Monimaailmatulkinnan perusta on että uusi maailma syntyy joka kerta kun kvanttitasolla tapahtuu jotain. Jos oletetaan että maailmankaikkeuksia on alusta asti äärettömästi, monimaailmatulkinta lakkaa pätemästä, koska ääretön kerrottuna äärellisellä luvulla on yhä ääretön eli mikään ei olisi muuttunut eli maailmankaikkeuksia olisi ihan sama määrä kuin ilman kvatti-ilmiöiden aiheuttamaa puumaista haarautumista. Ääretön määrä maailmankaikkeuksia siis sulkee pois mahdollisuuden kvanttihaarautumiselle. Ja kuitenkin tämä ääretön määrä on nimenomaan se määrä, mikä pitää olla, jotta kvanttitietokoneiden toiminnan selittämisessä "eri maailmankaikkeuksien vuorovaikuttamisella" olisi mitään mieltä. Koska jos kvanttitietokone tekee 250 mahdollisuutta sisältävän laskutoimituksen ja maailmankaikkeudet haarautuvat vasta siinä vaiheessa, tarkoittaa se että yhtä maailmankaikkeutta joka saa tuloksen kohti on 250 maailmankaikkeutta jossa tiedemiehet ovat rakentaneet kvanttitietokoneen joka ei sitten annakaan ulos mitään tulosta. Mikä on todennäköisyys että useiden peräkkäisten ajojen jälkeen juuri me olisimme se onnekas maailmankaikkeus joka saa kaikki haluamansa tulokset äärettömien muiden jäädessä nuolemaan näppejään?
Tämän vuoksi monimaailmatulkinta on tiensä päässä. Täysin älytönhän se oli tietysti alusta lähtien.
Tämän vuoksi monimaailmatulkinta on tiensä päässä. Täysin älytönhän se oli tietysti alusta lähtien.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Puhut nyt vain kvanttifysiikan monimaailmatulkinnasta, joka on aina ollut enemminkin mystiikkaa kuin fysiikkaa.
Kosmologian monimaailmatulkinta lähtee siitä, että alkuräjähdyksiä on ollut lukematon määrä, mutta näin syntyvät "maailmankaikkeudet" eivät voi vuorovaikuttaa mitenkään keskenään.
>
Noo, ehkä mutkan kautta kelvannee.
>
Köh tuota, ymmärrän kyllä, että matematiikkaa tuntemattomalle käsite ääretön on hankala, mutta nyt alitit riman kyllä melkoisen lahjakkaasti.
Ensinnäkään et tiedä lukumäärää, jos ilmoitat, että niitä on ääretön määrä. Ääretön ei nimittäin ole luku laisinkaan. Sillä ei siis voi laskea kuin vaikka reaaliluvuilla. Otetaan esimerkki: ääretön miinus ääretön ei ole nolla. Äärettömien vähennyslasku/kertolasku/jakolasku/pluslasku eivät ole määritelty.
Sitten toinen ajatusvirheesi, joka näkyy mukavasti esimerkistä: Otetaan kokonaislukujen joukko. Se on ilmiselvästi ääretön joukko. Lisätään tuohon joukkoon rationaaliluvu. Edelleen lukujoukko on ääretön, mutta nyt siinä on ikään kuin tiheämmässä alkioita. Tämä tiheys siis muuttuu eikä ääretön ja ääretön ole sama asia esim. kahden joukon välillä. Tässä siis menit männikköön tuon "logiikkasi" kanssa - ja näin koko "järeä" päätelmäsi murtuu omaan virheeseesi.
Nuo ovat pelkkiä detaljeja argumentissa. Vaikka nuo olisivat kaikki väärin perus argumentti säilyy: kvanttidysiikan monimaailmatulkinnan mukaan universumit haarautuvat siinä vaiheessa kun jokin superpositio romahtaa. VASTA siinä vaiheessa. Ajatus siitä että kvanttitietokoneen toiminta perustuisi tähän on siis täysin naurettava, koska siitä seuraa, että on olemassa muita maailmankaikkeuksia, joissa tiedemiehet ovat rakentaneet kvanttitietokonee, joka sitten ei teekään yhtään mitään, on pelkkä orja meidän maailmamme koneeelle.
