Viekö harrastus liikaa aikaa, niin, että illalla huomaa kaiken muun unohtuneen?
Hyvä kirja saa ajan katoamaan, kun sitä ei millään voi heittää pois käsistänsä jonen kiinnostavuuden vuoksi. Haluaa lukea ja tietää kuinka tässä lopulta käy, kuka voittaa ja kuka häviää, ainahan loppu osoittaa hyvän ja pahan suhteen toinen toiseensa. Karrikoidusti sanottu tietenkin, useinhan on kyse rikoksesta tai rakkaudesta.
Oletko intohimoinen liikkuja, tai istutko käsityön ääressä kunnes tämä on valmis ja seuraava valmistettava alkaa siitä, sillä siunaamalla hetkellä, kun entinen on valmis.
Kirjoittaminen, maalaaminen, piirtäminen ja moni kiinnostava harrastus ottaa haltuunsa niin totaalisesti, että usein illalla huomaa kuinka päivä hurahti syömättä ja juomatta. Hyvä olotila laihduttajalle, ellei sitten syö koko päivän edestä iltapalana.
Intohimoa voi syntyä myös liikkumiseen. Ei hassumpaa, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa. Muistan nähneeni ohjelman jossa nuori neito laihdutti itsensä ihan olemattomaksi, koska halusi aina vain kävellä ja juosta. Hänellä se oli pahempaa kuin anoreksia, vaikka siitä laihduttamisen tarpeesta ilmeisesti alkujaan alkanut.
Tunnen ihmisen jonka on pakko joka aamu kiirehtiä torille maailmaa parantamaan.
Siellä ne istuvat, toimettomat, arvostelemassa politikkoja ja toimittajia, lausumassa arvioita ohikulkijoista ja vain rupattelemassa niitä näitä. Jokaisella torikokouksella on omanlaisensa osallistujat. Toiset oppineita, toiset muuten vaan viisaita.
Minun harrastukseno ovat moninaisia, laidasta laitaan, mutta joskus huomaan etten ole saanut itään aikaan millään rintamalla, vaikka harrastan intohimoisesti.
Intohimoinen harrastus.
29
312
Vastaukset
Aikaista huomenta!
Silmäni osuivat palstaa vilkaistessani mielenkiintoiseen otsikkoosi. Olin juuri yrittänyt tulkita papyrukselle raapustettua coptilaista musiikkia kuvaavaa otosta, mutta puuttuvat palaset veivät niin suuren osan merkeistä, ettei kokonaisuus ollut tulkittavissani.
Kiinnostavaa kuitenkin, jo niin varhain merkkirivistöllä kyetyn ilmaisemaan sävelkulku?
Manchesterin Yliopiston linkkejä tässä tiirailin:)
Olen valjastanut omat mieltymysteni/intohimoni niihin hetkiin, jotka olen kuin pedannut valmiiksi, -- suorittamalla etukäteen juoksevat tehtävät,..vasta sen jälkeen antautunut täysillä omalle mielenkiinnolleni, mikä se sitten sillä hetkellä onkaan ollut.
Ei perhe tai työelämä aikuisiässä, koskaan voinut jäädä sivuseikaksi :)
Jo nuorena kouluikäisenähän löytyy ne lajit itsensä ilmentämisessä, jotka latentteina voivat seurata kaipuuna hakeutua ammentamaan niin kirjastoista, kuin muun kulttuuritarjonnan joukosta, eniten itselleen antavaa ja kehittävää.
En silti unohdu niin mieliharrastuksiini, ettenkö ympäröivää todellisuutta ja kotiani huolehtisi:D
Pakkomielteistä/suorituksista olen aina ollut vapaa,...hetken lapsi monestikin, irrottautuen omaan rajoituksista vapaaseen maailmaani.- susmorsian ek.
Niinpä.....taisin minäkin sanoa jossain, että leivon ´intohimoisesti´ , se oli kyllä vaan sellasta huulenheittoa, että ottaa asiat niin läpikohdin innolla, tosimielellä. Ei ole kovin intohimoista enää leipomisenikaan, ihan väen väkisin tekemiseltä tuntuu sekin homma.
