Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 24 vuotta ja naimisissa 17 vuotta. Useampi lapsi meillä on ja kiirettä pitää töiden ja arjen pyörittämisen ja lasten harrastusten parissa. Seksi jäi kokoaan pois nuorimmaisen syntymän jälkeen eli 8 vuotta sitten. Aluksi en itsekkään sitä kauheasti kaivannut ja näytti että miehenikään ei enää. Itsellä on nyt halut palanneet yllättäen tosi voimakkaana takaisin ja olen yrittänyt saada miestäni mukaan. Ei kuulemma halua....tiedän, että katsoo netissä naisten kuvia, etenkin mallinaisten ja nuorempien naisten ja katsoo myös pornoa aika ajoittain. Silti ei halua seksiä, niin ainakaan minun kanssa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Olen kolmevuotta sitten aloittanut säännöllisen liikkumisen, juoksen ja käyn salilla ja pidän huolta itsestäni ja ulkonäöstäni, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni. Onko miehellä kenties joku salasuhde vai miten tämä pitäisi tulkita. Ja oikeasti kaipaan järkeviä kommentteja ja ajatuksia asiaan, kiitos.
Mies ei halua seksiä...ei ainakaan minun kanssa
Pettynyt 71
19579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ikävä ongelma sinulla, itselläni oli kokemusta samasta.
Teetkö aloitteita seksin, jos teet niin miten mies reagoi aloitteisiisi?
Oletko yrittänyt keskustella asiasta, jos olet niin miten mies reagoi?
Niinpä, olen tehnyt aloitteita mutta sanoo ettei nyt sovi tai ei halua. Olen yrittänyt myös keskustella, mutta mies on muutenkin huono puhumaan mistään...joten ei voi sanoa mistä kyse. Yrittänyt että puhumalla sais selville, mitä haluaa missä mikä kun ei halua, mutta ei ala puhumaankaan.
Täytyy ihmetellä jos olet kahdeksan vuotta jaksanut kärvistellä suhteessa ilman läheisyyttä ja seksiä.
Saanko tiedustella mikä sai sinut juuri nyt kysymään neuvoa keskustelupalstan kaikkitietäviltä aivokääpiöiltä?
Nyt vedät kovan kovaa vasten. Annat miehelle kuukauden aikaa selvittää asia puhumalla. Ellei ukko avaudu, ilmoitat että suhde on avoin ja etsit uuden seksikumppanin tuomaan läheisyyttä. Vaihtoehtoisesti voitte erota jos pääsi ei kestä moista menoa.
Itse kärsin aikoinani myös kuivassa suhteessa ja vaimo vätteli asiaa kaikin keinoin. Riitaiset keskusteluyritykseni paransivat tilanteen viikoksi pariksi mutta pian tilanne taas kuihtui ennalleen. Annoin yllä kuvatunlaisen aikarajan ja erohan siinä tuli kun ei vaimo pystynyt halukkaammaksi muuttumaan. Kaduttaa vain että kärvistelin niin kauan enkä eronnut aikaisemmin.
Ja tähän on sitten kenenkään päivystävän feministin turha tulla mesoamaan että aiheutin itse ex-vaimoni haluttomuuden olemalla huono sängyssä, pienimunainen, haukkumalla häntä tai laistamalla kotitöistä. Ei se ihmismieli ole niin yksinkertainen kuin luullaan.
Koska minulla ei ole kokemusta vastaavasta niin voinen esiintyä asiantuntijana?
Oliko teillä 8-vuotta sitten jokin parisuhdekriisi koska muuten en ymmärrätuota lainkaan.
Jäikö joku vakavampi asia selvittämättä?
Fysiologialla ei mielestäni ole ratkaisevaa merkitystä jos henkilöt ovat likimain terveitä.
Kiireet, huolet yms. täyttävät helposti päivän mutta muutamankin viikon katko missä tahansa elämäntilanteessa tuntuu jo pitkältä.
Miehesi ansaitsee kunnioituksen sävyttämän ihailuni. 8 vuotta samassa taloudessa ilman pyllyilyä! VOV! Harva pystyy moiseen.
