Uskotteko että nykypäivän Suomessa on todella epätoivoista köyhyyttä. Vaikka kuinka yrittää, ei käteen jää mitään muu kuin iso laskupino ja menetetyt yöunet. Joka aamu sitä herää ja ajattelee että tänään on se päivä, kun kaikki muuttuu, mutta illalla nukkumaan mennessä kuitenkin tietää, että sama helvetti on edessä huomennakin.
Samat rästimaksut, virastojen kanssa tappeleminen, säästeleminen ja kuitenkin asiakkaille täytyy hymyillä. Sinähän olet iloinen asiakaspalvelun ammattilainen, miksi sulla nyt olis huono päivä? Ja vaikka olisikin, ei sitä saa asiakkaalle näyttää. Ei sellainen asiakas tule uudestaan, jolle on itketty kuinka paskasti alalla menee. Tai ainakin minulla. Kyllä se asiakas löytää vielä jonkun joka jaksaa hymyillä ja kysyä miten asiakkaalla menee.
Tähän on päädytty ehkä omien virheiden takia, ehkä liiallisen sinisilmäisyyden, ehkä sen takia että uskon todella huomisen olevan parempi päivä ja ehkä sen takia että uskon olevani hyvä ammatissani. Vuokratuolilla työskentelevänä minua koskee aivan samat alv-verot ja ennakkoverot, sekä yel-vakuutusmaksut kuin ketä tahansa muutakin yrittäjää, vaikka käynkin töissä joudun siitä maksamaan sovitun vuokrasumman itse liikkeenharjoittajalle "pomolleni". Eihän hän ns. oikea pomo ole kun ei hän maksa mulle palkkaa, minä maksan hänelle että saan tehdä työskennellä hänen liikkeessään. Vaikka niitä töitä ei sitten olisikaan.
Siihen että saa maksettua jo nämä edellämainitut asiat (yel- verot ja tuolivuokra), joutuu leikkaamaan ja värjäämään aika monta päätä. Ja kuten jokainen kampaaja tietää, mitkään hinnaston palveluista eivät ole euroakaan ylihinnoiteltuja. Halpa on huonoa, eikä kukaan halua halvalle kampaajalle. Mutta mitä jos tuolivuokralaisella ei riitä töitä? Jokainen on vastuussa omasta markkinoinnistaan, niin "pomo" sanoi, mutta kun rahaa ei riitä edes pakollisiin kuluihin, niin millä sitä itseään markkinoisi? Eikä mainoksen perusteellakaan tule kuin ehkä 1000 jaettua mainosta kohden pari asiakasta. Mutta se siitä, ei minun liiketoiminnasta pitänyt kirjoittaa, vaan siitä millaista pienyrittäjän arki on silloin kun "on vähän hiljaisempaa".
Päivät menettää merkityksensä, ei ole enää arkea ja vapaata. On vain aikaa jolloin on "töissä" ja aikaa jolloin ei ole vaikka voisi olla. Viikonloppu ei ole enää hengähdys arjen keskellä, se on päivä muiden joukossa. Päiviä jolloin voisi myös olla töissä, jos vain olisi asiakkaita. Päivystän viikonloppuisin aina lauantait liikkeellä, jolloin harvemmin kukaan muu on töissä. Joskus tulee joku asiakas, mutta on niitäkin lauantaita ettei ole ketään. Samalla tavalla päivystän kyllä kaikki muutkin päivät. Maanantaista perjantaihin. Aina uudelleen ja uudelleen. Sunnuntait olen kotona, se on vapaapäivä tästä kaikesta. Ymmärrätte vielä että miksi.