Noitten asioitten tekemiseen, mitä tuossa luettelit en kyllä sanoisi intohimon liittyvän, oikeestaan pakonomainen tarve, tottumus, jopa addikti. No lukea intohimosta intohimoisesti, kaipa se kuitenkin kävis laatuun.
Tuo intohimo voi tietysti olla kyllä moniselitteisempi sanakin, voi siis käsittää eri tavoinkin. Mitenkähän nimittäs tuota torille maailmanparannushommiin rientämistä, no siel on varmaan kivoja frendejä, joten siel on kiva sitten intoilla.
Eikös harrastusten luulisi olevan sellaisia joutoajan hommia ja sellaisen tekemistä, josta tykkää. Jaa-a, kai niissä tietysti voi olla jokin tavoitekin.
No minä vaan tässä ns. lämpimiksein haastelin, ei piä ottaa niin tosissaan.
Kaikki kunnia sille, että viitsit harrastaa. Olipa hyväaloitus pitkään aikaan.
Tunsin piston sydänmessäni,juuri noin teen.Esimerkiksi otettuani ompelukoneen esille niin intoudun jopa aplikoimaan,vai mitä se koristeompelu olikaan.
Tai avattuani maalipurkin,niin pakko se on töhriä loppuunsaakka ilman ruokataukoa.
Leivontainspis iski paripäivää sitten,leivoin nisua,kaakkuja ja eilenaamulla aikaisin rievää.
Kävin Tampereella eilen pikapikaa ja jaoin lapsilleni leipomukseni.
Mielenkiintoinen kirja taas on haaste,se ottaa niin valtaansa,että elämä ympäriltä katoaa täysin ja kirjantapahtumat sieppaavat mukaansa.- susmorsian ek.
Vähän kevennän vielä aihetta, sallittehan. Tälleen minulla aamuisin tulee inhimo tuohon tavanomaiseen leipääni, ruiskaus vaikka mätitahnaa ensin päälle, sit ne valkosipulin ja inkiväärin pikku muruset, kalaa ei nyt ollut, joten liuska jahtimakkaraa ja lopuksi kaiken kruunu, lämmintä vastakeitettyä munaa. Mutta ehkäpä kuitenkin nimitys....nälkä sopii parhaiten.
Ohhoh, vieläpä tuli mieleeni J.Karjalaisen hitti aikoinaan ...." mull´ on jano lähteesi vettä....". Mutta hymm, siinä puhutaan tietynlaisesta janosta.- Ramoona*
"Intohimot jalavien alla", ensimmäinen assosiaaatio , Eugene Ó`neillin kirja , kuin musiikkia pekkä kirjan nimi, jalava ihana puu ja sana kuin äännemaalaus. Mitä jalavien alla tapahtuu, se on kuitenkin puhdasta intohimoa. Olen minäkin kertonut intohimosta puutarhan hoitoon, purjehtimiseen ja tanssimiseen, ja aikanaan ja ajoittain ne ovat intohimon asteella olleetkin. Harrastukseen voi paneutua täysillä, uhrata sen eteen aikaa, vaivaa, rahaa, kärsiä kipua ja nälkääkin, laiminlyödä itseään ja läheisiään. Jos on vahva kilpailuvietti, se ruokkii tällasta intohimoista suhtautumista harrastukseen. Jollekin työ voi olla myös harrastus ja aikamoinen intohimo, mutta varmasti silloin elämästä puuttuu tärkeitä osia.
Kuitenkin sanan merkityksestä ensimmäiseksi ja oleellisimmaksi nousee aina miehen ja naisen välinen rakkaus. Mutta ei rakkautta voi harrastaa , se kattaa kaiken, melkein tekisi mieli Paavalin Korinttolaiskirjeen kuuluisat sanat tähän laittaa. ( Minusta myös sanonta seksin harrastaminen on tosi kömpelö ja teennäinen, ja laitan sen sulkuihin, ettei herätä niin suurta pahennusta ).
