Naisille kysymys: Milloin olet viimeksi itkenyt

Jouluna kun vietin jouluni yksin kotona.

Itkin viimeksi pari päivää sitten, sitä että kohtasin jälleen miehen, joka oli liian hyvää ollakseen totta.

En ole oskaan ollut kenellekään kateellinen sanan varsinaisessa merkityksessä.
Olen lähinnä onnellinen muiden onnesta ja toivon sitä samaa itselleni.
Kiltti kunnollinen, pitkään sinkkuna ollut, omillaan toimeen tuleva, ok näköinen nainen (kuulemma kauniskin) ei tunnu netissä ainakaan kelpaavan vertaisilleen. Se harmittaa joskus, sillä en halua baareissa riekkua.

(Kehtasin tuossa edellisessä kappaleessa kehua itseäni, koska muut miehet ja naiset ovat kehuneet minua useamman kerran noin ja muin sanoin....)

Varmaan uudenvuoden jälkeen tuli itkeskeltyä.

Kavereiden miesasioista en ole kateellinen.

Eilen viimeksi. Itken helposti, nauran helposti, suutun nopeasti, lepyn vielä nopeammin, elän kaiken kaikkiaan koko tunneskaalalla enkä haluaisi muunlaiseksi muuttuakaan. Pitkät vapaat ovat lisänneet yksinäisyyden tunnetta, mutta kun työt taas pääsevät vauhtiin niin sitä ei "muista" kuin viikonloppuisin.

Kateutta en ystävien mies- tai naisystävistä tunne, olen onnellinen heidän puolestaan.

Vähän aikaa sitten itksin koska kiltti mies antoi pakit

Ei nyt ihan itkuksi ole juuri tuon asian takia tainnut mennä kai koskaan. Ei tämä yksinelo nyt suinkaan mitään kidutusta ole, mutta voisipa olla vielä vähän kivempaa, jos olisi hyvä mies vieressä.

Kyllähän se kateutta taitaa olla, kun joskus synkkinä hetkinä tulee itsekseen ihmeteltyä, että miksi ihmeessä tuollekin miehelle on tuollainen siiderivalas kelvannut, mutta en minä. Ei tuollaiset ajatukset kuitenkaan pitkäksi aikaa jää päälle, enkä tietenkään tuollaisia ääneen mene missään tilanteessa sanomaan, muuten kuin vain täällä anonyymisti.

Viime viikon lauantaina saunassa purskahdin itkuun, kun naapuri kysyi, että oliko mukava joulu.

Itken tälläkin hetkellä! Sitä että tapaamani ihana mies tekee asiat niin vaikeaksi että pää hajoaa ja syytän itseäni kaikesta. Tunnen itseni arvottomaksi ja huonoksi ja silti tuntuu siltä että olen ansainnut kaiken. Tuttujen mies suhteista en ole kateellinen. Ahdistaa vaan niin paljon kun kerrankin laitoin itseni 110% peliin ja kävi näin. Huonolla itsetunnolla kaikki romahti ja nyt vain itkettää..