Oletteko törmänneet toistuvasti johonkin sellaiseen kielivirheeseen, jota ette ole aikaisemmin muista juurikaan kohdanneenne? Olen huomannut, että "kyseessä on nuoresta ihmisestä" -tyylinen virhe tuntuu pomppaavan silmään nyt jatkuvasti.
Toinen on yhdysviivan käyttö tähän tapaan: "Paavo- poika", "Hanna- Liisa". Tuntuu, että suurin osa nuorista käyttää viivaa näin.
Anglismit nyt luonnollisestikin yleistyvät koko ajan, mutta oletteko huomanneet muita?
Toinen on yhdysviivan käyttö tähän tapaan: "Paavo- poika", "Hanna- Liisa". Tuntuu, että suurin osa nuorista käyttää viivaa näin.
Anglismit nyt luonnollisestikin yleistyvät koko ajan, mutta oletteko huomanneet muita?
Vastaukset 39
Vanhimmat
"jota ette ole aikaisemmin muista juurikaan kohdanneenne?" po. "jota ette muista aikaisemmin juurikaan kohdanneenne?" :)
Eräs ainakin minun korvaan pomppaava trendivirhe on suomen kielen sääntöjen vastainen loppukiekaisu. Sitä on kuullut lähiaikoina yhä enemmän ja enemmän, ja se on tarttunut jo keski-ikäisiinkin.
Lähiaikoina-sanan käyttäminen, kun tarkoitetaan "viime aikoina".
Pätisiköhän synonyymeistä kiistelemiseen sama kuin makuasioista?
Jos ilmaisut "lähiaikoina" ja "viime aikoina" ovat synonyymejä, voin siis sanoa "viime aikoina ovat edessä EU-vaalit". Vastaavasti myös esim. ruotsissa, englannissa ja saksassa voidaan käyttää vastaavia ilmaisuja: förra = nästa, past = next, vorig|er, -e, -es = nächst|er, -e, -es.
Eihän menneen ja tulevan ajan erottelulla ole ihmiselle mitään merkitystä? Vaikka kielenhuolto nykyään onkin alkanut hyväksyä, ilmeisesti laajan väärin käytön takia lähiaikoina-sanan uuden merkityksen tarkoittamassa samaa kuin "viimeaikoina" (mutta ei päinvastoin!), mielestäni sivistynyt ihminen erottaa menneen ja tulevan käyttämällä ilmaisuja selkeästi ja yksiselitteisen ymmärrettävästi.
Ota huomioon että nuo mainitsemasi muut kielet kuuluvat täysin eri kieliryhmiin. Ruotsissa, Englannissa ja Saksassa eivät tietenkään päde samat säännöt kuin meillä.
Et ilmeisesti ymmärtänyt analogiaa. Menneen ja tulevan erottelu on ihmiselle tärkeä asia, mikä näkyy myös kielessä ja kieliopissa (vrt. esim. perfekti versus futuuri). Vai oletko sitä mieltä, että myös ilmaisuja "viime vuonna" ja "ensi vuonna" voidaan käyttää synonyymeinä, koska tuollakaan erottelulla ei ole mitään merkitystä?
Kielten kirjoittaminen isolla alkukirjaimella: Ruotsi, Englanti, Saksa.
Sekaannusten vaara on ilmeinen.
- Puhutteko Belgiaa?
- Ei, minä puhun vain Sveitsiä.
Englanti kuuluu eri kieliryhmään kuin suomi, joten miksi kirjoitat kielten nimet suomessa englannin kieliopin mukaan?
Puhuin maista, en kielistä. Tarkkaavainen lukija olisi huomannut sen pronominista "meillä".
Puhuin maista, en kielistä. Tarkkaavainen lukija olisi se toki huomannut sen pronominista "meillä".
Väitteesi, että tarkoititkin kielten sijaan maita, vaikuttaa jälkikäteen keksityltä, koska kaikkia näitä kieliä puhutaan useissa maissa. Olisi siis ollut loogisempaa puhua kielistä kuin maista.
Osaatko mainita kieliä, joissa menneen ja tulevan erottelemista ei katsota lainkaan tarpeelliseksi?
"Suomessa" olisi ollut ilmaisu jota olisin käyttänyt pronominin "meidän" sijaan, jos olisin puhunut kielistä.
Mainitsemissasi maissa puhutaan myös mm. suomea. Ymmärtääkseni puhumisen paikka ei vaikuta sen sääntöihin ja käytäntöihin.
Joten puhut nyt vähän ristiin.
Onko "me" mielestäsi jokin kieli?
Intonaatiolle ei suomessa ole varsinaisesti mitään sääntöä. Useimmat puhuvat niin, että paino on sanan alussa, mutta eivät kaikki.
Mä puhutteleksen lisäksi ainakin kanadaa, brasialiaa, arabiaa ja vallilaa.
