Saunalahden asiakkaan luontaisetuihin kuuluu saada päivittäin juosten kustuja PROMO-mainoksia, joissa voitot ovat yli 100.000 € luksusautoja ja -veneitä yms.
Tänään näemmä voin voittaa 125.000 € arvoisen loma-asunnon oikein "Bavarian vuorilta". Harmin paikka, minä kun olisin halunnut mökin Bohemiasta tai Moraviasta. Myös vapaa-ajanasunto Colognesta, Hamburgista, Brunswickistä tai Viennasta kelpaisi.
Tänään näemmä voin voittaa 125.000 € arvoisen loma-asunnon oikein "Bavarian vuorilta". Harmin paikka, minä kun olisin halunnut mökin Bohemiasta tai Moraviasta. Myös vapaa-ajanasunto Colognesta, Hamburgista, Brunswickistä tai Viennasta kelpaisi.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Opettelepa ensin kirjoittamaan oikein esimerkiksi ilmaus ”125 000 euron arvoisen” ja jatka vasta sitten kivittämistä.
Tiesitkö muuten, että voit ilmoittaa yritykselle, että et halua siltä mainontaa, ja että yritys on lain mukaan velvollinen noudattamaan tätä?
Itse asiasta sinulla ei siis ollut mitään sanottavaa?
Oi anteeksi, käytin tuhansien erottimena erheellisesti pistettä välilyönnin sijaan. Napakassa tekstissä €-merkin käyttäminen on mielestäni perusteltua.
Olen rivien välistä lukevinani, että haluaisit puhua ja kirjoittaa Elsassista (tai kenties peräti Elsaßista). Tuo kiistelty maakunta on kuulunut nyt jo parin sukupolven ajan Ranskaan, joten Alsace on mielestäni todellakin korrektimpi muoto suomen kielessä.
Baijerista, Böömistä, Määristä jne. ei tietenkään synny riitaa – Bavariaan ei pidä suomenkielisessä tekstissä viitata.
Käväisin viime vuoden viimeisenä päivänä toista kertaa Kansallismuseossa. Edellisestä käynnistä olikin kulunut yli 40 vuotta.
Yhteen huoneeseen näkyi laaditun ”romanien holokaustista” kertova teemanäyttely. Eräässä lakanassa oli tekstilainaus ”Kaikkien mustalaisten kuljetus Moraviasta keskitysleireille”. Lähdeviitteenä oli ”Tšekki, Brnon kaupunki, suojelupoliisin kirje 9.2.1943”. (Otin tekstistä valokuvan, joten voin lainata sitä sanatarkasti.)
Olin ensin tuntevinani moravialaista närkästystä tuosta maantieteellisestä ilmauksesta, mutta annoin sitten mielessäni synninpäästön – jokin tuontapainen viranomainenhan kirjoittelee näinä päivinäkin mielin määrin mitä sattuu. Syyntakeettomia ei pidä tuomita.
Samasta syystä ei minunkaan teksteistäni pitäisi kenenkään närkästymän.
Elsassi lienee tunnettu tuolla nimellä Suomessa jo yli 500 vuotta. Viinisnobien sivistyksen ja historiantuntemuksen puutteesta kertoo mielestäni tuo Alsace-hienostelu. Elsassi on vakiintunut nimi, kuten myös esim. Nizza. Samalla periaatteella meidän pitäisi nykyään käyttää nimeä Nice.
Kaliningradista en kyllä käyttäisi nimeä Königsberg enkä kutsuisi Gdanskia Danzigiksi. Historiallisesti tuo Kaliningradin enklaavi toki on vanhaa Itä-Preussia. Näiden kahden kaupungin kohdalla historiallisen jatkumon murrosta voi toki pitää suurempana kuin Elsassin alueen kohdalla.
Espoon EMMA-museossa oli näyttely jäämies Ötzistä. Esittelytekstissä hänen jäämistöönsä mainittiin kuuluneen mm. viini, joka taivutettiin viinin - merkityksessä nuolikotelo. Jokainen poikakirjoja lukenut kuitenkin tietää, että sana taipuu viini, viinen (vrt. vuori, vuoren ja vuori, vuorin; laki, laen ja laki, lain). Jopa laulussa "Sydämeni osuman sai" väitetään "oli nuoli Amorin viinistä kai".
Kirjoitat ”Elsassi” oikein loppu-i:n kera! Enpä ole tottunut moista muotoa missään lukemaan. Muistaakseni koulun historianopetuksessakin puhuttiin vielä minun muinaisina kouluaikoinani Elsass-Lothringen-nimisestä alueesta eikä mistään Elsassi-Lothringenista. Oppikirjamme oli kai Mantere – Sarva ja historianopettajamme syntymävuosi 1909.
