pyörällä, sanoisivat alumiinin olevan jäykempi."

Onko ero siis häviävän pieni mutta havaittava?

Alkup. Sivutiepyöräi kirjoitti:

Eniten hölynpölyä liittyy käsityksiin runkomateriaalien jäykkyydestä. Ominaisuutta kuvataan kimmokertoimella, jota kutsutaan myös Yongin moduuliksi tai elastisuusmoduuliksi. Jäykkä runko siirtää asfaltin jokaisen kiven ja kolon vaikutuksen suoraan pakaroiden hermoihin, kun taas joustava runko ottaa vastaan iskuja.

Useimmat, jotka ovat ajaneet sekä teräs- että alumiinirunkoisella pyörällä, sanoisivat alumiinin olevan jäykempi. Teräksellä on kuitenkin korkeampi kimmokerroin kuin alumiinilla. Alumiiniputket vain ovat läpimitaltaan paljon suurempia kuin teräsputket ja kun putken läpimitta kasvaa, sen jäykkyys kasvaa läpimitan kolmannessa potenssissa.

Todellisuudessa renkaat, pyörät, istuinkannatin ja satula ottavat töyssyt vastaan, eikä itse runko vaikuta iskunvaimennukseen paljoakaan. On myös tärkeää muistaa, että kahta eri materiaaleista valmistettua runkoa ei tehdä samanpaksuisesta putkesta, mikä tekee vertailusta mahdotonta. Se, mikä rungossa vaikuttaa jonkin verran mukavuuteen, on takakolmion muoto - kolmion, jonka muodostavat satulaputkio, takahaarukan alaputki ja takahaarukan yläputki.

Runkomateriaaleilla on erilaisia ominaisuuksia, mutta erot ovat hiuksenhienoja ja todettavissa vain herkillä mittalaitteilla. Taitava rungontekijä tekee hyvän rungon mistä tahansa yleisesti käytetystä materiaalista ja millä tahansa toivotuilla ominaisuuksilla. Jos rungon halkaisija, rungon seinämien paksuus ja rungon geometria ovat oikeat, pyörä on hyvä

Periaatteessa juuri noin, mutta todellisuudessa erot ovat kyllä suuria. Materiaalin ja materiaalivahvuuksien lisäksi kyse on muotoilusta. Valmistajat käyttävät materiaalien ominaisuuksia hyväkseen suunnittelussa, joten erot vain korostuvat.

Teoriassa saattaisi olla mahdollista tehdä mukava alupyörä, mutta käytännössä en ole sellaiseen törmännyt. Ihan huipulla alumiinia käytetään aika-ajopyörissä, jossa jäykkyys on kaikki kaikessa eikä mukavuudella ole väliä.

Oikei on periaatteessa sanoa, että alumiini on keskimäärin epämukavampi, mutta kyllä ne erot ovat todellisuudessa huomattavia.

En kovinkaan paljon pyöristä tiedä , muutako omalla ajellut paljon ja olen myös vaihtamassa kevyempään ja sporttisempaan pyörään.
Cyclocrosseissa mitityttää lokasuojien ja tavaratelineen jälkiasennus. Ilmeisesti sillloin ei niitä saa kovinkaan hyvinä. Toinen mikä mietityttää on pässitankoisten jarrut jotka pääsääntöisesti toimii vain silloin kun kädet on ala asennossa, kaupugissa hankalat. Ehkä kevyt hybridi olisi kuitenkin parempi, jos siinä olisi telineet ja lokarit valmiiksi asennettuina. Siihen voisi jälkiasentaa ns aerobar tangon, jolloin ilmanvastus olisi pienempi.

1+1+1=1000 kirjoitti:

En kovinkaan paljon pyöristä tiedä , muutako omalla ajellut paljon ja olen myös vaihtamassa kevyempään ja sporttisempaan pyörään.
Cyclocrosseissa mitityttää lokasuojien ja tavaratelineen jälkiasennus. Ilmeisesti sillloin ei niitä saa kovinkaan hyvinä. Toinen mikä mietityttää on pässitankoisten jarrut jotka pääsääntöisesti toimii vain silloin kun kädet on ala asennossa, kaupugissa hankalat. Ehkä kevyt hybridi olisi kuitenkin parempi, jos siinä olisi telineet ja lokarit valmiiksi asennettuina. Siihen voisi jälkiasentaa ns aerobar tangon, jolloin ilmanvastus olisi pienempi.