Rakastan ammattiani yli kaiken ja kaikenlisäksi ole siinä vielä hyvä. Rakastan niitä päiviä kun on vähän hektistä ja asiakkaiden väliin ei välttämättä edes jää taukoa. En tosin edes muista koska sellainen päivä viimeksi olisi ollut. Useimmiten asiakkaita on 1-2 tai ei ollenkaan. Silti päivystän liikkeellä 6-9 tuntia ja yritän näyttää kiireiseltä. Puhelimeen vastatessa kuulostan reippaalta ja iloiselta, vaikka sisältä olen täysin murtunut. Asiakas soittaa ja kysyy aikaa ensi viikolle, keskiviikkoon ja kello16. Sanon että kyllä onnistuu, mitäs varataan? Asiakas kertoo haluamansa palvelun ja teen varauksen. Puhelun lopussa asiakas toteaa että "Olipas hyvä tuuri että sain ajan, näinkin lyhyellä varoitusajalla" Itsekseni mietin että jep, kävipäs minulla tuuri, koko ensi viikko ammottaa tyhjyyttään ja sain sinne nyt yhden asiakkaan!
Samat rästimaksut, virastojen kanssa tappeleminen, säästeleminen ja kuitenkin asiakkaille täytyy hymyillä. Sinähän olet iloinen asiakaspalvelun ammattilainen, miksi sulla nyt olis huono päivä? Ja vaikka olisikin, ei sitä saa asiakkaalle näyttää. Ei sellainen asiakas tule uudestaan, jolle on itketty kuinka paskasti alalla menee. Tai ainakin minulla. Kyllä se asiakas löytää vielä jonkun joka jaksaa hymyillä ja kysyä miten asiakkaalla menee.
Tähän on päädytty ehkä omien virheiden takia, ehkä liiallisen sinisilmäisyyden, ehkä sen takia että uskon todella huomisen olevan parempi päivä ja ehkä sen takia että uskon olevani hyvä ammatissani. Vuokratuolilla työskentelevänä minua koskee aivan samat alv-verot ja ennakkoverot, sekä yel-vakuutusmaksut kuin ketä tahansa muutakin yrittäjää, vaikka käynkin töissä joudun siitä maksamaan sovitun vuokrasumman itse liikkeenharjoittajalle "pomolleni". Eihän hän ns. oikea pomo ole kun ei hän maksa mulle palkkaa, minä maksan hänelle että saan tehdä työskennellä hänen liikkeessään. Vaikka niitä töitä ei sitten olisikaan.
Siihen että saa maksettua jo nämä edellämainitut asiat (yel- verot ja tuolivuokra), joutuu leikkaamaan ja värjäämään aika monta päätä. Ja kuten jokainen kampaaja tietää, mitkään hinnaston palveluista eivät ole euroakaan ylihinnoiteltuja. Halpa on huonoa, eikä kukaan halua halvalle kampaajalle. Mutta mitä jos tuolivuokralaisella ei riitä töitä? Jokainen on vastuussa omasta markkinoinnistaan, niin "pomo" sanoi, mutta kun rahaa ei riitä edes pakollisiin kuluihin, niin millä sitä itseään markkinoisi? Eikä mainoksen perusteellakaan tule kuin ehkä 1000 jaettua mainosta kohden pari asiakasta. Mutta se siitä, ei minun liiketoiminnasta pitänyt kirjoittaa, vaan siitä millaista pienyrittäjän arki on silloin kun "on vähän hiljaisempaa".
Päivät menettää merkityksensä, ei ole enää arkea ja vapaata. On vain aikaa jolloin on "töissä" ja aikaa jolloin ei ole vaikka voisi olla. Viikonloppu ei ole enää hengähdys arjen keskellä, se on päivä muiden joukossa. Päiviä jolloin voisi myös olla töissä, jos vain olisi asiakkaita. Päivystän viikonloppuisin aina lauantait liikkeellä, jolloin harvemmin kukaan muu on töissä. Joskus tulee joku asiakas, mutta on niitäkin lauantaita ettei ole ketään. Samalla tavalla päivystän kyllä kaikki muutkin päivät. Maanantaista perjantaihin. Aina uudelleen ja uudelleen. Sunnuntait olen kotona, se on vapaapäivä tästä kaikesta. Ymmärrätte vielä että miksi.
