Olen 45-vuotias nainen. Uudessa suhteessa ollut heinäkuustä alken. Tapasimme nettitreffien kautta. Mieheni on 52 vuotias. Alussa oli paljon hellyyttä ja kosketuksia.. Seksiä on paljon ja usein... Emme saaneet tarpeeksi toisistamme. Nyt on tilanne toinen...
Hän ei välitä läheisyydestä. Ei itse hae kosketusta. On kovin jäykkä ja seksiä kovin vähän.. Sanoo rakastavansa minua kyllä. Yritän koskea, halata, kehua, huomioida... Välillä hän jäykistyy, tai huomaa selvästi, että häntä ei kiinnosta.
Miehelläni on lannerangan rappeuma ja tulossa 14.2 uusi leikkaus. Toki ymmärrän, että hermosärky on kamalaa, mutta eihän se estä koskemasta!!!!
Nyt en puhu seksistä, vaan normaalista parisuhde läheisyydestä. Tunnen itseni
rumaksi ja vialliseksi.. Hän sanoo itse, että vika ei minussa.. Ei kenessäkään...
Hän on entinen keittiöpäälikkö.. Tekee mahtavaa ruokaa.. Ja pitää kotimme siistinä... Laittelee paikkoja... Arvostan paljon ja sanonkin sen usein... Olen puhunut mitä tunnen ja kuinka koskee...
Miten voi tunteet viilentyä noin? Tunnen itseni välillä surulliseksi... Onko kellään ollut, tai on samaa?? Kiitos jo etukäteen ajatuksista, vinkeistä..
Hän ei välitä läheisyydestä. Ei itse hae kosketusta. On kovin jäykkä ja seksiä kovin vähän.. Sanoo rakastavansa minua kyllä. Yritän koskea, halata, kehua, huomioida... Välillä hän jäykistyy, tai huomaa selvästi, että häntä ei kiinnosta.
Miehelläni on lannerangan rappeuma ja tulossa 14.2 uusi leikkaus. Toki ymmärrän, että hermosärky on kamalaa, mutta eihän se estä koskemasta!!!!
Nyt en puhu seksistä, vaan normaalista parisuhde läheisyydestä. Tunnen itseni
rumaksi ja vialliseksi.. Hän sanoo itse, että vika ei minussa.. Ei kenessäkään...
Hän on entinen keittiöpäälikkö.. Tekee mahtavaa ruokaa.. Ja pitää kotimme siistinä... Laittelee paikkoja... Arvostan paljon ja sanonkin sen usein... Olen puhunut mitä tunnen ja kuinka koskee...
Miten voi tunteet viilentyä noin? Tunnen itseni välillä surulliseksi... Onko kellään ollut, tai on samaa?? Kiitos jo etukäteen ajatuksista, vinkeistä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärsinkö oikein? Olette tavanneet heinäkuussa ja nyt jo asutte yhdessä...
Tulikohan hiukan hätiköityä? Eihän kukaan voi tuntea toista noin lyhyessä ajassa.
Ei asuta virallisesti yhdessä... Mutta ollaan luonani paljon... Toki nuo kivut ja tuleva leikkaus myös vaikuttaa, mutta kyllä sitä lämpöä kaipaa... Tottakai... Kovasti vakuuttaa, että haluaa olla yhdessä ja rakastaa... Mitä ajattelette?
Oletkohan hieman itsekäs? Yritä asettua miehesi asemaan!
Miehesi tuntee todennäköisesti itsensä jotenkin vajavaiseksi ja tunnelukko on täysin ymmärrettävä.
Varsinaisesta viilenemisestä ei tarvitse olla kyse.
Meidän selibaattimme kesti useita kuukausia mutta hetkeäkään mielessäni ei pyörinyt sinun kaltaisia ajatuksia.
Olimme kahden puolen 65:n vuoden ikäisiä.
Meilläkin syynä oli sairaus. Suolistosyöpä ja sen leikkaus jälkihoitoineen.
Vaihdoin mieheni avannepussin kolmen päivän välein, kolmen kuukauden ajan.
Pussi ei varsinaisesti olisi estänyt edes yhdyntää muusta hellimisestä puhumattakaan mutta aistin miehestäni hänen olevan sen tyypin kanssakäymisen ulottumattomissa.