Ei mikään epäilemäsi selitä käytöstä.
Ei nettiporno, ei mallinaiset eikä edes satunnainen vieraissa käyminen. Vakiosuhteen merkit olisit kai jo havainnut?
En minä osaa neuvoa muuten kuin tavalla tai toisella sinun täytyisi saada ukkosi avautumaan. Jokin asia on jäänyt närästämään.
Niin käy monille pariskunnille, meillekin. Jonkin verran isommat vuodet meillä. Enpä tiedä, voisiko kelkka enää kääntyä näiden vuosien jälkeen. Puoliso on niin irronnut kaikista seksiajatuksista.
Olen itse pitänyt johtotähtenä, että lapset ensin maailmalle ja mietitään sitten, mitä seuraavaksi.
Niin, ei minun mielestä silloin 8-vuotta sitten ole tapahtunut mitään sen kummempaa tai isompaa asiaa. Mies viihtyi siihen aikaan paljon tietokoneella pelaten jotain ihme sotapeliä ja se tietysti rasitti suhdettamme, mutta ei siellä ole mitään sen kummepaa ollut. Noh, mistä minä tiedä onko mies vieraissa juossut, ei mitään selviä merkkejä ainakaan toisten naisten tapaamisista kyllä ole. Mutta toki edelleen viettäää ison osan ajasta tabletillaan tai värkkää kännykällä....Tiedän, että mies pitäisi saada avautumaan, sitä on kokeiltu jo pidemmän aikaa mutta tuloksetta. PItäs vissiin saada joku isompi rähinä päälle että hermostus,....en tiedä, itsellä alkaa olla aika toivotan olo. Muuten menee ihan kivasti ja asiat luistaa, mutta itse kaipaan sitä läheisyyttä ja seksiä myös. Mutta kylmää vaan pukkaa...
Olitko sä se, joka 8 vuotta sitten kieltäytyi seksistä? Mikä aiheutti haluttomuutesi? Äläkä yhtään selitä, että lapset vei voimat.
Kukaan mies ei jaksa odotella kahdeksaa vuotta milloin vaimon seksihalut palaa takaisin. Varmasti on vieraissa käynyt ja se on sulle tavallaan oikein. Pettäminen on väärin, mutta väärin on myös pihtaaminen ilman selvää syytä, jonka molemmat tiedostaa ja hyväksyy.
Sori, sun aikas meni jo.
On niitä haluttomia miehiäkin. Nainen voi olla aktiivisempi heti suhteen alkumetreillä.
Ei ne asiat ole noin yksinkertaisia.
Olen mies enkä ole pettänyt, vaikka seksiä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen (eikä ilmeisesti koskaan tulekaan).
Syyllisiä näissä asioissa ei ole. Kysymys on, miten pitäisi tilanteeseen suhtautua. Petänkö, eroanko, ehdotanko temppuja?
Minun vastaukseni on ollut: en petä, en eroa, en ehdota. Elämän vaikeuksia kestää paremmin, kun ei potki tutkainta vastaan.
Olisiko ollut sitten juuri tuo 8 vuotta kulunut siitä, kun ensimmäisen ja viimeisen kerran uskalsin kieltäytyä seksistä, koska olin niin sairas, etten kertakaikkiaan jaksanut? Voi olla. Kuultuani vastauksen siihen, kun kieltäydyin, vaikka perustelinkin sen, järkytyin. Pidä pillus, ja sen jälkeen kuukausien torjunta, vaikka tein aloitteita ja osoitin mielenkiintoni. Hänen perustelunsa olivat silkkaa kiusantekoa.
Siitä hetkestä olen aina ollut valmis tosi pienistä vinkeistä, aina valmis rakastelemaan, kun törkkäsi sormet peiton alle, muuta en tarvinnut virikkeeksi. Yritin siitä asti aina parhaani, vaikka olisi ollut mitä kipuja, etten vaan tuottaisi enää koskaan sellaista mielipahaa, että minulle pitää sanoa noin ja sen jälkeen alkaa vielä kuukausiksi kostamaan.