Aamutuimamietteenne osoittavat ainakin intoa kirjoittamiseen ja asioiden jakamiseen tällä myrskyisälläkin palstalla. Eikö vaan taustalla ole meillä elämäniloa ja innostusta aloittaa uusi päivä, uteliaisuutta nähdä mitä se tuo tullessaan, kipinää tehdä jotain mieltä kiehtovaa. - Nimimerkin muuttaminen
Ramoona* kirjoitti:
"Intohimot jalavien alla", ensimmäinen assosiaaatio , Eugene Ó`neillin kirja , kuin musiikkia pekkä kirjan nimi, jalava ihana puu ja sana kuin äännemaalaus. Mitä jalavien alla tapahtuu, se on kuitenkin puhdasta intohimoa. Olen minäkin kertonut intohimosta puutarhan hoitoon, purjehtimiseen ja tanssimiseen, ja aikanaan ja ajoittain ne ovat intohimon asteella olleetkin. Harrastukseen voi paneutua täysillä, uhrata sen eteen aikaa, vaivaa, rahaa, kärsiä kipua ja nälkääkin, laiminlyödä itseään ja läheisiään. Jos on vahva kilpailuvietti, se ruokkii tällasta intohimoista suhtautumista harrastukseen. Jollekin työ voi olla myös harrastus ja aikamoinen intohimo, mutta varmasti silloin elämästä puuttuu tärkeitä osia.
Kuitenkin sanan merkityksestä ensimmäiseksi ja oleellisimmaksi nousee aina miehen ja naisen välinen rakkaus. Mutta ei rakkautta voi harrastaa , se kattaa kaiken, melkein tekisi mieli Paavalin Korinttolaiskirjeen kuuluisat sanat tähän laittaa. ( Minusta myös sanonta seksin harrastaminen on tosi kömpelö ja teennäinen, ja laitan sen sulkuihin, ettei herätä niin suurta pahennusta ).
Aamutuimamietteenne osoittavat ainakin intoa kirjoittamiseen ja asioiden jakamiseen tällä myrskyisälläkin palstalla. Eikö vaan taustalla ole meillä elämäniloa ja innostusta aloittaa uusi päivä, uteliaisuutta nähdä mitä se tuo tullessaan, kipinää tehdä jotain mieltä kiehtovaa.Aloittajalle;
Huomasin että meitä on kaksi samannimistä täällä. Tulin pari päivää sitten ja nimeni on Annikki ja sukunimi alkaa P-kirjaimella, siitä nimimerkki.
Vaihdan nimimerkkiä , koska olen myöhemmin tullut. Kirjoittele Sinä entiselläsi.
Jään miettimään jotain mukavaa nimeä. - kulinaari
Mielenkiintoinen yhdistelmä! Leivälle mätitahnaa valkosipulia inkivääriä jahtimakkaraa. Lopulla ei enää olekaan väliä.
Olenhan nähnyt perunamuusi - lihapulla - ruskeakastikekekoon tökätyt, tönkkösuolatut neulamuikutkin.
Mikään ei enää hätkähdytä! Ramoona* kirjoitti:
"Intohimot jalavien alla", ensimmäinen assosiaaatio , Eugene Ó`neillin kirja , kuin musiikkia pekkä kirjan nimi, jalava ihana puu ja sana kuin äännemaalaus. Mitä jalavien alla tapahtuu, se on kuitenkin puhdasta intohimoa. Olen minäkin kertonut intohimosta puutarhan hoitoon, purjehtimiseen ja tanssimiseen, ja aikanaan ja ajoittain ne ovat intohimon asteella olleetkin. Harrastukseen voi paneutua täysillä, uhrata sen eteen aikaa, vaivaa, rahaa, kärsiä kipua ja nälkääkin, laiminlyödä itseään ja läheisiään. Jos on vahva kilpailuvietti, se ruokkii tällasta intohimoista suhtautumista harrastukseen. Jollekin työ voi olla myös harrastus ja aikamoinen intohimo, mutta varmasti silloin elämästä puuttuu tärkeitä osia.