>
Ei. Tuo matemaattinen osaamattomuutesi vaan romuttaa koko väitteesi: "Kvanttitietokone kaataa monimaailmatulkinnan". Ei kaada.
Se on sitten ihan vitun sama, pidätkö tuota ymmärryksesi ulkopuolella olevaa monimaailmatulkintaa naurettavana vai et, koska sillä ei ole mitään tekemistä ko. asian totuusarvon kanssa.
Vähän niin kuin silläkään että sinä pidät uskovaisia ihmisiä ja heidän uskomuksiaan naurettavina ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko ko. uskomukset tosia?
Jos joku käyttäisi monimaailmatulkinnasta yhtä pilkkaavia nimityksiä kuin sinä käytät kristittyjen jumalasta, "taivaallinen taikajim" "riihitonttu" jne. olisit varmasti älähtämässä. Se koira älähtää johon...
Haluaisin kuulla perustelut minkä takia mielestäsi aloittaja on väärässä? Unohdetaan hetkeksi matematiikan semantiikka. Monimaailmatulkinta johtaa siihen että yhtä toimivaa kvanttitietokonetta kohti on äärellinen mutta helvetin iso luku kvanttitietokoneita joiden tekijät ovat uskoneet keksintöönsä ihan yhtä lailla kuin me, jotka kuitenkin päätyvät pelkästään meidän orjiksemme, ilman että heillä on edes teoreettista mahdollisuutta tehdä asialle ikinä mitään. Vuosien uurastus vain siksi että pääset avustamaan jotain toista maailmankaikkeutta ilman että saat vastineeksi mitään. Voitko todella kuvitella tällaista mahdollisuutta? Niin karsea kuin todellisuus joskus voikin olla, se ei sentään avoimesti tee pilkkaa ihmisille. Tällainen todellisuus tekisi. Jos todellisuus olisi tällainen, se todistaisi että jumala on olemassa, koska näin sairasta huumoria voi keksiä vain tietoinen olento.
Aloittaja on toki siinä väärässä että äärettömyys ratkaisisi ongelman. Se vian siirtää sen muualle.
Oletan että sinäkin Heh olisit ollut juuri vetoamasssa äärettömyyteen ratkaisuna ongelmaan. Sen takia kai takerruit tuohon äärettömyyden semantiikkaan. Mutta äärettömyys ei ratkaise mitään. Äärettömyyteen ei voi vedota todennäköisyyskysymyksissä. Voimme sanoa että todennäköisyys että päädymme monimaailmatulkinnassa voittajiksi kvanttitietokonelotossa on pieni, mutta emme voi sanoa että todennäköisyys äärettömyydessä on 1. Tai yhtään sen suurempi kuin monimaailmatulkinnassa. Emmekä voi vedota siihenkään että äärettömyydessä kaikki nuo häviäjämaailmat tuhoutuvat ydinsodassa minuutti kvanttitietokonelotossa häviämisen jälkeen joten häviö ei haittaa ketään pelkästään sillä perusteella että äärettömyydessä tämäkin tapahtuu äärettömän monta kertaa.
Onkohan aloittaja tajunnut kvanttitietokoneen oikein?
Monimaailmatulkinta liittyy myös Hawkingin reunattomaan avaruuteen ja sen synnyttämiin lapsiuniversumeihin. Niilä ei ole mitään tekemistä kvanttitietokoneiden kanssa. Kööpenhaminalainen tulkinta todellisuuden jakaantumisesta mittauksen yhteydessä on enemminkin mystiikkaa kuin fysiikkaa.
