Ja ei helpota päin vastoin ei kun menee huonompaan suuntaan! Exä pyörii päivittäin mielessä ja kaikki yhteiset jutut joita koettiin yhdessä. Kaikista pahinta on
että en näe enää omaa lastanikaan ja jotenkin tuntuu että hän ei haluakkaan käydä luonani ja ymmärtäähän sen kun omassa kodissaan on kaikki mukavuudet ja kaverit kun taas itselläni on pieni kaksio ja olen huomannut että tekemisen puute on valtava kun tulee tänne yöksi!
Saan vielä exältä syytöksiä että mieti miksi lapseni ei tule mielellään luokseni tarkoittaen sitä että olen huono isä! Syyllisyyden taakka on alkanut käydä liian raskaaksi kannettavaksi ja en tiedä kuinka kauan jaksan?
Kysyinkin vielä häneltä että olisiko mahdollista että lapsi kävisi vuoroviikoin täällä olemassa niin sanoi että lapsi saa itse päättää minulla ei ole siihen sananvaltaa....Jotenkin tuntuu että äiti on saanut lapseni käännettyä minua vastaan?
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia haluaisin saada neuvoja mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä ennen kuin on liian myöhäistä...
että en näe enää omaa lastanikaan ja jotenkin tuntuu että hän ei haluakkaan käydä luonani ja ymmärtäähän sen kun omassa kodissaan on kaikki mukavuudet ja kaverit kun taas itselläni on pieni kaksio ja olen huomannut että tekemisen puute on valtava kun tulee tänne yöksi!
Saan vielä exältä syytöksiä että mieti miksi lapseni ei tule mielellään luokseni tarkoittaen sitä että olen huono isä! Syyllisyyden taakka on alkanut käydä liian raskaaksi kannettavaksi ja en tiedä kuinka kauan jaksan?
Kysyinkin vielä häneltä että olisiko mahdollista että lapsi kävisi vuoroviikoin täällä olemassa niin sanoi että lapsi saa itse päättää minulla ei ole siihen sananvaltaa....Jotenkin tuntuu että äiti on saanut lapseni käännettyä minua vastaan?
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia haluaisin saada neuvoja mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä ennen kuin on liian myöhäistä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kurkkaa tää viesti.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11974809
Kaikista pahinta tuossa on se että lapsiin oli kuitenkin erittäin hyvät ja avoimet välit mutta kun eron jälkeen muutin pois on yhteydenpito katkeamassa! Ne on kuitenkin ne ainoat asiat jonka vuoksi enää jaksan sinnitellä.
Jos lapsesi on 12 vuotias tai sitä vanhempi ja jos hän ei halua olla kanssasi missään tekemisissä niin et voi enää asialle mitään! Totuttele yksinäisyyteen.
Omalla kohdallanaia on käynyt juuri päinvastoin...
isä ei halua tavata lasta...olen yrittänyt kaikkeni että lapsi viihtyisi isän luona mutta isän asenne on se että kun olen hänestä eronnut niin saan myös pitää lapset!
Eihän se niin voi mennä...kyllä isän oikeudet ja velvolllisuudet säilyy eron jälkeenkin!
Toivon totisesti että tämä on vaan eron järkytyksestä johtuva vaihe ja hänkin tulee järkiinsä josain vaiheessa.