Kuitenkin sanan merkityksestä ensimmäiseksi ja oleellisimmaksi nousee aina miehen ja naisen välinen rakkaus. Mutta ei rakkautta voi harrastaa , se kattaa kaiken, melkein tekisi mieli Paavalin Korinttolaiskirjeen kuuluisat sanat tähän laittaa. ( Minusta myös sanonta seksin harrastaminen on tosi kömpelö ja teennäinen, ja laitan sen sulkuihin, ettei herätä niin suurta pahennusta ).
Aamutuimamietteenne osoittavat ainakin intoa kirjoittamiseen ja asioiden jakamiseen tällä myrskyisälläkin palstalla. Eikö vaan taustalla ole meillä elämäniloa ja innostusta aloittaa uusi päivä, uteliaisuutta nähdä mitä se tuo tullessaan, kipinää tehdä jotain mieltä kiehtovaa.Aman valtasi nyt romantiikan nälkä.Täytynee Jalna sarja kaivaa esille ja alkaa lukemaan.
Eilen kävin jo verkkojatan päässä ja luulin,että kiskaisen ne ylös,mutta ei sitä jäätä ollutkaan riittävästi ja oli vielä kolmastoista päivä,joten hengitin syvään ja rauhoituin.
Tulin rantaan ja päätin tänään yrittää uudemman kerran.
Eilinen aurinkoinen päivä antoi puhtia ja voi kuinka se ilotteli maahanputoilevien lumikiteiden keralla.
Samalla tosin toi esille ikkunoiden likaisuuden,vaikka pesin ne joulunalla,niin vesiroikeisilta ne vaikuttavat.
En anna moisen pikkuseikan sekoittaa päivärytmiäni,johon kuuluu ilmanmuuta kalastusta ja pikkukarjanhoitoa,(kissat ja koira)
Nautitaan näistä ihanista keväisistä päivistä ja kerrospukeutuneina rynnistetään ulkoilemaan
- kulinaristikokelas
Tulee mieleen Marsk'in Worcsmack, jahettuine lampaanlihoineen anjoviksen tai sillin ryydittämänä.
Kyllähän tuo anjovisfile tai pari, antaa paistinkastikkeellekin säväyksen mausteineen.
Luovuutta vaatii ruuanlaittoharrastuskin, niistä aineista mitä kaapista löytyy, monesesti. - *Kukkahame*
Elämäni on niin rauhallista helppoa, etten edes osaa ajatella harrastavani mitään, tee mitä milloinkin ja vaihdan kirjan kutimeen, ristisanatehtävään, sudokuun jne.
Paperilla ja kynällä tai koneella voi pulmapelejä harrastella ja vaihtaa halutessaan.
Menen johonkin lähikaupunkiin tai lähiöön katselen ympärilleni, voin ottaa valokuvia se on kyllä kesällä mieluisampaa.
Viimeinen 'harrastus' taisi olla tyttärelleni nimikoimat pyyheliinat joulun alla, tosin helpotin tekemällä kirjain sabluunat ja töpäten värjäsin.
Ruuanlaitto on aina ollut 'pakkopullaa' minulla varsinkin perhe oli täysilukuisena, nyt asia on helppoa.
Ei tainnut olla oikea tekstiä otsikkoon vilkaistuna, kirjoitin kuitenkin. - katleijanen!
Pelkästä intohimosta on joskus ollut aloitus, johon minä silloin vain yksioikoisesti möläytin että intohimo sopii vain miehen ja naisen väliseen rakkaussuhteeseen.
No toisiin ajatuksiin hyvine perusteluineen muut ovat minut saaneet, mutta edelleenkin olen sitä mieltä että liiallinen ilmaisu se joissakin yhteyksissä on.
Ramoona kirjoitti hyvin niistä.
Voin ihan rehellisesti sanoa että intohimo puuttuu nyt elämästäni, mutta ei se mikään paha puute ole nyt. Mutta koettu on :))
En tiedä onko minulla enää mitään erityistä harrastustakaan, mutta ollut on. Nyt vaan teen ja meen mitä ja mihin haluttaa ja mukavalta tuntuu. Intohimosta ei tietoakaan, missä se semmoinen on.