>
Köh tuota, se liittyy juuri tähän: siksi se on uskoa kun se ei ole tietoa. Täällä käsitellään tietoa. Uskomuksia kannattaa kirjoittaa muille palstoille.
>
Mitäs loukkaavaa riihitontussa on ? Se sentään on vähän niin kuin kotiperäinen uskomushahmo. Kristinuskon Jumala on tuontitavaraa - jopa väkivallan avulla tuotua.
Ja tosiaan, eikö uskomus mene niin, että tämä Jumala tekee taikatemppuja ja asuu taivaassa ? Mikä muu se sitten olisi ?
>
Se on sitten ihan se ja sama, mitä nimitystä jostain teoriasta käytetään. Tietysti järkevää on käyttää nimitystä, joka kuvaa teoriaa. En nyt oikein tajua pointtiasi - jos sellainen on.
>
Vielä kerran:
Aloittaja väitti mm.: "Ääretön määrä maailmankaikkeuksia siis sulkee pois mahdollisuuden kvanttihaarautumiselle.", niin ei sulje. Hänen "todistuksensa" perusta on siis väärä, joten päätelmä on myös väärä.
>
Tämä on vain uskomuksesi ja mielipiteesi.
>
No ei todistaisi.
Aika helvetin kaukaa haettu "todistusketju". Et varmasti itsekään usko tuohon sepitelmääsi.
>
Mutta nimenomaan aloituksesi peruste oli tuo äärettömillä "laskeminen", jonka nyt myönnät virheelliseksi.
Aloituksesi on siis romutettu.
Dekoherenssi tuhoaisi aaltofunktion missä tahansa mittakaavassa ja ympäristössä. Aaltofunktio on pelkkä keskeneräisen fysiikan työkalu.
>
Minkä lähteen mukaan ?
Hiljaisuus ?
"Jos oletetaan että maailmankaikkeuksia on alusta asti äärettömästi"
Nope. Monimaailmatulkinnan mukaan eri haarautuvia universumeja on erittäin suuri määrä, mutta ei ääretön määrä. Ajan myötä eri universumeja on tullut lisää, eli alussa niitä on ollut vähemmän.
"Ja kuitenkin tämä ääretön määrä on nimenomaan se määrä, mikä pitää olla, jotta kvanttitietokoneiden toiminnan selittämisessä "eri maailmankaikkeuksien vuorovaikuttamisella" olisi mitään mieltä."
Ei tarvitse olla ääretön määrä, hyvin suuri määrä riittää.
"Mikä on todennäköisyys että useiden peräkkäisten ajojen jälkeen juuri me olisimme se onnekas maailmankaikkeus joka saa kaikki haluamansa tulokset äärettömien muiden jäädessä nuolemaan näppejään?"
Täysin ontologinen kysymys, johon et tule saamaan järkevää vastausta.
Huvittavaa kun Heh ! käyttää FILOSOFISIA argumentteja (kutsuen niitä toki tapansa mukaan "matemaattisloogisiksi") mutta sitten toisaalla väittää että tiede on itseriittoista eikä edellyä filosofiaa.
Itsekin sanoit että äärettömyyksillä laskemista ei ole matematiikassa määritelty, eli kyse ei ole matematiikasta ensinkään vaan filosofiasta.
Limes-funktio on tehty sitä varten, että äärettömyyttä voidaan lähestyä rajatta. Jos se ei riitä, niin renormaalisaatio pelittää joissain tapauksissa fysiikan osalta kuten Weinberg ja Salam ja Glawshow osoittivat.
Heh esitti "lie to children" version äärettömyyksien käsittelystä fysiikassa.
>
Mm. tieteen oletuksia matemaattisesta logiikasta ja todisteiden asemasta perustellaan nimenomaan filosofisesti. Ilman tieteenfilosofiaa ei ole tiedettä.
>
Mitä vittua oikein solkotat ? Ja mihin liittyen ?
