Särkyneiden sydäntenten palsta.
Jolle itsekin vuodatin tuntojani, kun kukaan muu ei kuunnellut, kun mikään ei tuntunut miltään, kun rakkauteni petti ja jätti minut rätiksi nurkkaan.
Tahdon kertoa, että vaikka nyt tuntuu kurjalta. Matto on vedetty jalkojen alta. Haluat vain kuolla pois. Kaikki merkitys elämältä on viety. Olet saanut maistaa palan unelmaa - ja se on riistetty sinulta. Olit rakastunut jokaista solua myöten.
Ja rakkautesi sanoi "ei, en halua sinua enää".
Tahdon kertoa, että pääset yli. Olet oikeassa, sinun sydän ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin ennen rakkautta, mutta se ei ole huono juttu!
Älä katkeroidu, se on pahinta, mitä voit tehdä... Sydämesi ei oppinut rakastamaan vain kivettyäkseen taas. Rakastuit, ja olit elossa. Menetit rakkautesi... älä menetä sydäntäsi ja sitä tunnetta! Ota siitä voimaa jatkaa eteenpäin! Ota opiksesi, älä työnnä pois!
Minun maailmani sortui kolme vuotta sitten. Olin valmis luovuttamaan, mutta onneksi en sitä tehnyt. Nyt tiedän että kokemus on vahvistanut ihmisenä. Ajanut minua etsimään henkilökohtaisia unelmia ja toteuttamaan niitä!
Parempi rakastaa ja menettää, kuin ei rakastaa milloinkaan...
Haluaisin vain muistuttaa, että vaikka nyt tuntuisi kuinka pahalta, tulet vielä näkemään päivän, kun ajattelet taaksepäin ja mietit, miten tuo pikku vastoinkäyminen syöksi sinut kohti parempaa tulevaisuutta.
Jolle itsekin vuodatin tuntojani, kun kukaan muu ei kuunnellut, kun mikään ei tuntunut miltään, kun rakkauteni petti ja jätti minut rätiksi nurkkaan.
Tahdon kertoa, että vaikka nyt tuntuu kurjalta. Matto on vedetty jalkojen alta. Haluat vain kuolla pois. Kaikki merkitys elämältä on viety. Olet saanut maistaa palan unelmaa - ja se on riistetty sinulta. Olit rakastunut jokaista solua myöten.
Ja rakkautesi sanoi "ei, en halua sinua enää".
Tahdon kertoa, että pääset yli. Olet oikeassa, sinun sydän ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin ennen rakkautta, mutta se ei ole huono juttu!
Älä katkeroidu, se on pahinta, mitä voit tehdä... Sydämesi ei oppinut rakastamaan vain kivettyäkseen taas. Rakastuit, ja olit elossa. Menetit rakkautesi... älä menetä sydäntäsi ja sitä tunnetta! Ota siitä voimaa jatkaa eteenpäin! Ota opiksesi, älä työnnä pois!
Minun maailmani sortui kolme vuotta sitten. Olin valmis luovuttamaan, mutta onneksi en sitä tehnyt. Nyt tiedän että kokemus on vahvistanut ihmisenä. Ajanut minua etsimään henkilökohtaisia unelmia ja toteuttamaan niitä!
Parempi rakastaa ja menettää, kuin ei rakastaa milloinkaan...
Haluaisin vain muistuttaa, että vaikka nyt tuntuisi kuinka pahalta, tulet vielä näkemään päivän, kun ajattelet taaksepäin ja mietit, miten tuo pikku vastoinkäyminen syöksi sinut kohti parempaa tulevaisuutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli kuin omasta suusta.
Itsellä vasta toista kuukautta eroprosessia meneillään, pikkuhiljaa alkaa saamaan itsetunnon sirpaleita kokoon. Vaikka aina tullut rakkaudessa enemmän ja vähemmän näpeille, niin tällä kertaa uskalsin pelastaa itseni lopullisesta tuholta juuri ja juuri ajoissa. Ikinä en ole ketään kohtaan tuntenut niin kuin tunsin sitä idioottia kohtaan, toivon sydämestäni, että vastaavaa ellei jopa parempaa tulee vielä eteeni, jos meidän tarina nyt oli lopullisesti tässä.
Suhteen alku kaatui siihen, että toinen oli täysin ymmärrettävistä syistä hukassa elämässään, eikä tiennyt mitä haluaa, pelkäsi menneisyyden haamuja eikä uskaltanut nähdä meitä selkeästi, minulle annettiin tämmöisä pieniä toivonrippeitä - että ehkä vielä joskus meillä on kaikki hyvin.
Riudutin vain itseäni..kuinka se sattuikaan ja sen ajatteleminen sattuu vieläkin, thadon vaan unohtaa sen riittämättömyyden tunteen, mikä sai koko mielen valtaan pohtiessaan "Mikä minussa on vikana, misken kelpaa". Ei minussa mikään olekaan vikana, ajoitus oli varmaan vaan väärä.
Väkisinkin tulee mietittyä olisiko helpompi päästä eteenpäin käyttäen vihaa ja katkeruutta apuna? En usko. Olen aina ollut se joka uskonut tosirakkauteen, enkä tahdo kivettää sydäntäni, mutten vielä pitkään aikaan uskalla tarjotakaan sitä kenenkään pompoteltavaksi. Irti päästäminen on niin helvetin vaikeaa ja tiedän että teen vaan hallaa sillä itselleni. En uskalla päästää irti, koska sitten se kai olisi lopullisesti ohi, ihan kaikki. Koitan toitottaa itselleni, että jos meidät on tarkoitettu yhteen, niin me kyllä vielä päädymme yhteen, se tuo lohtua. Mutta en saisi takertua tuollaisiin toivonrippeisiin, pitäisi jaksaa eteenpäin, ettei oma elämä mene ohitse.
Kiitos tekstistäsi, toi paremman olon, kun välillä mieli vaipuu synkkiin mietteisiin..