Nauttikaa ja tuntekaa intohimoa minunkin puolestani! - ??????
onko aAnnikki Aamun Annikki?
- Annikki T...
??????
Hän on Alitalon ylpeä Annikki.
Minä en tee enää mitään intohimoisesti, tai jos laiskottelu on harrastus niin siinä olen innokas, mutta se taitaa olla enemmänkin elämäntapa.
Nykyisin neulon, mutta selin on sellaista nuslaamista. Kirjoja luen ja netissä surfailen.
Kunpa liikunnasta tulisi intohimo, nyt vielä kun pääsee liikkeelle!- L - L
Minun täytynee jättää tuo into pois ja tyytyä vain himoon, haluun ja tapaan.
Himon aluekin on varsin suppea.
Halut vaihtelevat. Haluan milloin mitäkin mutta joko halut tyydyttyvät tai ovat sitten muuten ohimeneviä, oikun tapaisia.
Tapoja on sitäkin enemmän.
Intotapani on viilettää aamupäivisin puntti- / kuntosalille.
Siitä on muodostunut oleellinen osa kotona oloaikojen ohjelmaa.
Intoa lienee se, että ollessani estyneenä alkaa kolmantena päivänä olemaan hieman levoton olo ja elämäni sulostuttajakin saattaa kysäistä aikomuksiani.
Tavallinen tapani on vaeltaa kotiin marketin kautta.
Ennen olkaleikkaustani tk-lääkärin resepti oli päivittäinen kaupassa käynti, ettei ostoskassi muodostu liian painavaksi.
Maastavetoa ei olkapää haitannut.
Herkkulounaan valmistus ja pöydän kattaminen on myöskin tapan.
Vaimon tapa on latoa astiat koneeseen.
Eräs tapani on halu parin, kolmen kotikuukauden jälkeen haluta ympäristön muutosta.
Olisihan näitä mutta ilman intoa.- vielä intoa ja himoa
Nytpä on muodikasta kieltää intohimonsa. Eikös sitä sanota, että himot ne on hiirelläkin.
- L - L
vielä intoa ja himoa kirjoitti:
Nytpä on muodikasta kieltää intohimonsa. Eikös sitä sanota, että himot ne on hiirelläkin.
Muotia tai ei. Kyllä järki ohjaa toimintaa viettien asemesta.
Maailmassa ei saa olla mitään niin hyvää, etteikö siitä voi kieltäytyä pitäessään hyöty/panos suhdetta turhan huonona.
Koskee tavaroita, palveluja ja ihmissuhteita. - >><<
vielä intoa ja himoa kirjoitti:
Nytpä on muodikasta kieltää intohimonsa. Eikös sitä sanota, että himot ne on hiirelläkin.
"kieltää intohimonsa"
Eikö tämä aika ole nimenomaan oman intohimon tyydyttämisen aikakausi? Varmasti osa avioeroistakin aiheutuu oman nautinnonhimon toteuttamisyrityksistä. - miranda ...
Moi "Laiska ?"
Huomasin, että sinua ei vielä täällä tunnisteta, koska olit saanut monta miinusta ja itse voin antaa vain yhden plussan.
Itselleni toivoisin himoksi käydä edes kuntosalin ovella kävellen, mutta kun en viitsi kauppaankaan mennä "hyvänsään" aikaan. Matkaa noin 300 m, siis parin talon verran. Sitten onkin ostettava niin paljon, että on pakko mennä autolla ja samalla vien roskat, ettei vain tulisi käveltyä edes sitä matkaa. Postia ei onneksi tule, kuin mainokset. miranda ... kirjoitti:
Moi "Laiska ?"
Huomasin, että sinua ei vielä täällä tunnisteta, koska olit saanut monta miinusta ja itse voin antaa vain yhden plussan.