Väität jatkuvasti että "muut kuin matemaattisen koulutuksen saaneet eivät kykene käsittämään äärettömyyttä", että sinun äärettömyytesi on ainoa oikea äärettömyys.
Hyvänä esimerkkinä matematikan täydellisestä kyvyttömyydestä äärettömyyden edessä on tämä Gabrielin torvi -niminen kappale, jolle on julistettu ääretön pinta-ala vaikka tilavuus on äärellinen. Kuitenkin tällainen kappale on mahdoton, pelkkä kuriositeetti jonka mahdollistaa se, että pinta-ala ja tilavuus voidaan laskea geometriasta ilman, että pinta-alalaskuissa tarvitsee viitata tilavuuteen tai päinvastoin. Jos todellisuus rakentuisi "numeroista ylöspäin" sellaista tilannetta ei tietenkään koskaan pääsisi syntymään, jossa kappaleen ominaisuudet voivat olla toisistaan riippumattomia sillä tavoin, että osa voi olla äärellisiä ja osa äärettömiä.
Itse asiassa tulee tästä mieleen että todellisuuskäsitykset voisi hyvin jaotella neljään pääluokkaan näiden kahden ominaisuuden perusteella:
fysiikasta matematiikkaan etenevä, fysikaalinen
fysiikasta matematiikkaan etenevä, simulaatio
matematiikasta fysiikkaan etenevä, fysikaalinen
matematiikasta fysiikkaan etenevä, simulaatio
Gabrielin torvi voi asuttaa vain todellisuutta joka on sekä fysiikasta matematiikkaan etenevä simulaatio tai todellisuutta joka on matematiikasta fysiikkaan etenevä simulaatio, ja sen mahdollistaa nimenomaan se, että voimme nähdä fysikaalisen kappaleen ei-fysikaalisessa tilassa, siis fysiikka ennen matematiikkaa. Matematiikasta fysiikkaan etenevä fysikaalinen todellisuus tuottaisi jossain vaiheessa sellaisen vaiheen jossa matematiikan on viitattava itseensä, joten sellaista lopputulosta joka on Gabrielin torvea vastaava fysikaalinen kappale ei voi syntyä, sille tulee "abortti" ennen kuin se kerkeää muotoutumaan. Oma todellisuutemme on mitä ilmeisimmin fysiikasta matematiikkaan etenevä fysikaalinen, eli kyseistä kappaletta ei voi täällä olla. Periaatteessa edellisessä viestissä esitin siis asiat hieman sekavasti. Numeroista ylöspäin rakentuva todellisuus tietenkin voi tuottaa Gabrielin torven, kun erikseen määritellään että pintaa-alan ja tilavuuden ei tarvitse olla sidoksissa toisiinsa. Samaten fysiikasta matematiikkaan etenevä simulaatiotodellisuus, koska se perustuu juuri siihen nimenomaiseen mielessämme kuvittelemaamme geometriseen kappaleeseen, jolle sitten lähdemme laskemaan pinta-alaa ja tilavuutta emmekä hetkahdu siitä että toinen onkin ääretön. Vaikka emme etukäteen määritelleet että näiden ominaisuuksien täytyy olla toisistaan riippumattomia siinä määrin että toinen voi olla ääretön toisen ollessa äärellinen, voimme jättää sen huomiotta, koska meillä on jo valmis kappale, jota ei tarvitse erikseen määritellä numeroista ylöspäin, voimme syöttää sen sellaisenaan haluamaamme simulaatioon.
>
Varmasti muutkin pystyvät käsittämään äärettömyyden käsitteen, mutta näyttää siltä, että esim. täällä maallikoilla on järjestään jokaisella ylivoimaisia ongelmia asian kanssa.
Ja todellakin: äärettömyys on matemaattinen käsite, joka on yksiselitteinen. On siis vain yksi oikea käsitys ja kaikki muut ovat vääriä.