Myönnän olevani Elsassin/Alsacen viinien ystävä, mutta snobin leimaa en otsaani ota.
Historiantuntemuksen puutteesta minua toki saa syyttää. Tuo hissanmaikkani otti henkilökohtaisena loukkauksena sen, että en suvainnut vastata yo-kirjoitusten reaalikokeessa yhteenkään historian kysymykseen. Niinpä hän ei edes tuntenut (tai ollut tuntevinaan) minua tavatessamme luokkakokouksen yhteydessä 1996. No, olihan arvoisalla opetusneuvoksella jo tuolloin ikää lähemmäs yhdeksätkympit...
Nizza on ehkä säilynyt kielessämme siksi, että nimen Nice ääntäminen tuottaisi suurimmalle osalle vaikeuksia (vrt. Cannes).
Kaliningradista ja Gdanskista olemme yhtä mieltä.
Hups, tuon loppu-i:llä varustetun muodon olen nähnyt joskus tietosanakirjassa. Suomalaisen suuhun se luontuu samoin kuin esim. Baijeri, Böömi, Määri, Skotlanti. Elsassi lienee vanha, kansanomainen muoto.
Korkeimman totuuden asiaan löydämme, jälleen kerran, osoitteesta http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.5.html:
"Elsass ~ Alsace ja Lothringen ~ Lorraine. Aiemmin käytettiin saksankielisiä asuja, jotka edelleen ovat tavallisia paitsi historiankirjoissa myös hakuteoksissa. (Elsass on itse asiassa sikäli suomalaistettu asu, että ennen 1990-luvulla aloitettua saksan oikeinkirjoituksen uudistusta nimi kirjoitettiin saksaksi Elsaß.) Koska alue kuuluu pääosin Ranskalle, on ranskankielisiä asuja ruvettu pitämään oikeina, ja käytännössäkin näyttää jo olevan tavallisempaa kirjoittaa Alsacesta ja Lorrainesta. Kielenhuolto on erikseen ottanut kannan, jossa suositellaan nimiä Alsace ja Lorraine (Kielikello 1/2004)."
Kirjahyllyäni koristaa minuakin vanhempi Otavan Pieni Tietosanakirja, II painos v:lta 1950 (peräisin vanhempieni jäämistöstä). Siitä löytyvät hakusanat Elsass ja Elsass-Lothringen (joissa Elsass ilman loppu-i:tä). Hakusana Alsace löytyy myös, mutta siitä todetaan lakonisesti vain:
”Alsace [alsa:s], Elsassin ransk. nimi”
Kirjan syntyaikoina on muoto Elsass siis ollut yhä suomeksi kirjoitettaessa vallitsevana, mutta nykyisin vaaka on nähdäkseni kallistunut Alsacen suuntaan.
Vaikka pidänkin lothringenin kinkkupiiraasta ja saatan lotrata sen kanssa vaikka Lorrainen Rieslingiä, saattaisin matkustaa Nizzaan (Nice) syömään ”a nice piece of pice” (eikös pizza kirjoiteta siellä päin tuohon tapaan?)
Ranskan Rivieralla (Côte d'Azur) en ole vielä koskaan käynytkään. Se-nainen-joka-asuu-meillä on houkutellut minua tulevana keväänä automatkalle, joka ulottuisi noille seuduille saakka (”Venicessä” on joskus käytykin). Saas' näkee!
Missä lähinnä Viivistään kuuluisaksi tulleen R. Wagnerin Singspiel-sävelteoksessa on sopraanorooli nimeltä Elsa von Lothringen?
Viiden pisteen vihje: vastapelurina veisaa ja näyttelehtii tenori, Graalin ritari Lohengrin.
Mistä asiasta? Loma-asunnon voittamisestako? Senhän kirjoitit otsikkoon, joten se on varmaan tärkein asiasi.
Vahvahkoa rautalankaa:
On typerää repostella jotain mainostekstiä, kun tiedämme mainos- ja markkinointitekstien yleisen heikon tason. Vielä typerämpää se on, jos omalla kirjoitustyylillään osoittaa, että on lukenut enemmän mainostekstejä kuin kirjoja.
Hanki siis parempaa luettavaa. Enkä todellakaan tarkoita Hesaria – siinä juttujen kieliasukin on enää vain vähän parempi kuin mainosten.