Itselleni toivoisin himoksi käydä edes kuntosalin ovella kävellen, mutta kun en viitsi kauppaankaan mennä "hyvänsään" aikaan. Matkaa noin 300 m, siis parin talon verran. Sitten onkin ostettava niin paljon, että on pakko mennä autolla ja samalla vien roskat, ettei vain tulisi käveltyä edes sitä matkaa. Postia ei onneksi tule, kuin mainokset.Moi itsellesi!
En ole viitsinyt aikoihin kirjautua nimimerkilläni vaan olen käyttänyt tuota helposti johdettavaa "laiskaa" lyhennettä.
Vaimoni on suostunut käymään kahdesti vilkaisemassa salia, sisävaatteet päällä.
Eipä tuo innostunut vaikka yritin provosoida kehumalla siellä käyvän eri ikäisiä, hyväkuntoisia, sosiaalisia naisia.
Tulkitsen tuon pelkästään ehdottomaksi luottamukseksi!
Yritän totutella palstan tavoille. Tai sitten en.- miranda ...
laiska-lasse kirjoitti:
Moi itsellesi!
En ole viitsinyt aikoihin kirjautua nimimerkilläni vaan olen käyttänyt tuota helposti johdettavaa "laiskaa" lyhennettä.
Vaimoni on suostunut käymään kahdesti vilkaisemassa salia, sisävaatteet päällä.
Eipä tuo innostunut vaikka yritin provosoida kehumalla siellä käyvän eri ikäisiä, hyväkuntoisia, sosiaalisia naisia.
Tulkitsen tuon pelkästään ehdottomaksi luottamukseksi!
Yritän totutella palstan tavoille. Tai sitten en.Kiiros Lasse, että vastasit
Vai on vaimollasikin samat harrastukset, kuin minulla, sillä kerran minäkin kävin ihan sisällä saakka katsomassa meidän kuntosalin, ja kipitin kauppaan kertomaan, että kävin kuntosalilla. En kertonut muuta.
Kuntosalille on sentää puolikilsaa ja en ollut autolla silloin, joten se oli jo hurja saavutus minulta.
Suurin paheeni on, että aamulla herättyäni tietenkin ensin WC-hätään menen senjälkeen tupakalle tuohon ovenrakoon, siis en polta sisällä...onneksi.
Olen miettinyt ja välillä mielessäni kiroillut, kuinka voi ihminen olla niin tyhmä ja sisuton, että ei pysty lopettamaan nyt tupakointia. Ei auttanut edes tilaamani sähkötupakka, vaikka siinä pitäisi olla nikotiinia sisältävät kapselit. Ei se vain tunnu samalta.
Kuntopyöränkin ostin, että jospa kotona kuitenkin tulisi edes se alku liikunnalle, mutta nyt se on jo vaatteiden peitossa. Olen jo harkinnut, jospa lähtisi vaikka viikoksi johonkin täysihoitolaan, jossa olisi uimahalli, mutta viikon olin Lehmirannassa v-2010 ja kertaakaan en käynyt uimassa!!
Olitteko itse Savonlinnan lähellä jossain....mikä se nyt olikaan? Olen jotenkin kuvitellut, että olette jostain Turun seudulta, mutta taidan sekoittaa johonkin toiseen.
Voit uskoa, että kateellisena olen lueskellut sinun sinnikkyyttäsi kuntosalilla, kuten myös kurkkinut ovenraostani tupakalla ollessani, kun mummot ja ukot painelee rollaattoriensa kanssa olipa sää mikä hyvänsä. Onhan noilla ketterimmillä sauvat ja on minullakin...käyttämättömänä.
Eipä intohimo oikein millään ja milloinkaan ole soveltunut tekemisiäni ilmaisemaan. Ehkä paremminkin flegmaattiset piirteet, hidasliikkeinen ja rauhallisuuten pyrkivä, monesti liikaakin. Ehkäpä juuri elämä on opettanut, ettei kannata tunteiden varassa töytäillä. Silti, vaikka joskus vilkkaanakin touhotan.
