Sokerikoukussa

Olin usean vuoden mukavasti haluamassani painossa. Sitten tulin raskaaksi ja kuinkas kävikään. Vaikka söin vauvan saatuani valtavasti, oli se terveellistä ruokaa, ei lainkaan herkkuja ja ehkä imetyksen takia jopa laihduin. Silti painoni jäi n. 7 kiloon omasta painosta, ja siinä se on vieläkin, vauva on 11kk.

Ongelmana on, että muutaman kuukauden aikana olen totuttanut elimistöni valtaviin määriin sekä sitä terveellistä ruokaa että sokeria. Ja sitä sokeriakin menee niin tajuton määrä kerralla . Tiedän, että sokerista vieroittautumiseen ei mene kuin pari viikkoa, ja kestäisin ehkä tuon väsymyksen, kiukkuisuuden ja raivon jos olisin yksin. Vauvan kanssa tuntuu että minulla ei ole lainkaan tuollaista sietokykyä. Nytkään ei kestänyt kauaa aamiaisesta (kaurapuuroa, öljyä, hedelmä ja kananmunaa, eli eipä pitäisi olla tästä kysymys) kun tuntui että verensokeri on niin alhaalla että romahdan. Kauppaan! Kaksi isoa munkkia ja suklaalevy niin johan on piretämpi olo ja jaksan taas pysyä reippaampana vauvan uniongelmien ym. kanssa.

Mitä ihmettä kannattaisi tehdä, että pääsisin sokerista eroon? En voi enkä halua jatkaa tätä. Syön koko ajan enkä onnistu yrityksissä syödä säännöllisesti. Olen yrittänyt totaalistoppia mutta myös sokerin vähentämistä vähitellen, eikä ole toiminut. Ja kun uupumus iskee, vain suuri määrä tuntuu kelpaavan, jotta jaksaa taas. Ja esimerkiksi nyt ei tunnu missään vaikka juuri söin ne kaksi munkkia ja suklaalevyn.

Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Miten ihmeessä onnistuisin vieroittamaan itseni sokerista ja ehkä sitä painoakin pudottamaan? Kiitos jos joku viitsii vastata asiallisesti, ajatteleepa ongelmastani mitä vain.