Jos luulet juttuasi nasevaksi, olet harhateillä. Ja nasevassa tekstissä aivan erityisesti vältetään kökköjä symboleita. Sanat voivat olla nasevia, ”€” pysyy typografisena hirvityksenä, jota ei todellakaan kannata viljellä hintamerkintöjen, tilastotaulukoiden yms. ulkopuolella.
Tuo alkeellisia projektioita vilisevä hyökkäyksesi kertoo enemmän sinusta kuin kohteestasi. Luen muuten parhaillaan iPadilläni von Clausewitzin klassikkoa "Vom Kriege". Olen jo sivulla 296, mutta vastaan ei ole tullut vielä yhtään mainosta.
Onneksi ei kuitenkaan Nitsa
Minä olenkin käynyt oikeassa Venicessä, Los Angelesissa.
Moukkamainen uhoamisesi kertoo jo enemmän kuin kukaan haluaa kuulla. Projisoi juttusi vain housuihisi.
Harmittaako sinua todella noin paljon se, että luenkin mainostekstien sijaan enemmän kirjoja ja että luen parisataa vuotta vanhaa saksankielistä klassikkoa ilman sanakirjaa? Ketä voit nyt halveksua?
Kuka tahansa voi uhota lukevansa vaikka mitä. Saksan taidolla uhoaminen nyt on aika naurettavaa, saksaa osaa puolet suomalaisista. Uhoaisit vaikka sillä, että pystyt siteeraamaan ulkomuistista Iliasta alkukielellä aidon joonialaisen ääntämyksen mukaan tai että luet aamukahvilla Egyptin vanhan valtakunnan ajalta peräisin olevia papyruksia (alkuperäiskappaleita) ilman sanakirjaa.
Lukemisesta ei kerro se, mitä väität lukeneesi tai lukevasi, vaan miten kirjoitat. Niinpä asia tuli selväksi jo aloitusviestistäsi.
Vai osaa muka puolet suomalaisista saksaa? Oletan, että sinäkin siis luet vaikka Buddenbrookit alkukielellä ilman sanakirjaa. Lue kommenttini kontekstissa, jossa tuo minua kritisoiva besserwisser alkeellisten projektioittensa vallassa kuvittelee minun lukevan mainostekstejä kirjojen sijaan. Toivottavasti tuo besserwisser sai edes hetken kokea subjektiivista ylemmyydentunnetta - kuten sinä nyt.
Kirjoitustaidostani kertonee se, että olen kirjoittanut Hesariin yli kymmenen Alakertaa ja Vieraskynää sekä kirja-arvostelua saksan- ja englanninkielisistä tietokirjoista. Ne on kaikki julkaistu sellaisenaan, pää- ja väliotsikoitani myöten. Montako artikkelia sinä olet kirjoittanut vai eikö Übermensch edes alennu kirjoittamaan niin ala-arvoiseen lehteen?
Näinköhän pitää paikkansa tuo väite, että puolet suomalaisista osaisi saksaa? Olen melko saletti siitä, että niin moni ei ole edes sitä ikinä opiskellut saati osaisi. Osaamisen määritelmä on tietysti kovin värjyvä, mutta kyllä minä sanoisin, että jokin sellainen taso, jolla saattaisi saada lukion päästötodistukseen vitosen tai kutosen, ei ole osaamista :)
Hiukan numeroleikkiä tuon prosenttiosuuden nuuskimiseksi:
-ensinnäkin noin 17% suomalaisista on sen ikäisiä, ettei heillä vielä ole tullut eteen koulussa edes mahdollisuutta opiskella saksaa (on toki pieni joukko sitä toisena kotikielenään osaavia tai koulun ensimmäisenä vieraana kielenä lukevia)
-toiseksi n. 33% on niin vanhoja, että heidän ikäluokistaan yleensä alle 10% kävi keskikoulun ja kansalaiskoulussa ei saksaa luettu => n. 30% väestöstä katoaa pois saksan potentiaalistenkaan osaajien joukosta.
-väliin osuvistakin ikäluokista vain noin puolet tai vähemmän on lukion kävijöitä eivätkä nämäkään kaikki lue saksaa, vaikka useimmat lukevatkin => taas katosi 30% tjsp.
Eli meille jää jäljelle ehkä 10-20% väestöstä, joiden saattaisi arvella osaavan saksaa :) Minä muuten en sitä virallisesti osaa, vaikka hiukan ymmärränkin.