Rakastan ammattiani yli kaiken ja kaikenlisäksi ole siinä vielä hyvä. Rakastan niitä päiviä kun on vähän hektistä ja asiakkaiden väliin ei välttämättä edes jää taukoa. En tosin edes muista koska sellainen päivä viimeksi olisi ollut. Useimmiten asiakkaita on 1-2 tai ei ollenkaan. Silti päivystän liikkeellä 6-9 tuntia ja yritän näyttää kiireiseltä. Puhelimeen vastatessa kuulostan reippaalta ja iloiselta, vaikka sisältä olen täysin murtunut. Asiakas soittaa ja kysyy aikaa ensi viikolle, keskiviikkoon ja kello16. Sanon että kyllä onnistuu, mitäs varataan? Asiakas kertoo haluamansa palvelun ja teen varauksen. Puhelun lopussa asiakas toteaa että "Olipas hyvä tuuri että sain ajan, näinkin lyhyellä varoitusajalla" Itsekseni mietin että jep, kävipäs minulla tuuri, koko ensi viikko ammottaa tyhjyyttään ja sain sinne nyt yhden asiakkaan!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muilla liikkeen työntekijöillä on asiakkaita kyllä, hiljaisempaa kuin ennen mutta on kuitenkin. He ovatkin olleet alalla pidempään ja vakioasiakkaita on lähes kaikki. Virallisesti minä olen yhtä pätevä kampaaja kuin hekin ja täysin samalla viivalla, saman koulun käyneenä. Vain muutama vuosi kokemuksesta uupuu. Mutta käytännössä toimin liikkeellä mm; siivoojana, ajanvaraajana, päivitän nettisivuja, keitän kahvia, tiskaan, kiikutan posteja, täytän hyllyjä, juoksen hakemassa vessapapereita ynnä muita. Toimin ikäänkuin assarina kaikille muille. Koska minulla on aikaa. "Heitätkö roskat kun sulla on aikaa" Tottakai minä heitän ne, koska on aikaa. Palkkaahan mulle tulee vain tehdystä työstä, äh, tai siis asiakkailta. Asiakkaat tuo rahan, ei työ jota teen liikkeellä kun mulla on aikaa.
Keskiviikkona olin töissä, yritin soittaa tukkufirmaan ja sopia yhden laskun eräpäivän siirtämisestä. Laskun summa oli lähemmäs 300euroa ja eräpäivä HETI. Samoin on tuolivuokranmaksu - heti huomenna, siihenkin pitäisi repiä rahat jostain. Odotusmusiikit kaikuen tervehdin asiakasta joka tuli liikeeseen. Vihdoin töitä.
Hoidan asiakkaan parhaalle mahdollisella ammattitaidollani - Vaikka asiakas sisään tullessa ilmoittikin haluvansa vain leikkauksen, varaamansa väripaketin sijaan. Eihän tuo minua haittaa, pääasia että on edes yksi asiakas. Normaaliin tapaan pestiin hiukset, leikkasin, föönasin ja lopuksi laitoin vielä kiharat - koska minulla oli aikaa ja asiakas niitä toivoi. Kassalle päästyämme ilmoitin hinnan 45€ ja kysyin maksaako asiakas käteisellä vai kortilla. Asiakkaan ilmeestä näki että hinta tuntui liian suurelta ja hän kysyikin että otinko lisämaksua kiharoista. En ottanut. Asiakas maksaa hammasta purren ja poistuu liikkeestä. Tuskin tulee enää uudestaan. Vaikka nautti palvelusta ja lähti tyytyväisillä mielin.
Näitä päiviä on jo liikaa. Enää ei kiinnosta edes raha, minkä saan asiakkaista. Voisin tehdä töitä vaikka ilmaiseksi, koska rakastan ammattiani. Mutta kuka sitten maksaisi laskuni ja tuolivuokran. Huvittavaa sinänsä, koska en saa niitä nytkään maksettua. Totta kuitenkin on, että 45€ leikkauksesta ei ole liikaa. Se on minun palkka siltä päivältä, koska sattumalta ei ollut muita asiakkaita. Ja ei, se ei kata kuin pienen osan kuluista. Enkä saa haettua edes kaupasta ruokaa koska asiakas maksoi kortilla. Olen terve, työssä käyvä nuori nainen, joka ei halua mitään muuta kuin elättää itsensä ja perheensä. Saada laskut maksettua ajoissa. Mitään ei ole shoppailtu eikä osteltu viimeiseen puoleen vuoteen, koska ei ole rahaa. Mieheni palkalla ei 3 hengen perhe kovin koresti elä. Tilanne hiertää niin parisuhdetta, kuin ystävyyssuhteitakin. No money, no funny.