Muistaakseni seksistä saisi parisuhteessa kieltäytyäkin, vaikkapa vain väsymyksen vuoksi puolin ja toisin, mutta tässä parisuhteessa se ei ole sallitua. Sekin siis jotain toimimatonta puppua, mitä parisuhdeoppaissa kirjoitetaan.
Bondia siteeraten: Never say never again! Ainakin sinnepäin.
Luettuani kommenttisi aloin tuntemaan itse suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden sankariksi.
Vaimoni on kahdesti tuonut julki haluttomuutensa sillä hetkellä pyllyilyyn, ja nuokin kerrat ovat ajoittuneet aivan viime vuosiin.
Tietenkin olen aina "haistellut" ilmapiiriä ja harrastanut kohtuutta mutta hirveästi ei ole tarvinnut luotailla tunnelmia.
Edes tuo toinen kerta ei saanut minua barrikaadille vaan ymmärsin tilanteen joka ei ollut pitkäaikainen.
Olen ajatellut, ettei menetys ole pelkästään minun!
Naisena kysyn sinulle nimimerkille:: En ollut minä joka silloin 8 vuotta sitten kieltäytyi seksistä vaan mies. Ei ole tässä liitossa alusta pitäen kun muutama kerta kun olen kieltäytynyt seksistä, en vaikka aluksi ei olisi haluttanutkaan. Ja se on fakta ja ne kerran kun olen kieltäytynyt olen ollut raskaana. Lähdit sitten heti minua naisena syyllistämään ennen kuin edes tiesit faktoja....vai oikein minulle?! jaska.setä: juu, pitkä aika on ollut olla ilman seksiä, mutta ihminen näköjään sopeutuu mitä ihmeellisempiin asioihin, itse en ole lähtenyt pettämisen tielle vieläkään vaikka tilaisuusksia olisi ollut. Olen odottanut muutosta....nyt on tullut se hetki, jolloin olen ymmärtänyt että ei minun pidä tästä asiasta enää kärsiä, jos kerran mies ei ole valmis asiasta puhumaan eikä käsittelemään syitä tähän seksittömyyteen .
Parisuhteeseen pitää satsata siihenkin. Jos täyttää aikataulut vain lasten harrastuksilla, niin kyllähän se parisuhde kuihtuu vähitellen. Nykyaikana on kauhean yleistä, että lapsia kuskataan erilaisiin harrastuksiin monta kertaa viikossa. Itse katson, että harrastukset eivät saisi viedä kaikkea vapaa-aikaa ja uuvuttaa perhettä. Lapsetkin tarvitsevat luppoaikaa/kotiaikaa, että saa vaan olla ja rentoutua ja viettää aikaa kavereiden kanssa, eikä ole paineita aina menemisestä jonnekin. Sama parisuhteessa. Pitää olla sitä aikaa vaan olla. Meillä miehellä on paljon omaa aikaa. Menee kuntosalille tai viettää aikaa ystäviensä kanssa. Minä hoidan kotia enkä paljon muuta tee töidin lisäksi. Ja kyllä hänellä tuo mainitsemasi asia näyttää hyvin pysyvän mielessä...Eli hidastempoisempi ote elämästä...enemmän sitä luppoaikaa...vähemmän kunnianhimoa ja harrastuksia jne...Sitten se parisuhdekin lähtee taas paremmille raiteille.
"Parisuhteeseen pitää satsata", aivan oiken! Joskin parisuhde ei ole = seksi
"Parisuhteeseen satsaaminen" kuullostaa minun korvissani teennäiseltä, pakonomaiselta.
Jompi kumpi, tai molemmat yrittävät keinotekoisesti rakentaa jotain suhteensa perusteisiin?
Voiko siitä syntyä mitään pysyvää?
Onko vaarana, että toinen kokee uhrautuvansa?
Seksi ja suhteet? Ainakin tälläisen 70 ukon kohdalla nautinnollisen seksin edellytyksenä on muutenkin tasapainoinen, molempia tyydyttävä suhde.
En ole mikään automatti joka käynnistyy heti kun joku "haaroista halki" henkilö on tavoitettavissa.