Päätin lukio-opintoni 1969. Lukiossani kaikki saman vuoden ylioppilaat olivat lukeneet ”pitkän saksan”. Seuraavalla vuosiluokalla oli koulussani ollut mahdollisuus valita ”pitkäksi kieleksi” joko saksa tai englanti. Pari vuotta myöhemmin koulunsa aloittaneilla ei tätä mahdollisuutta enää ollut: heille englanti oli ainoa vaihtoehto siinä missä saksa meille.
Havaintojeni mukaan samankaltainen kehitys vallitsi noina vuosina hyvin monessa muussakin koulussa.
Ns. suuret ikäluokat (1945–1950 syntyneet) ovat siis opiskelleet vielä voimaperäisesti saksaa, mutta muutamaa vuotta nuoremmille saksa on ollut jo lapsipuolen asemassa.
Ikäluokasta kaikki eivät käy lukiota ja kaikki lukionkävijät eivät lue saksaa.
Nuoremmilla ikäluokilla saksan osaaminen harvinaistuu kaiken aikaa. Me saksanpuhujat alamme olla jo työelämästä poistuneita ja poistuvia seniorikansalaisia.
”Puhumisesta”: joskus 1980-luvulla työmatkallani Saksassa istuin iltaa majapaikkani läheisyydessä asuvan opiskelukaverini ja hänen saksalaisen tyttöystävänsä luona. Koska emäntämme ei osannut suomea, juttelimme koko illan saksaksi. Jossakin vaiheessa isäntä tuumi: ”Me suomalaiset puhumme saksaa kuin katerpillari”. Minusta kukaan ei ole osannut kuvailla ääntämistämme paremmin.
Saksa on sen verran vaikea kieli, että sen oppinee parhaiten vain pitkänä kielenä koulussa. Pitkän saksan kirjoittaa yo-kirjoituksissa muistaakseni kuitenkin vain alle 800 abiturienttia vuodessa. Englannille altistuu väkisin arkipäivässä joukkotiedotusvälineidenkin kautta niin paljon, että pelkästään siitä syystä englannin oppiminen on helpompaa, vaikka sen olisi lukenut lyhyenä tai puolipitkänä tms.
Hyvä tuo puskutraktorivertaus! Saksaahan äännetään varsin pehmeästi ja kepeästi (unohdetaan se Hitlerin karjunta sekä Itävallan ja Sveitsin saksa).
Noina 1980-luvun vuosinani tein paljon yhteistyötä ”bohemialaisen” saksanpuhujan, tšekkisyntyisen, Sveitsiin vuonna 1968 emigroituneen miehen kanssa. Hänen äidinkielensä oli tšekki, mutta hän ja hänen vaimonsa puhuivat myös käsittääkseni aivan syntyperäistasoista böömiläissaksaa. Kontrasti sveitsinsaksaan oli suuri! Perheen kaksi toisella kymmenellään olevaa lasta puhuivat Schwiizerdütschiä kuin tyhjää vain, mutta vanhemmat eivät sitä olleet omaksuneet (joskin ymmärsivät hyvin, tietenkin!)
Tuo bööminsaksa oli suomalaiseen korvaan hyvin tutunoloista, selkeää ja ymmärrettävää. Jopa sukua meidän telaketjusaksallemme, rohkenisin sanoa.
Olin tutustunut erääseen böömiläisperäiseen perheeseen jo vuonna 1968 Bremenissä, joten korvillani oli heissä toinen vertailukohde. Heidänkin saksansa poikkesi bremeniläissaksasta melkoisesti.
Saksan murteista suomalaisten lienee helpointa ymmärtää pohjoisia murteita. Platt(deutsch), jota on puhuttu suunnilleen Itä-Preussista Flanderiin, on "sovellettua skandinaviskaa": loopen = löpa; roopen = ropa, schnacken = snacka jne. Myös Wikipedia löytyy tällä kielellä.
Buddenbrookeissa minun oli vaikea ymmärtää eteläisiä murteita. Bairisch ja Schwäbisch kuulostavat lähinnä paikalliselta savolta. Schwyzerdütsch, Schwiizertüütsch, Schwizertitsch on tietenkin aivan oma lukunsa.
>Buddenbrookeissa minun oli vaikea ymmärtää eteläisiä murteita.
Kuinka ollakaan, minulla on juuri yöpöydällä työn alla Thomas Mannia (Kuninkaallinen korkeus). Valitettavasti minulla ei ole viitseliäisyyttä lukea kirjaa alkukielellä, vaan kyseessä on Sinikka Kallion suomennos.
Kirjahyllyssäni on ammoisina aikoina lahjoina saatua saksankielistä Borchertia ja Bölliä, mutta nekin on aloittamista vaille luettu.