Oiotaan vähän käsityksiä:

Kaikkiin cyclocrossareihin saa sekä tarakan ja lokarit kiinni. Edullisemmissa yleis- ja harjoituspyöriksi tarkoitetuissa on yleensä kiinityspisteet valmiina. Kisakireisiin kilpamalleihin, joissa ei ole kiinityspisteitä valmiina, on olemassa omat mallinsa tai tavalliset voidaan kiinittää siihen takoitukseen tehdyilä kiinnittimillä.

Joitakin kalliita retkipyörämalleja lukuunottamatta ovat pyörän mukana myytävät lokarit ja tarakat yleensä kaikkein halvimpia ja huonoimpia. Kun itse pääsee valitsemaan, niin tarakkaa voi katsella esimerkiksi Tubuksen valikoimista ja lokareita SKS:ltä.

http://www.tubus.com/#

http://www.sks-germany.com/?l=en&a=product&r=mudguards&i=5288300000

Maantiepyörien jarrut on tehty jo vuosia siten, että jarruttaminen onnistuu sekä yläotteella kahvoilta että alaotteella. Cyclocrossareissa on välillä käytössä tuon lisäksi lisäjarrukahvat keskemmällä tankoa, joten jarruttaminen onnistuu keskiotteellakin.

http://www.campagnolo.com/jsp/en/groupsetdetail/item_eropowerVE10_catid_1.jsp

Jälkiasennetut aerobarit ovat vaarallisia, koska niihin ei yleensä asenneta jarrukahvoja. Jos sellaisen asentaa, pitää ymmärtää, ettei sitä käytä kuin tyhjällä tiellä, missä on riittävä näkyvyys.

1+1+1=1000 kirjoitti:

En kovinkaan paljon pyöristä tiedä , muutako omalla ajellut paljon ja olen myös vaihtamassa kevyempään ja sporttisempaan pyörään.
Cyclocrosseissa mitityttää lokasuojien ja tavaratelineen jälkiasennus. Ilmeisesti sillloin ei niitä saa kovinkaan hyvinä. Toinen mikä mietityttää on pässitankoisten jarrut jotka pääsääntöisesti toimii vain silloin kun kädet on ala asennossa, kaupugissa hankalat. Ehkä kevyt hybridi olisi kuitenkin parempi, jos siinä olisi telineet ja lokarit valmiiksi asennettuina. Siihen voisi jälkiasentaa ns aerobar tangon, jolloin ilmanvastus olisi pienempi.

Suosittelen Jopoa, mukana tulee lokasuojat ja tavarateline. Ja sporttisuutta siihen saat asentamalla aerobar-tangon.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Oiotaan vähän käsityksiä:

Kaikkiin cyclocrossareihin saa sekä tarakan ja lokarit kiinni. Edullisemmissa yleis- ja harjoituspyöriksi tarkoitetuissa on yleensä kiinityspisteet valmiina. Kisakireisiin kilpamalleihin, joissa ei ole kiinityspisteitä valmiina, on olemassa omat mallinsa tai tavalliset voidaan kiinittää siihen takoitukseen tehdyilä kiinnittimillä.