Ikäväkseni en oikein osaa antaa minkäänlaista neuvoa, mutta olen itse samanlaisessa avioliitossa elävä mies, joten jollain tavalla ymmärrän,miltä sinusta tuntuu.
Kerroit ettei teillä ole seksiä, mutta onko teillä muunlaista läheisyyttä?
Nukutteko samassa sängyssä, pidättekö toisistanne kiinni nukkuessa, halaatteko, suuteletteko, yms?
Kertomasi keskusteluhaluttomuus seksistä (tai lähinnä sen puutteesta) kuulostaa myös hyvin tutulta. Se ero ilmeisesti kuitenkin on, ettei miehesi raivostu, kun mainitsee sana seksi, kuten vaimoni tekee.
Vietättekö muuten aikaanne yhdessä, harrastatteko jotain yhdessä, esim. tanssia tms.?
Niin....ei kait tässä pysty kukaan neuvomaan. Ero ei ole kuitenkaan ensisijainen ratkaisu, rakastan miestäni kaikesta huolimatta....Ei meilläoikeastaan ole minkäänlaiste läheisyyttä, nukutaan samassa sängyssä, ei pussailua eikä halailua...eli kaikinpuolin kylmää. On noita asioita kuitenkin ollut aiemmin...Aikaa kuitenkin vietetään yhdessäkin ja harrastetaan yhdessä. Vaikea tilanne enkä tiedä miten tästä eteenpäin. Vielä meinaan kuitenkin yrittää...sittenpä tiedän tehneeni jotain.
Olet sitten ilmeisesta täsmälleen samassa tilanteessa kanssani.
Tiedän miltä tuntuu odottaa ilta toisensa jälkeen, että puoliso tekisi edes jonkun eleen, osoittaakseen että haluaa läheisyyttä.
Tiedän myös miltä tuntuu, kun kuitenkin ilta illan jälkeen pettyy, kun ei saa minäänlaista osoitusta että on haluttu, hyväksytty, rakastettu.
Tuntee itsensä täysin mitättömäksi.
Minäkin luulin, että sitä lakkaa odottomasta, mutta ei, ilta illan jälkeen torjunta loukkaa yhtä paljon ja aina jotain kuolee sisällä, ja toivon tilalle kasvaa katkeruus.
Vaikka edellisestä seksistä on kohta 6 vuotta ja edellisestä läheisyydestä neljä vuotta, niin kuitenkin vielä on ollut pieni toivonkipinä, että jokin vaimossani muuttuisi ja hän heräisi ja huomaisi minut.
Osoittaisi hyväksymisensä ja rakkautensa.
Samalla toinen puoli sisälläni sanoo, ettei tilanne tule muuttumaan.
Jos haluan läheisyyttä, se pitää hakea muualta.
Ero ei ole minullekaan toivottavin ratkaisu.
Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle?
Olemme 50v molemmat, kuivaa ja kylmää ollut usean vuoden.
Alkuun kapinoin ja kuikuttelinkin kun itsetunto alkoi kärsiä hellyyden puutteesta ja jatkuvasta torjumisesta, sittemmin päätin siirtää vaikeat päätökset esim vieraissa käymisestä taikka erosta siihen kun lapset lentävät pesästä, ja se on nyt.
Nyt kuitenkin ulkopuoliset suhteet tuntuvat hankalilta, en tiedä haluaisinko säätää kaikkea sitä mitä siihen kuuluu, enkä halua toisaalta loukata miestäni.
Aina eroa miettiessäni juutun miettimään miten haluaisin jakaa elämäni, tunteeni, koko itseni tämän rakastamani miehen kanssa mutta miksi hän ei halua samaa vaikka tiedän hänen rakastavan minua?
Jotain pitäisi tehdä etten kuihdu pois, haluan nauttia edelleen läheisyydestä, halata ja nauraa jonkun kanssa yhdessä.
Olisiko jostain pariterapista ehkä hyötyä?
Vai pitääkö kuitenkin erota?
Onkohan kenelläkään kokemuksia kuivan suhteen eheyttämisestä uiudelleen?