Joskus lukioaikoina jaksoin lukea kaunokirjallisuutta englanniksi muutaman niteen verran (vaikka minulla oli vain lukion matemaattisen linjan lyhyt englanti). Nykyisin olen kai henkisesti jo tylsistynyt, kun vastaava urakointi ei enää maita. Lehtiartikkelit ovat vapaa-ajalla pituudessaan ihan tarpeeksi haasteellisia.
Asiatekstejä (lähinnä teknisiä) olen kääntänyt sekä englannista että saksasta varmaan tuhansia sivuja, mutta siitä puolesta olisi kai Kiplingillä sanottavansa.
Kun nyt noin itseäsi kehut, voisit kertoa nimesikin, jotta Hesarin lukijat osaisivat ohittaa juttusi. Tai katsoa, oletko oikeasti kirjoittanut mitä uhoat.
Selvää on kaikille lukutaitoisille, että aloitusjutussasi oleva ”125.000 € arvoisen” on selvää mainostekstien kieltä (sisältää kolme oiretta siitä), ei kirjoissa käytettyä kieltä. Se kertoo siitä, mitä luet, enemmän kuin väitteesi lukeneisuudestasi ja kirjoittaneisuudestasi.
Koska itse olet ilmeisimmin oikea Ajatusten Vantaanjoki, ymmärtänet alla olevan von Clausewitzin ajatuksen toiminnan, osaamisen, lahjakkuuden, kokemuksen ja koulutuksen välisestä yhteydestä laajemmin eli myös sodankäynnin ulkopuolella. Jos et tuotakaan kaunista ja selkeää saksaa ymmärrä, kannattaisi olla hiljaa. Hiljaa ollessasi voisit vaikka perehtyä Janten lakiin, koska alkeelliset projektiosi näyttävät kumpuavan samasta lähteestä.
Olen mm. seitsemän laudaturin ylioppilas (mukana mm. pitkä matematiikka, pitkä saksa, pitkä ruotsi, lyhyt latina), minulla on kaksi akateemista tutkintoa (kummankin tavanomainen suoritusaika kuusi vuotta) ja pystyn tekemään vaativaa työtäni suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi, joten todennäköisesti olet minua lahjattomampi. Toivottavasti koet subjektiivista ylemmyyttä saadessasi tilaisuuden ilkkua minulle siitä, että turmiollisen mainostekstin petollisesti viettelemänä ja kontaminoimana erehdyin käyttämään tuhaterottimena pistettä välilyönnin sijaan ja että, hui kauheaa!, laiskuuttani käytin iPadillä kirjoittaessani €-merkkiä.
Sapienti sat.
“Die geistige Reaktion, die ewig wechselnde Gestalt der Dinge macht, daß der Handelnde den ganzen Geistesapparat seines Wissens in sich tragen, daß er fähig sein muß, überall und mit jedem Pulsschlag die erforderliche Entscheidung aus sich selbst zu geben. Das Wissen muß sich also durch diese vollkommene Assimilation mit dem eigenen Geist und Leben in ein wahres Können verwandeln. Das ist der Grund, warum es bei den im Kriege ausgezeichneten Männern so leicht vorkommt, und alles dem natürlichen Talent zugeschrieben wird; wir sagen: dem natürlichen Talent, um es dadurch von dem durch Betrachtung und Studium erzogenen und ausgebildeten zu unterscheiden.”
Excerpt From: Carl von Clausewitz. “Vom Kriege.” Vergangenheitsverlag. iBooks.
This material may be protected by copyright.
Check out this book on the iBooks Store: https://itunes.apple.com/WebObjects/MZStore.woa/wa/viewBook?id=417295244
> luen parisataa vuotta vanhaa saksankielistä klassikkoa ilman sanakirjaa
Minäkin luen (ja myös kuuntelen) sujuvasti kaikkia kieliä (myös muinaisia) ilman sanakirjaa.
Bohemialainen ≈ boheemi
Vrt. bulgarialainen ≈ bulgaari, slovenialainen ≈ sloveeni
Mutta tuossa on kuin onkin jotakin perää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Boheemi
Nimim. Bohemialainen tiesi tuon yleissivistykseen kuuluvan asian.
Italialainen kirjailija Alberto Pincherle otti taiteilijanimekseen Alberto Moravia isoisänsä mukaan. Liekö yhteyttä Määriin?
Älä kysele, tuohan kuuluu yleissivistykseen... Kuten joidenkin mielestä kaikki se, mitä sattuu itse muistamaan...