Kenen vastuulla on jos tuolivuokralainen ei menesty? Ei ainakaan "pomon", häntä ei kiinnosta, kunhan hoidan vuokran ajallaan. Irtisanoin itseni tässä kuussa, mikä merkitsee sitä että joudun maksamaan vuokranantajalle jokatapauksessa vielä kahden seuraavan kuun vuokran, olin töissä tai en. Koska sopimuksessa niin lukee. En saa kelasta euroakaan, siellä suhtaudutaan huonosti yrittäjiin. Myöskään sosiaaliturvatuesta on turha edes unelmoida. Jokainen euro joka tilille tulee katsotaan tuloksi, vaikka todellisuudessa 500euroa yrityksen tilillä ei ole "mitään", kyllä sen jokainen tietää. Sillä saa juuri ja juuri kuitattua pari laskua, tai edes osan niistä. Yel-maksukin on pienimmillään lähes 150€.. Apua ei tule sosiaalipalveluista, ei kelasta, ei mistään. Asiakkaita ei ole, ja jos on niin ne ei riitä mihinkään. Tämä on ainoa ammatti mikä minulla on, en osaa mitään muuta, tätä olen aina tehnyt. Ja jos haen muualle töihin, olen huono vuokralainen kun en koskaan ole liikkeellä päivystämässä. Älkää siis sopiko kiinteää vuokraa, liikkeeseen jonka omistaja ei ole kiinnostunut sinun työtilanteestasi.
En tiedä osasinko avata jokapäiväistä arkeani riittävän hyvin, jotta siitä saa todentuntuisen kuvan. Kiitos miehelleni, lapselleni ja kissalleni jotka jaksavat tukea minua tässä ahdingossa.
Ja kyllä, olen elänyt suoraan kädestä suuhun, kaikki käteiset käytän suoraan kauppaostoksiin jotta saan perheelleni ruokaa. Pakko se on kuitenkin jotain syödä.
Nimettömänä tämä teksti on sen takia, että en halua henkilöllisyyttäni kenenkään tietoon. Jatkan edelleen töitä liikkeessä jossa olen, vielä pari kuukautta. Hymy kasvoilla, teen kaikki työt mitä ehdin, koska minulla on aikaa. En jaksa uskoa enää parempaan huomiseen tällä alalla, sitä on odoteltu jo pitkään. Ja lupaan, että joskus kun minulla on rahaa tulevaisuudessa käydä kampaajalla, en kertaakaan kitise hinnasta ja aion vielä antaa tippiäkin. Ehkä joskus muutaman vuoden päästä pääsen itsekkin asiakkaaksi.
Rakkaudella,
Nimetön
parturi-kampaaja
Kirjoittaja on 27 vuotias parturi-kampaaja, joka työskentelee vuokratuolilla pääkaupunkiseudulla 3 hengen liikkeessä. Kirjoittaja on ollut alalla 8 vuotta, joista viimeiset puoli vuotta nykyisessä liikkeessä.
Ei oo käyhyyttä on vaan liian kalliita hintoja.
Se on tätä nyt, kun kuluttajilla heikentynyt ostovoima, meikä aloitti tässä paikassa alemman alvin aikana ,sitte neljän vuoden jälkeen alvit nousi 14% ja hintoja piti nostaa, nyt on sinnitelty, no meikäläinen täytti viime vuonna 60v ei enään viittis lopettaakaan, koska en takuulla saa mitään työtä enään tän ikäisenä, hakenut olen sivutoimista siivoustyötä ja muita hanttihommia, mutta en ole saanut, vielä koitan taxikursseille, jos ottavat näin vanhan tykkään ajaa autolla ja ajan aika paljon.
Minun kollegani lopetti ja kouluttautui lähihoitajaksi ja sai vakipaikan kaupungilta, hän on vasta 40v ja vanhuksia hoitaa nyt.
Tämä on minulle toinen ammatti, eka ammatti vaatturi ompelija, mutta sekin loppui kun kaikki ompelimot/tehtaat muutti kiinaan ja viroon, ja sillon menin pa-ka puolelle ammattiopistoon.
