Olen nyt raskaana noin puolessa välissä. Olen onnellinen. Lapsi oli toivottu, mieheni kanssa ajattelimme että tulee jos on tullakseen. Noin vuosi ilman pillereitä ja pikkuinen ilmoitti tulostaan. Kerroin onnellisena miehelleni raskaudesta joka oli aivan kauhuissaan ja haukkui yms. Hän tiesi ettei ole itsestään selvyys että saan lapsia koska olen edell suhteessa kärsinyt lapsettomuudesta, sitä ei kyllä koskaan tutkittu kummassa "vika". Olen ollut mieheni kanssa yhdessä noin 10v, meillä ennestään yksi tytär, 7v. Miehelläni aiemmasta liitostaan tytär 14v joka luonamme noin kerran kuussa, silloin kun miehelläni viikonloppu vapaa töistä.
Koen kuitenkin että tällä hetkellä ongelmana se että en saa ukoltani minkäänlaista huomioo, kauniita sanoja, en yhtään mitään.... sen jälkeen kun ilmoitin raskaudesta niin en halausta, suukkoa saatika seksiä... pari kertaa torjuttuna tarvisko itseäni tyrkyttää koko ajan?! Ukko tulee töistä kotiin , menee tietokoneelle ja istuu siinä illan... iltavuoron jälkeen valvoo aamuyöhön asti ja nukkuu sitten siihen asti kun menee taas iltaan töihin. Olen aika väsyny, raskaus mennyt muuten hyvin, mutta nyt ollut verenvuotoja joiden takia olen parin viikon sairaslomalla. En saisi rehkiä paljon mutta en voi elää paskaisuuden keskelläkään.. välillä pakko koittaa siivota vaikka maha ja selkä huutaa armoa. Kivut/tuntemukset kuuluu raskauteen mutta pelkään niitä verenvuotoja.
Minulla on ystäviä mutta muuten olen aika yksin. Miestäni ei kiinnosta vaikka mitä hänelle kertoisin... ei kiinnostanut edes se että poika tulossa toukokuun lopulla. Minun vanhemmat, ystävät suku tietävät raskaudesta,mutta ukkoni ei ole kertonut kenellekään.
Oli vaan pakko purkautuu. Kiitos jos luitte :)
Koen kuitenkin että tällä hetkellä ongelmana se että en saa ukoltani minkäänlaista huomioo, kauniita sanoja, en yhtään mitään.... sen jälkeen kun ilmoitin raskaudesta niin en halausta, suukkoa saatika seksiä... pari kertaa torjuttuna tarvisko itseäni tyrkyttää koko ajan?! Ukko tulee töistä kotiin , menee tietokoneelle ja istuu siinä illan... iltavuoron jälkeen valvoo aamuyöhön asti ja nukkuu sitten siihen asti kun menee taas iltaan töihin. Olen aika väsyny, raskaus mennyt muuten hyvin, mutta nyt ollut verenvuotoja joiden takia olen parin viikon sairaslomalla. En saisi rehkiä paljon mutta en voi elää paskaisuuden keskelläkään.. välillä pakko koittaa siivota vaikka maha ja selkä huutaa armoa. Kivut/tuntemukset kuuluu raskauteen mutta pelkään niitä verenvuotoja.
Minulla on ystäviä mutta muuten olen aika yksin. Miestäni ei kiinnosta vaikka mitä hänelle kertoisin... ei kiinnostanut edes se että poika tulossa toukokuun lopulla. Minun vanhemmat, ystävät suku tietävät raskaudesta,mutta ukkoni ei ole kertonut kenellekään.
Oli vaan pakko purkautuu. Kiitos jos luitte :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mies ei olisi enää halunnut lisää lapsia. Koita jaksaa ja käy vaikka neuvolassa tai pyydä psykologilel jutteluapua saamaan.tai perheneuvola.Aika näyttää. Voi olal että mies pehmenee kun saa vastasyntyneen syliinsä.
Olisihan se mies voinut sitten sanoa suoraan ettei halua enää lisää lapsia, eikä ryhtyä koko projektiin? Kumit on nimittäin keksitty. Ensin ryhtyi toimeen vuoden ajaksi periaatteella tulee jos on tullakseen, ja sitten suuttui kun oli tullakseen?
Ihme tyyppejä tämä maa päällään kantaa...
En ole ap. Kunhan ihmettelen.