Emme kertaakaan keskustelleet asiasta.
Vielä avanteen sulkemisen jälkeen tuota erillään olevaa tilannetta kesti useita viikkoja.
Kun mieheni toipui palasi tilanteemme vähintään ennalleen. En tiedä yrittääkö mieheni ottaa takaisin menetettyjä kuukausia vai hyvittää minulle, paitsi kylmät, niin myöskin työläät ja vähemmän miellyttävät ajat.
En tiedä teidän tilannettanne mutta ilmeisesti minun mieheni vaatii itseltään paljon.
Tuon hässäkän jälkeiset 3 vuotta ovat olleet läheisempiä ja seksipitoisempia kuin muutama edeltävä.
Älä ole itsekäs ja kärsimätön!
"Toki ymmärrän, että hermosärky on kamalaa"....
No nähtävästi et ymmärrä. Minulla oli taannoin lääkärin hermosäryksi luokittelema kiputil - Luojan kiitos, että sen kesto laskettiin vain viikoissa eikä kuukausissa tai vuosissa! - Vahva kipulääke auttoi hetken alkuyöstä, loppuyö meni istuskellessa ja sitä odotellessa, että sai ottaa lisää lääkettä. Voin kertoa, että tilanne teki ihmisen äreäksi about 24/7. Onneksi kumppanini oli ymmärtäväinen eikä ottanut äreyttäni ja "välimatkan pitoa" henkilökohtaisena loukkauksena, vaan antoi minun potea rauhassa.
Olisikos sinullakin peiliin katsomisen paikka? Elät suht tuoreessa suhteessa etkä selvästikään ymmärrä, mitä kumppanisi käy läpi. Lannerangan rappeuma ei ole mikään piece of cake - eikä varmasti voi olla vaikuttamatta häneen myös henkisesti, etenkin kun nyt on parisen viikkoa leikkaukseen.
Eihän sille mitään voi, tunnelukkoja kai tuossa tulee sinullekin. Jos miehellä joku ongelma nyt menossa, avaisi suunsa ja kertoisi, et ole ajatuksien lukija. Sulla on oikeus sun tunteisiin, ja voit joko kysyä tai vaieta mutta älä ala paapomaan aikuista miestä olisikiin sairas, kyllä syy pitää löytyä tai jos ei sitä ole on syytäkin olla hämillään.
Taas yksi äkkiryntäys - saman katon alle nyt-heti-jo eilen.
Olisitte tehneet 1000000 kertaa fiksummin kun olisitte ensin viitsineet nähdä vaivaa tutustua AJAN kanssa toisiinne. Kummankin luonteenpiirteet olisivat silloin tulleet pikkuhiljaa selville ja esiin. Ystävinä olisitte voineet hyvin jatkaa - kumpikin oman kattonsa alla ja olisitte säästyneet täydellisen tarpeettomalta eroonmuutolta, sydänsurulta jne.
Nyt te loukkaatte toisianne ja ystävyyttä todennäkoisimmin ei riitä enää eronne jälkeen.
Ehkä tässä on sinulle opetus tulevaisuutta varten.
OOps, ette siis asukkaan yhdessä. No sitten on aika ottaa etäisyyttä. Mies ei ole valmis liikaan läheisyyteen, nyt vasta se alkaa tulla esille.
Anna miehelle tilaisuus olla omillaan, tee selväksi että (halutessasi) jos hän haluaa seuraasi, sinä olet vain puhelinsoiton päässä. Saattaa hyvinkin olla että hän mieluummin haluaa elää ilman sinua.
Ja jatka elämääsi. Tapaa muita ystäviäsi, mene harrastuksiisi, älä erakoidu 4 seinän sisälle odottamaan miehen soittoa.
Tuli mieleen, että ehkä mies on yksi niistä, joiden mielestä kosketus ja läheisyys johtavat ilman muuta seksiin. Nyt jos hän on kipeä, vetäytyy kosketuksesta, jos ei koe pystyvänsä seksiinkään. Pelkää, että häneltä halutaan jotain, mitä ei pysty antamaan.
Jos tuollainen uskomus on syvällä, sitä ei välttämättä saa purettua pelkästään sanomalla, että kyse ei ole seksistä vaan läheisyydestä. Pelkojen käsitteleminen on vaikeaa.