Joitakin kalliita retkipyörämalleja lukuunottamatta ovat pyörän mukana myytävät lokarit ja tarakat yleensä kaikkein halvimpia ja huonoimpia. Kun itse pääsee valitsemaan, niin tarakkaa voi katsella esimerkiksi Tubuksen valikoimista ja lokareita SKS:ltä.

http://www.tubus.com/#

http://www.sks-germany.com/?l=en&a=product&r=mudguards&i=5288300000

Maantiepyörien jarrut on tehty jo vuosia siten, että jarruttaminen onnistuu sekä yläotteella kahvoilta että alaotteella. Cyclocrossareissa on välillä käytössä tuon lisäksi lisäjarrukahvat keskemmällä tankoa, joten jarruttaminen onnistuu keskiotteellakin.

http://www.campagnolo.com/jsp/en/groupsetdetail/item_eropowerVE10_catid_1.jsp

Jälkiasennetut aerobarit ovat vaarallisia, koska niihin ei yleensä asenneta jarrukahvoja. Jos sellaisen asentaa, pitää ymmärtää, ettei sitä käytä kuin tyhjällä tiellä, missä on riittävä näkyvyys.

Varmaan näin on jarrujen osalta monissa pyörissä mitä sanot, mutta kahta Cyclocrossia olen kokeillut Konan ja Feltin mallia. Kummassakin vain yhdet jarrukahvat. Lisäksi näin Meridan pyörän, josta myyjä valitteli että toiset jarrukahvat poistuu ensivuoden malleista. Eli näissä jarruttaminen onnistuu vain alaotteella. Ehkä tämä on yleistymässä.

Luin juuri Tekniikanmaailman testin 1000e Cyclocrosseista (7/2010). kovasti kehuivat. Testaajana myös kaksi "aloittelevaa" pyöräilijää joille alussa oli vaikeaa totutella uudenlaiseen ajoasentoon, vanhan leveämmän käsiotteen jälkeen. Itse koin sen myös hankalaksi, tosin kokeillut näitä vain 2km verran. Uskoisin parin päivän jälkeen siihen tottuvan.

Viestiketjun aloittajalle. Kannattaa ehdottomasti lukea TM testi 7/2010. Siinä paljon hyödyllistä tietoa.

1+1+1=1000 kirjoitti:

Varmaan näin on jarrujen osalta monissa pyörissä mitä sanot, mutta kahta Cyclocrossia olen kokeillut Konan ja Feltin mallia. Kummassakin vain yhdet jarrukahvat. Lisäksi näin Meridan pyörän, josta myyjä valitteli että toiset jarrukahvat poistuu ensivuoden malleista. Eli näissä jarruttaminen onnistuu vain alaotteella. Ehkä tämä on yleistymässä.

Luin juuri Tekniikanmaailman testin 1000e Cyclocrosseista (7/2010). kovasti kehuivat. Testaajana myös kaksi "aloittelevaa" pyöräilijää joille alussa oli vaikeaa totutella uudenlaiseen ajoasentoon, vanhan leveämmän käsiotteen jälkeen. Itse koin sen myös hankalaksi, tosin kokeillut näitä vain 2km verran. Uskoisin parin päivän jälkeen siihen tottuvan.

Viestiketjun aloittajalle. Kannattaa ehdottomasti lukea TM testi 7/2010. Siinä paljon hyödyllistä tietoa.

Nyt sinulta on jäänyt jotain ymmärtämättä. Nykyaikaisilla jarrukahvoilla voi jarruttaa joko yläotteella pitäen kiinni kahvan rungostasta tai alaotteella pitäen tangosta kiinni. Lisäjarrukahvat mahdollistavat kolmannen jarrutusotteen, keskeltä tankoa.

En hirveästi ihmettele lisäjarrukahvojen suosion hiipumista, minulla on sellaiset yhdessä pyörässä ja pidän niitä melko tarpeettomina. Jos sellaiset kuitenkin haluaa, voi sellaiset asennuttaa kaupan teon yhteydessä.

Tuo mainitsemasi testi on jo niin vanha, etten hirveästi laittaisi painoa siihen. TM:a parempia pyörätestejä on suomeksi Fillarlehdessä. Kannattaa mennä kirjastoon ja penkoa Fillarilehtiä. Uusin testi näyttää olevan numerossa 6/2013.

Cyclocrossari on ihan hyvä yleispyörä monelle. Konalla on hauska mainos heidän Rove mallistaan:

http://www.youtube.com/watch?v=vBTwIxqLWy4

Mutta jos tarkoitus on ajaa vain tiellä, kannattaa ehkä kuitenkin katsella perinteisiä maantiepyöriä.

