15 vuoden seurustelusuhteen lakattua jo aikapäiviä sitten olen epätoivoisen ihastumisajan jälkeen päätynyt jollain tavoin yhteen. Miksi tää vaan tuntuu niin helvetin pahalle?
Suhteen lämmittely kesti vuoden päivät - mukavaa kihelmöintiä ja peliä, mies erosi eksästään, kihelmöintiä ja ymmärsin miehen tapailevan muitakin naisia, ekat Treffit, sänkyyn, sydän sai osuman, jonkun ajan päästä uudelleen treffeille, mies kertoi ettei odota meistä mitään vakavaa, yritystä painaa villasella, perhosia vatsanpohjassa, ystävyyttä, treffeille, mies kertoi ettei ajattele meitä parisuhteena, ystävyyttä ja päätös pysyä vain ystävinä, alkoholia ja kuuma yö, kiehuvia tunteita, kaipuuta, ilmoitus miehelle, että tahdon hänet vain miehekseni, sortuminen seksiin, yrityksiä tapailla muita ja riutuvaa kaipuuta, miehen puolelta ilmaston vaihto ja suhteen syveneminen, kysymys ollaanko me pari ja kieltävä vastaus ja viikon päästä mieheltä ilmoitus haluta suhteeseen.
Tätä jälkimmäistä vaihetta on kestänyt jo tovi. Luottamisen suhteen olen vaan päättänyt luottaa ja olla ainakin varma itsestäni, että olen tosissani. Mutta omien kuumimmat tunteet eivät kestä ikuisesti, ja huomaan itse olevani siirtymässä jo sitoutumismoodiin suhteessamme: hullu huuma ja usva päässäni alkaa hälvetä ja mies... Vaikka jumalaisen komea, hyvää energiaa hyrisevä ja monella tapaa fiksu onkin - tuntuu niin onnettoman epäromanttiselle. Miten voin tietää hänen olevan vakavissaan, kun ei suunnittele meille yhteisiä asioita, edes tulevaa kesää? Tuntuu, että olen epäkiitollinen ja tyytymätön, vaikka haluaisin keskittyä nauttimaan tästä hetkestä.
Onko suhteen aloittaminen näin vaikeaa?
Suhteen lämmittely kesti vuoden päivät - mukavaa kihelmöintiä ja peliä, mies erosi eksästään, kihelmöintiä ja ymmärsin miehen tapailevan muitakin naisia, ekat Treffit, sänkyyn, sydän sai osuman, jonkun ajan päästä uudelleen treffeille, mies kertoi ettei odota meistä mitään vakavaa, yritystä painaa villasella, perhosia vatsanpohjassa, ystävyyttä, treffeille, mies kertoi ettei ajattele meitä parisuhteena, ystävyyttä ja päätös pysyä vain ystävinä, alkoholia ja kuuma yö, kiehuvia tunteita, kaipuuta, ilmoitus miehelle, että tahdon hänet vain miehekseni, sortuminen seksiin, yrityksiä tapailla muita ja riutuvaa kaipuuta, miehen puolelta ilmaston vaihto ja suhteen syveneminen, kysymys ollaanko me pari ja kieltävä vastaus ja viikon päästä mieheltä ilmoitus haluta suhteeseen.
Tätä jälkimmäistä vaihetta on kestänyt jo tovi. Luottamisen suhteen olen vaan päättänyt luottaa ja olla ainakin varma itsestäni, että olen tosissani. Mutta omien kuumimmat tunteet eivät kestä ikuisesti, ja huomaan itse olevani siirtymässä jo sitoutumismoodiin suhteessamme: hullu huuma ja usva päässäni alkaa hälvetä ja mies... Vaikka jumalaisen komea, hyvää energiaa hyrisevä ja monella tapaa fiksu onkin - tuntuu niin onnettoman epäromanttiselle. Miten voin tietää hänen olevan vakavissaan, kun ei suunnittele meille yhteisiä asioita, edes tulevaa kesää? Tuntuu, että olen epäkiitollinen ja tyytymätön, vaikka haluaisin keskittyä nauttimaan tästä hetkestä.
Onko suhteen aloittaminen näin vaikeaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet tainnut periä minun exäni! Jos nykyisesi on exäni, niitä yhteisiä kesiä ja yhteisiä asioita saat kyllä odottaa tappiin asti... Ja sitä romantiikkaa saat kyllä kaivaa tikulla. Että onneksi olkoon.
Joo, hänellä on romantiikasta lause: "olen vähän huono näissä asioissa". Huono! Eihän se vaadi kuin viitseliäisyyttä - nehän on tekoja, joilla halutaan huomioida toinen, tuottaa hyvää mieltä, osoittaa että välittää. Ne mikään kilpailu ole siitä kuka osaa paremmin...
Että ehkäpä hän tosiaan on eksäsi. Mutta kun, eikö tuollaisen romantiikan syntyvän luonnostaan, jos toinen on tosissaan? Vai voimmeko me olla tässä noin erilaisia.
Oikeastaan toivon, ettei hän ole eksäsi. Loukkaannuin joskus miehen eksän puolesta kun mies mutisi jostain vanhaan suhteeseensa liittyen, että ehkä hän ei ollut niin vakavissaan. Kuinka voit olla jonkun kanssa, asua tämän kanssa, jos et ole tosissani, eikö se ole ajanhaaskuuta? Eikö tähän elämään tule kuitenkin suhtautua intohimolla?
Kyllä me ihmiset ollaan näissä asioissa niin erilaisia. Ja miehet ja naisetkin ajattelevat eri tavoin. Minä odotin miehen puolelta sitä sitoutumista, yhteisiä suunnitelmia ja romanttisia eleitä 15 vuotta. Ihan liian kauan. Lopulta tajusin, ettei mies yksinkertaisesti ole vaan sitoutumiskykyistä tyyppiä. Jotkut ei vaan kykene sitoutumaan ja elämä sellaisen kanssa onnistuu niin kauan kuin sopeudut siihen. Ensihuuman jälkeen se vaikeutuu koko ajan :(
Ei eksiin liittyvistä kommenteista kannata välittää, saatikka loukkaantua - niistä eksistähän puhutaan useinkin vähättelevään sävyyn... Ja kukapa nykyinen haluaisi kuulla ylistystä kuinka hieno ihminen eksä oli ja kuinka mahtavaa hänen kanssaan oli? :)
Miten siis toi mies ei kyennyt sitoutumaan? Vaikutti todella sitoutuneelta, jos vietti sun kanssa 15 yhteistä vuotta.
Kiitos Onnea yritykseen vastauksestasi, herätteli ajatuksia. Että sekin on mahdollista, että tämä on sitä, mitä tältä mieheltä saan, että tällainen hän on.. Minun ei siis tarvitsisi miettiä mitä tämä tylsyys tarkoittaa, vaan vaikka sitä, sopiiko tällainen minulle. Minun on helppo kuvitella meidät yhdessä vielä muutaman vuoden päästä - asumme erillämme, tapaamme viikonloppuisin ellei miehellä ole kavereitten kanssa jotain, ei suunnitelmia tulevaisuudelle... Haluanko juuri sitä, siinäpä se.
15 vuotta on ajallisesti pitkä aika. Mutta siinä ei juuri ollut mitään yhteistä: ei yhteisiä suunnitelmia lomille tai tulevaisuuden varalle, ei sormuksia, ei lupauksia mistään... Minulle se tarkoitti sitä, että suhde junnaa eikä syvene tunnetasolla. Se oli siis 15 v pelkkää seurustelua ja se riitti mulle.