Sinä olet vielä nuori, lopeta koko homma ja mene kouluun ja kouluttaudu uuteen ammattiin, vaikka tämä työ onkin ihanaa, mutta se ei oikeen elätä.
Omistajalla on mielestäni tietynlainen vastuu homman sujumisesta vaikka päävastuu yrityksestään on tuolivuokralaisella itsellään. Jos omistajaa ei kiinnosta toisen yrittäjän hyvinvointi, niin vuokratuolin tarjoajia kyllä löytyy valittavaksi asti. Omasta mielestä omistajan vastuulla on hoitaa TOIMIVA nettisivusto, josta löytyy hinnastot ja kaikki muut asiakkaan tarvitsemat tiedot. Yhteistuumin voidaan sen lisäksi pitää Facesivuja, Twitteriä ja vaikka Instagramia. Myös muu mainonta tulis toteuttaa yhdessä.
Kampaamossa ei pitäsi olla lainkaan toimetonta hetkeä tai mahdollisuutta kutoa villasukkia. Sillon kun ei ole asiakkaita, niin silloin mietitään markkinointia, facepäivityksiä, tulevia juttuja ja kuvataan markkinointikuvia.
Blogiin kirjoitelen asioita, jotka kiinnostaa niitä yrittäjiä jotka ovat kiinnostuneita kehittämään toimintaansa ja saamaan lisää asiakkaita.
http://ilovehair.fi/blogi/
Ja vinkki uutta työpaikkaa etsiville: etsi kampaamoa siten kuin olisit asiakas. Kiinnitä huomiota siihen kuinka helppoa asiakkaiden on löytää paikka ja kuinka houkuttavalta se vaikuttaa.
Kirjoituksesi on verrattavissa varmasti useaan alalla työskentelevään.
Itse olen työskennellyt niin vuokralaisena kuin sopimusyrittäjänä ja tällä hetkellä liikkeen omistajana. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut.
Alalla ei ole helppo menestyä, kilpailu on kovaa ja asiakashankintaan täytyy todella panostaa.
Paljon merkitsee myös paikka jossa työskentelee. Kohdallasi kuulostaa siltä, että teillä on liikaa tekijöitä, kaikille ei riitä asiakkaita ja markkinointi on kehnoa, koska uusia asiakkaita ei tule.
Suosittelen pikaista irtisanoutumista, sekä neuvottelemaan tuon irtisanomisajan vuokran, jos sinulla ei ole edes töitä tarjolla siellä. Kyllä liikkeen omistaja varmasti on tästä tietoinen.
Jos sinulla ei todella ole tuloja , niin kysy neuvoja vaikka kirjanpitäjältä kuinka minimoida menoja. (yel,ennakot,alvit jne.) Asumistukea voi myös saada.
Mikäli alalle mielit jäädä, hyville työntekijöille on aina kysyntää, sinun vastuullesi jää se, että valitset paikan oikein!
Kuitenkin harvoin voisin edes itse luvata uudelle tekijälle heti täysiä työpäiviä,
mutta tekisin kaikkeni avustaakseni siinä.
Hyvä tekijä on myös liikkeelle kullan arvoinen.
Mirka
Blackout
http://blackouthair.fi
muistaakseni jo viime vuoden lokakuussa 2013 lopettaneiden pa-ka yrittäjien määrä tässä maassa oli 1300, mitä se oli vuodenvaihteessa, en tiedä?
Itse olen ollut alalla n. 30 vuotta, ja vakavasti hakenut viimevuosina vakituista työpaikkaa muilta aloilta, tällä alallahan ei palkallisia työpaikkoja ole. Matalapalkka-ala, jonka huipputaulukkopalkka on bruttona n. 2200€, edellyttäen pitkää työkokemusta, mestarinkirjaa ym. eikä työllistäminen siitäkään huolimatta kannata? Suurin osa alalla olevista kuuluu palkkaluokkaan n. 1700€, ja moni vuokratuolilainen ei pääse edes lähelle sitä, mm. suurista kuluista johtuen. (pitämättä edes minkäänlaisia lomia, jolloin mitään tuloja ei olisi, mutta kulut kylläkin)
Koko vuokratuoli systeemi on aikalailla hukassa, ja vaatisi aikalailla päivittämistä. Eikä tämän maan hallinto millään lailla tue itsensä työllistävää microyrittäjää, päinvastoin. Ihmettelen vaan, miksi kuitenkin kunnallista alan koulutusta vielä on? Verovaroillahan sekin maksetaan... Verorahoilla koulutetaan kortistoon?