1+1+1=1000 kirjoitti:

Varmaan näin on jarrujen osalta monissa pyörissä mitä sanot, mutta kahta Cyclocrossia olen kokeillut Konan ja Feltin mallia. Kummassakin vain yhdet jarrukahvat. Lisäksi näin Meridan pyörän, josta myyjä valitteli että toiset jarrukahvat poistuu ensivuoden malleista. Eli näissä jarruttaminen onnistuu vain alaotteella. Ehkä tämä on yleistymässä.

Luin juuri Tekniikanmaailman testin 1000e Cyclocrosseista (7/2010). kovasti kehuivat. Testaajana myös kaksi "aloittelevaa" pyöräilijää joille alussa oli vaikeaa totutella uudenlaiseen ajoasentoon, vanhan leveämmän käsiotteen jälkeen. Itse koin sen myös hankalaksi, tosin kokeillut näitä vain 2km verran. Uskoisin parin päivän jälkeen siihen tottuvan.

Viestiketjun aloittajalle. Kannattaa ehdottomasti lukea TM testi 7/2010. Siinä paljon hyödyllistä tietoa.

"Luin juuri Tekniikanmaailman testin 1000e Cyclocrosseista (7/2010). kovasti kehuivat. Testaajana myös kaksi "aloittelevaa" pyöräilijää joille alussa oli vaikeaa totutella uudenlaiseen ajoasentoon, vanhan leveämmän käsiotteen jälkeen. Itse koin sen myös hankalaksi, tosin kokeillut näitä vain 2km verran. Uskoisin parin päivän jälkeen siihen tottuvan. "

Itsekin olen pitänyt muutamia lukemiani TM:n artikkeleita tosi hyvinä 'syväluotaavan' asenteensa johdosta. Taisi olla juurikin kyseinen artikkeli, joka antoi mielestäni hyvän perehdytyksen cyclocrossareiden sielunelämään.

Minulla ei ole käyräsarvisista kokemusta ja kun ei viime aikoina ole pyörän uusiminen ollut ajankohtaista ei ole tullut myöskään mentyä koeajamaan. Yksi tuttavani hankki cyclon ja kesän verran ajeltuaan valitti, ettei ollut ihan nappiin osunut hankinta. Kertomansa mukaan kaipaili juurikin jotain 'rennompaa' otetta mitä käyräsarvisessaan on.

Jokusen foorumi -keskustelunkin olen aiheesta nähnyt. Alla linkki yhteen niistä.

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?42157-Suora-tanko-cyclocrossariin&highlight=suora tanko cycklo

Mielestäni ennen ostopäätöstä olisi hyvä olla sinut pyörän kanssa ja pitää mielessä, että omaan käyttöön sitä on hankkimassa.

1+1+1=1000 kirjoitti:

En kovinkaan paljon pyöristä tiedä , muutako omalla ajellut paljon ja olen myös vaihtamassa kevyempään ja sporttisempaan pyörään.
Cyclocrosseissa mitityttää lokasuojien ja tavaratelineen jälkiasennus. Ilmeisesti sillloin ei niitä saa kovinkaan hyvinä. Toinen mikä mietityttää on pässitankoisten jarrut jotka pääsääntöisesti toimii vain silloin kun kädet on ala asennossa, kaupugissa hankalat. Ehkä kevyt hybridi olisi kuitenkin parempi, jos siinä olisi telineet ja lokarit valmiiksi asennettuina. Siihen voisi jälkiasentaa ns aerobar tangon, jolloin ilmanvastus olisi pienempi.

Olen vuodenpäivät ajellu cyclocrossarilla. Hankintaa suunnitellessani pidin yhtenä vaatimuksena lisäjarrurukahvoja kaupunkiajoa varten. Asiantuntevia myyjiä kuunneltuani spekseistä poistui ko kahvat. Vaikka olen harvinaisen lyhytsorminen, hoituu jarruttaminen yläotteella täysin ongelmitta. Lisäksi tankoon jää tilaa valolle yms lisävarusteille.