Olimme olleet parhaat ystävät pienestä pitäen. Vanhempamme tunsivat toisensa, niin vietimme paljon aikaa yhdessä. Minä ja hän, tyttö ja poika, parhaat ystävät. Teimme kaiken yhdessä. Rakensimme puumajan, leikimme hiekkalaatikolla ja talvisin laskimme yhdessä mäkeä.
16-kesäisinä teimme silti suuren virheen. Eihän se siltä tietenkään silloin tuntunut, mutta nyt kun vanhempana miettii, se pilasi kaiken. Aloimme seurustelemaan ja harrastamaan seksiä, we got out of the friendzone. Kaikki sujui hienosti n. kolmen kuukauden ajan, kunnes sain kuulla tämän siskolta, että hän oli pettänyt minua.
Silloin tuntui siltä, kuin elämäni olisi loppunut. Kaikki oli sietämättömän kamalaa ja sydäntä särki. Olin menettänyt poikaystäväni, mutta ennen kaikkea, lapsuudesta asti olleen parhaan ystäväni. Olin ihan hajalla, ja joskus kaipaan häntä vieläkin, ystävänä.
Emme ole puhuneet toisillemme eron jälkeen. Siitä on nyt 4 vuotta. Olemme molemmat vakituisissa, ainakin jo 3 vuotta kestäneissä, parisuhteissa. Asumme eri paikkakunnilla yli 300 kilometrin päässä toisistamme. Olemme nähneet kerran vanhempiemme järjestämissä juhlissa. Tuntui kiusalliselta. Sisimmässäni tunsin yhä sen tuskan, kuinka olen menettänyt parhaan ystäväni, jolle joskus pystyin puhumaan kaikesta ja teimme kaiken yhdessä. Nyt hän vain seisoi siinä katsomattakaan päin.
Kadun tekemäämme virhettä varmasti koko lopun elämääni. Vaikka olen enemmän kuin onnellinen nykyisessä suhteessani, olen silti menettänyt parhaan ystäväni ja se tuntuu pahalta. En tiedä mitä hän ajattelee asiasta, mutta kai kohtalolla oli sormensa pelissä, ja näin kuului tapahtua. Elämä jatkuu, muistot säilyy..
16-kesäisinä teimme silti suuren virheen. Eihän se siltä tietenkään silloin tuntunut, mutta nyt kun vanhempana miettii, se pilasi kaiken. Aloimme seurustelemaan ja harrastamaan seksiä, we got out of the friendzone. Kaikki sujui hienosti n. kolmen kuukauden ajan, kunnes sain kuulla tämän siskolta, että hän oli pettänyt minua.
Silloin tuntui siltä, kuin elämäni olisi loppunut. Kaikki oli sietämättömän kamalaa ja sydäntä särki. Olin menettänyt poikaystäväni, mutta ennen kaikkea, lapsuudesta asti olleen parhaan ystäväni. Olin ihan hajalla, ja joskus kaipaan häntä vieläkin, ystävänä.
Emme ole puhuneet toisillemme eron jälkeen. Siitä on nyt 4 vuotta. Olemme molemmat vakituisissa, ainakin jo 3 vuotta kestäneissä, parisuhteissa. Asumme eri paikkakunnilla yli 300 kilometrin päässä toisistamme. Olemme nähneet kerran vanhempiemme järjestämissä juhlissa. Tuntui kiusalliselta. Sisimmässäni tunsin yhä sen tuskan, kuinka olen menettänyt parhaan ystäväni, jolle joskus pystyin puhumaan kaikesta ja teimme kaiken yhdessä. Nyt hän vain seisoi siinä katsomattakaan päin.
Kadun tekemäämme virhettä varmasti koko lopun elämääni. Vaikka olen enemmän kuin onnellinen nykyisessä suhteessani, olen silti menettänyt parhaan ystäväni ja se tuntuu pahalta. En tiedä mitä hän ajattelee asiasta, mutta kai kohtalolla oli sormensa pelissä, ja näin kuului tapahtua. Elämä jatkuu, muistot säilyy..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kannata katua, yrititte eikä toiminut. Ehkä nyt katuisit kovasti, jos ette olisi yrittäneet. Maailma muuten korvaa sen minkä menettää jos itse osaa hakea.
Sitäpaitsi, kun teillä on taukoa ollut, voithan ottaa yhteyttä ja sanoa että olet antanut anteeksi. Saat paremman mielen ja voit ajatella sitten niitä parempia yhteisiä muistojanne.
Eikö kellään muulla ole samankaltaisia kokemuksia?
Jos se sinua vaivaa, kysy ihmeessä mitä hän ajattelee. Molemmat olette vastuussa mitä tapahtui. Nykyinen puolisosi ei ehkä tykkäisikään jos olisit hänen kanssaan vielä ystävä.
Jos mies pystyi pettämään sinua seurustellessanne, hän olisi voinut toimia yhtä loukkaavasti sinua kohtaan myös ystävänä. Hän ei siis todellisuudessa ollut niin hyvä ystävä kuin luulit. Olisit vain ehkä saanut sen selville vähän myöhemmin jos olisitte pysyneet vain ystävinä.
Nyt olet mielessäsi idealisoinut ystävyytenne ja ajattelet että seurustelu pilasi sen. Näin ei kuitenkaan oikeasti ole. Mies sen pilasi peittämällä luottamuksesi. Jos hän siihen pystyi seurustellessanne, hän olisi pystynyt samaan ystävänäkin.