Uskon myös vakaasti, että jokunen kunniallinen/asiallinen vuokranantajakin alalla on, mutta valitettavasti tuolinvuokrauskin on karannut täysin käsistä, ja se on muuttunut omaksi bisneksekseen, jossa imetään loputkin mehut siitä itsensä työllistävästä ja työhaluisesta tekijästä.
Omasta kokemuksestani tiedän myös, kuinka huutava pula niistä vuokralaisista nykyisin on, joten nyt olisi korkea aika nuorten alan ihmisten myös herätä puolustamaan itseään; Älä suostu liian kovaan vuokraan. Paikkaa kysellessäsi ei ole häpeä sanoa "kiitos ei, on liian kallis" (toinen paikka löytyy varmasti!) Varmista, että työtila on asiallinen ja riittävän suuri. Ole tarkkana, mitä vuokra sisältää ja mitä ei. (alkaen siis asiakkaille tarjottavasta kahvista, lehdistä "pyykinpesumaksuihin"...) Älä suostu siihen, että vuokranantaja alkaa sanella työaikoja! Sinä olet yrittäjä, ja teet juuri niin paljon kuin jaksat. Jos olet aloittelija, ymmärrä myös vuokran alv. Joissain paikoissa vuokrasta ei makseta alvia, joka äkkipäätä kuulostaa hyvältä, mutta sillä asialla ei ole mitään merkitystä rahallisesti. Sinä maksat alvisi liikevaihtojesi ja kulujesi erotuksesta. Jos ei alvia ole vuokrassa, maksat sen liikevaihdostasi. Kiinnitä myös huomio kassapäätteeseen (onko sodanajalta vai nykytekniikkaa?) Vaadi vuokranantajaa selittämään, miten hoidat oman maksupääteliikenteesi ja mitä se keskimäärin tulee sinulle maksamaan. Muista myös, että pankki ottaa omansa rahaliikenteesi välistä (eikä aina ihan vähän!) Katso, miltä liikkeen julkisivu näyttää, onko liikkeellä nettisivut (nettiajanvaraus) Kysy, sisältyykö vuokraan mainoskulut ja jos ei, paljonko ne keskimäärin vuodessa ovat (tai onko mainontaa!) Muista myös pyyhkäistä sormenpäällä hyllynpäältä ja tarkistaa, ettei vuokranantaja olekin hakemassa siivoojaa, joka maksaa vielä hänelle vuokraa! (Olen valitettavasti nähnyt monta suorastaan paskaista liikettä!)
Nyt on siis herättävä vuokrapaikanhakijoidenkin vaatimaan oikeuksiaan yrittäjinä.
Ihmettelin myös, onko käyty naapurikorttelin isosta nykyaikaisesta liikkeestä, hienoine kassa- ja ajanvaraus/nettisysteemeineen, koulutuksineen ym. kysymässä vuokratuolin hintaa, ja lähes samalla hinnalla tarjotaan paikkaa 80-90-luvulla remontoidusta liikkeestä, jossa ei muuta ole tarjolla, kuin nuhjuinen pesupaikka ja kampauspaikka, ei edes asiallisia säilytystiloja työvälineille ja aineille?
"Missä olet desinfioinut työvälineet?", kysyin. Vuokranantaja suu auki, eikä tuntunut edes ymmärtävän kysymystä?
Hei, vuokratuoli kiinnostaa. Onko millään sivuilla tietoa systeemistä?
Kerro pleace, jos tiedät!
Tässä tietoa kampaamoalan sopparikäytännöistä
http://ilovehair.fi/blogi/sopimusyrittaja-vai-vuokratuoliyrittaja/
Kiitos!