Posteljooni ja postiljooni

Nykysuomen sanakirjan mukaan posteljooni on arkikielinen muunnos postiljoonista. Jälkimmäinen on siis suositeltavampi.

Minä olen pikkupoika posteljooni, posteljooni, posteljooni,
ja minä olen pikkupoika posteljooni ja kiertelen ympäri suomenmaan.

Minäpä se jakelen ne kirjeet ja muut, ne kirjeet ja muut, ne kirjeet ja muut.
Minäpä se jakelen ne kirjeet ja muut, ja naurussa ompi tyttöjen suut.
Eikä mua ilahduta mikkään muu, ei mikkään muu, ei mikkään muu,
kuin siniset silmät ja naurava suu.

Kun nyt olemme saaneet aikamme totutella Itellaan ja sen vasalleina pikkupuotien ja kioskien nurkissa majaileviin asiamiesposteihin, korostuvat kontrastit menneen maailman meininkiin.

Carl Ludvig Engelin ja Charles Bassin luomus – entinen posti- ja tullitalo Ahvenanmaan Eckerön Storbyssä – on mittakaavassaan ja tsaarillisessa loistossaan melkoisen hätkähdyttävä pytinki!

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/82/Eckeroe-Storby_Postmuseum.jpg/800px-Eckeroe-Storby_Postmuseum.jpg

Kas kun eivät arvon arkkitehdit ympänneet tuohon fasadiin vielä postiljoonialaista pylväsriviä!

Ihme, ettei Kielitoimisto metsäläisessä lyhytvokaalisuudessaan vaadi lyhyttä o:ta ( postiljoni) —- vrt. esim. tamponi, ponttoni, symboli (pitäisi olla tamppooni, ponttooni, symbooli).

Postipate ja Kusti ovat myös hyväksyttäviä.

Postiljouni vie kirjeitä Korvatunturille.