Minusta tekemistä edeltää harkinta, suunnittelu, tarpeellisuus ja huonojen vaihtoehtojen pois sulkeminen. Teinpä harrastuksena katajan kakkaroista pöydän. Hyvät katajat sain aukkohakkuualueelta. Kuivasin niitä kymmenen vuotta. Kun tulin eläkkeelle, oli syytä ryhtyä toimeen. Käsisahalla kitkuttelin viistoittain sahaten kakkarat. Kataja on kuivana kovaa puuta. Menihän siinä lähes tuhannessa kakkarassa pari kuukautta. Kootessa, suunnitellessa, hioessa ja lakkauksissa saman verran lisää. Huonoa suunnitteluani oli se, että pöydän jalkatarvikkeita en hankkinut aikanaan. Ne täytyi mökiltäni, korpien aukkohakkausten jäljiltä erikseen hakea. Monta päivää ja kilometriä sain kävellä rumeikkoa, kunnes mieleiseni pahkuraiset pöydän jalat löytyivät. Työaikaa tuli kai loppuun vuosi. Kyllähän tiesin, että koneitakin voisi käyttää, mutta se ei enää olisi todellista käsityötä. Näinpähän eläkkeellä olo jouhevasti työn merkeissä alkoi. Eikä siinä ollut "intohimoa", vaan rauhallista päämäärään pyrkimistä. Tällä esimerkilläni ei ole mitään tekemistä ansiotyön kanssa.
En muutoinkaan usko intohimoihin. Ruoka ja sen laitto on rutiinihomma ja välttämätön. Miksipä se kukastuksilla korjaantuu. Tarvittavan monipuolista saa helpommallakin, joka syötäväksi kelpaa.
En pistä myssyä päähäni ja jää sitten odottamaan inspiraatiota. Se on vahinko, jos odotus pamahtaa intohimoksi ja johonkin tulokseen johtavaan hyökyaaltoon. Näennäisetkin keksinnöt ja onnistumiset on jo aiemmin pohjustettu.
Mukavahan on eläkeläisen olo. Puuhaa kyllä löytyy, jos kunto sallii. Eikä ole tuotantotavoitteita.- Ramoona*
Luenpa tarkalla silmällä tämän Ynnämuun tekstin, ja sanavalinnat jo kertovat paljon, aihe myös. "Kukastuksilla" voi koristella ruuan, saada erään muotikokin sanoin arkiruoka uudelle tasolle. Muutama metsäorvokin kukka savukalan päälle rantamökillä, krassin kukka salaatin koristeeksi kotipihasta, ne voi raavas mies syödäkin ja sekös hellyttää naisen sydämen.
Puiden inspiroivan vaikutuksen olen Sinunkin jutuissasi monasti nähnyt, ei tarvitse kuin profiilikuvasi vilkaista, niin haltioitumisesi paljastuu. Kone ei löydä käsien tavoin puun sielua, kunkin lajin omaa olemusta, eikä se viipyile tutkimassa kasvutapaa, okien kohtia, vuosirenkaiden kertomuksia eikä ominaistuoksua. Olen Vaahteramäen Eemelin tavoin vuollut puuhahmoja, lähinnä käsinukkien päitä ja jäseniä eri puulajeista. Keräilen pikku verstasnurkkaukseeni eli kasvihuoneen toiseen päähän omena- ja vaahterapuun kappaleita, katajaa, tervaleppää. Muutama voiveitsi ja eläinhamokin on näin syntynyt . Eihän puuta veistäessä voi tarkkaa ennakkosuunnitelmaa tehdä, materiaali ainutlaatuisuudessaan ohjailee kättä ja työtapoja. Hiominen onkin melkein taidetta, täydellisyyteen pyrkimistä. Mutta minä olenkin tehnyt vain miniatyyrihahmoja, en kokonaisia huonekaluja , joissa tarvitaan konstruktion suunnittelua.
Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis. Kypsyttelyä vaativa harrastus tai arkisemmin sanottuna puuhastelu sopii juuri eläkeläisille. Meillä on varaa loivaliikkeisyyteen, ei tarvitse äkkijyrkkänä eikä sähäkkänä säntäillä.