Ei kai moinen prosodinen ominaisuus ole varsinaisesti sääntöjen vastainen. Suomea on vain ollut tapana puhua tasaisen papattavalla nuotilla. Minua eivät intonaatiokuviot häiritse, yleinen teinimäinen piittaamattomuus yleiskielestä sitäkin enemmän.
Intonaatiokuvion melodinen nousu lausuman lopussa ei ole sama asia kuin paino.
Meänkieli. http://www.meankieli.se/
Loppupaino on chattijuontajakieltä, melodinen nousu on hesapissiskieltä.
"Koskien"- ja "liittyen"-sanojen käyttö pre- tai postposition tapaan. Voidaan luokitella yhtä hyvin svetisismiksi kuin anglismiksi.
Ymmärtääkseni jääkiekko on jo lähtökohtaisesti "kiekollista peliä".
Ei silloin, kun vastustaja ei kiekkoa lainaa.
Totta, täytyy aina muistaa pyytää kohteliaasti kiekkoa lainaksi.
Oliko Ruotsi pelillisesti kova vastustaja Suomelle?
Anglismia lienee lähinnä tapaa ilmaisevan adverbin käyttö substantiivin sijaan tähän tyyliin: "kilpalatu oli maastollisesti vaikea". Latu oli siis maastoltaan vaikea. Lienevätkö taustalla englannin -wise-päätteiset adverbit? Älyllisesti vajaata!
Kumma kyllä jääkiekko on englanniksi ice hockey. Hockey ei kuitenkaan ole suomeksi kiekko, joten pelin perusajatus ei liitykään kiekkoon (puck) vaan mihin? Hokkareihin (hockey)?
Minun korvaani pistää, kun -maan/-mään-loppuisia verbejä on alettu korvaamaan verbin perusmuodolla.
Siis tähän tyyliin:
"Hän onnistui tehdä kaksi maalia."
"Petri joutui jäädä jälki-istuntoon"
"Hänen onnistui tehdä kaksi maalia" on sen sijaan vanhastaan käypää kieltä.
On alkanut toimittajanuorilta unohtua, milloin lukumäärän yhteydessä verbi tulee yksikköön, milloin monikkoon.
Keksin tähän nyt malliksi:
"Arviolta kaksisataa ihmistä odottavat seuraava lentoa."
"Noin viisikymmentä ihmistä ottivat yhteyttä puhelimitse."
... jotakin tämän tapaista usein näen.
Kiva, muuten, kun tänne Suomi24:n on tullut oikolukuohjelma! Osoitti nimittäin minulle edellä, että 'tämän tapaista' ei saa olla yhteen kirjoitettu. Minä luulin, kun on 'nen'-pääte sekä asiayhteyden painotuksesta johtuen kirjoitettaisiin yhteen.
"Tämän tapainen "viittaa tapoihin, vrt. "hyvätapainen" yms. Käytät sitä kuitenkin merkityksessä "tällainen", "senkaltainen". Siinä mielessä kai pitäisi kirjoittaa yhteen, mutta minusta ilmauksen käyttö on tässä virheellistä, joskin yleistä.
"Tämän tapainen" = jonkun tietyn "tämän" tapainen (siis tavoiltaan)
("Tämäntapainen" = tällainen missä tahansa suhteessa)
"Ees", siis "edes", jonka merkitys tuntuu olevan puhujilla ihan hukassa.
Toimittaja, joka teitittelee haastateltavaa mutta puhuu monikossa: "Te [esim. presidentti] olette käyneet...".
"Joku", kun pitäisi olla "jokin".
"Tai", kun pitäisi olla "vai".
Sekä - että ei myöskään nykyään tunnu oikein onnistuvan. Näkee kaikenlaisia yhdistelmiä, kuten:
"Sekä koirat ja kissat"
"Niin koirat että kissat"
Ei - eikä: "Presidentti eikä pääministeri halua kommentoida asiaa". En minä eivätkä muutkaan ymmärrä tällaista rakennetta. Ei presidentti eikä pääministerikään halua sitä käyttää.
(ei mennyt minultakaan oikein mutta syytän siitä yhteiskuntaa)
Yhdyssanojen osaaminen on heikentynyt. Minua ei niinkään häiritse virheellinen yhdyssanan osien erikseen kirjoittaminen kuin se, että pannaan tavuviiva silloin kun se ei kuulu asiaan.
Toinen on lukusanojen totaalinen hukkaaminen. "Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä". Yksi, toinen, kolmas -- miksi se on niin vaikeaa? Ensinmainittu, jälkimmäinen, viimeksimainittu; oikealta tullut autoilija törmäsi toiseen autoon, helppoa kuin heisimato. "Toinen" on lööppien ihmissuhdesiirapista varmaankin lähtöisin: Riikkapetteri jätti Janimarikan TOISEN vuoksi (vaikka olisi jo 15.).
"Toisaalta-toisaalta". Onneksi muutama poliitikko alkoi suosia ilmausta "yhtäältä-toisaalta".