Uskon, että te monetkin lempipuuhiinne uppoudutte ja keskitytte, ei siinä aina vellikellon tai vellinkeittäjän kutsukaan kuulu. Sana intohimo on vain niin järisyttävä ja syvältäluotaava, voi sen pyhittää suureen romattiseen rakkauteen. Rauhalliset mainingit ovat viihdyttäviä, mutta kyllä se hyökyaaltokin voi yllättää ja tehdä vallan hyvää.
Hei ynnämuu, millä täytit nuo välit pöytälevyssä, johon kai liimasit hauskan kuvioiset laatat? Saattoi tulla viehättävän eläväpintainen silmänilo!
Hyväntuulen riemun sait heräämään, lukiessa:DVoinhan tuon kertoilla s-s, ennenkuin syöksyn ulos tämän talven ennätyspakkaseen täällä - 17.
Kuviointihan se melkein tärkein oli koko puuhassa. Se täytyi rakentaa jo kakkaroita sahatessa, enemmän viistosti leikattu pinta korostaa puun kuviota eri tavalla. Ladoin ja sovittelin kakkarat erilliselle, saman kokoiselle alustalle kuin lopullinen työ olisi tulossa. Koska liimaus on syytä tehdä ripeästi, näin ei päässyt sotkuja tulemaan. Kakkarat eivät olleet ihan täsmällisesti saman vahvuisia, käytin "puristimena" hiekkapusseja päälle latoen. Se puristaa tasaisesti.
Sahanpurut otin talteen, samoin hiomisesta syntyneen puupölyn. Näistä tein liiman kanssa puuron, jolla täytin välit. Päällimäiseksi hienosta pölystä hieman väritetyn massan.
Tässä se lyhyesti ja ylimalkaisesti kerrottuna. Aikomukseni oli tehdä pöytään jalat aivan lankusta muotoilemalla, mutta se ei mielestäni sopinut kokonaiskuvaan. Siitä se materiaalin haku.
Kun sahattu materiaali on täysin kuiva, se ei "elä." Onhan tuo pysynyt toistakymmentä vuotta rikkoutumatta, aivan kuin äsken tehtynä.
Kyllä senkin työn tekeminen oli ikäänkuin terapiaa eläkkeelle siirtymiseen ja kuitenkin rapistunutta kuntoanikin täytyi ylläpitää. Se jatkuu edelleen, ei sitä ole syytä intohimoksi määritellä, vaan alkujaan vähän pakolliseksikin. Oppiihan siihenkin vääntämiseen niin, että sitä kaipaakin. Varsinkin kun jotenkin havaitsee myös tulokset.Aika hyvä ratkaisu ja helpot ripotella väleihin! Kiitos kiinnostavasta *projektikuvauksesta*
On siinä tosi kiva muisto jälkipolville vaarin sinnikkyydestä:D
PS. Nopsaan on ilma tosiaan kylmennyt, samat on lukemat Espoossakin, illalla säädin pari pykälää lisää sähöpattereihin 22°riittänee nyt. moikka- sama*
PS
Sorry,-- teitkin sen puurona OK !
Voi olisinpa minäkin ulkona kuntoileva noin säännöllisesti !
Tyydyttävä on nyt touhuamaan kotosalla, asiaa on tosin tänään kertynyt puuhastelemaan kaikenlaista huoneesta toiseen:D- ruune
niin minäkin
- sama:D
Konstit on monet, sano ruune vilkastus, mutta nyt on keittoni just valmis, ja nyt mua viedään taas:D
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu6703524Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu1002738Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all211731Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä771622Mieti miten paljon yritin
Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔511575- 801540
Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1101510Teräväkielinen Virta jauhotti totaalisesti sössöttävän Keskisarjan
Harvoin on noin suvereenia jauhotusta A-studiossa nähty. Ja minä äänestän demareita, joita ei oltu paikalle edes kutsut3691508- 281369
Haluatko tietää totuuden?
Olen kyllästynyt sinuun. Et herätä enää mielenkiintoa. Samat jutut x 100. Kuten narskuilla aina. Samalla tunnen myötätun901263