moi..
toivoisin teidän kertovan seuraavasta asiasta oman mielipiteenne.
täytän kohta kaheksantoista ja olen seurustellu jo kolme vuotta niin hyvän jätkän kans kuin toivoa voi,mutta jokin mättää,suhteemme ei ole enää se sama kuin joskus oli.minun osaltani rakkaus alkaa jo hiipua. en tiedä onko se tämä ikä mikä siinä on,en nimittäin ole aikaisemmin seurustellu,vaikka mahollisuuksia olisi ollut. nykyään vain mietin millaista olisi olla jonkun muun kanssa. "jätkäni on ollut jo jonkin aikaa armeijassa,oikein odotin että hän lähtee sinne,että saisin olla rauhassa,ja onhan minulla ollut hänen armeija-aikanaan muitakin vaikkei seksiä ole ollutkaan. jättäminen pyörii koko ajan mielessä mutta se on niin vaikeaa kun on oltu niin pitkään yhdessä ja kumminkin välitän vielä,mutta en samalla tavalla kuin rakkauden alku huumassa..auttakaa! pitäsikö jättää vai antaa ajan kulua ja katsoa tuntuuko myöhemmin samalta,vaikka olen tuntenut näin jo reilun vuoden..haluaisin vain mennä ja olla edes vahän aikaa niin kuin huvittaa.onko väärin ajatella näin?
toivoisin teidän kertovan seuraavasta asiasta oman mielipiteenne.
täytän kohta kaheksantoista ja olen seurustellu jo kolme vuotta niin hyvän jätkän kans kuin toivoa voi,mutta jokin mättää,suhteemme ei ole enää se sama kuin joskus oli.minun osaltani rakkaus alkaa jo hiipua. en tiedä onko se tämä ikä mikä siinä on,en nimittäin ole aikaisemmin seurustellu,vaikka mahollisuuksia olisi ollut. nykyään vain mietin millaista olisi olla jonkun muun kanssa. "jätkäni on ollut jo jonkin aikaa armeijassa,oikein odotin että hän lähtee sinne,että saisin olla rauhassa,ja onhan minulla ollut hänen armeija-aikanaan muitakin vaikkei seksiä ole ollutkaan. jättäminen pyörii koko ajan mielessä mutta se on niin vaikeaa kun on oltu niin pitkään yhdessä ja kumminkin välitän vielä,mutta en samalla tavalla kuin rakkauden alku huumassa..auttakaa! pitäsikö jättää vai antaa ajan kulua ja katsoa tuntuuko myöhemmin samalta,vaikka olen tuntenut näin jo reilun vuoden..haluaisin vain mennä ja olla edes vahän aikaa niin kuin huvittaa.onko väärin ajatella näin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun ystävätterin tytär pääsi ripille tuli hänen poikaystävä (vuotta vanhempi) myös rippijuhliin.... jatkossa he olivat kuin paita ja peppu.
mutta kun pojan opiskelut alkoivat loppua ja intti alkoi kutsua, niin poika pisti välit poikki. ystävättäreni tytär suri monta viikkoa, ja oli tosi surullinen...poika oli ensimmäinen poikakaveri tytölle.
ilmeisesti poika oli pelänyt armeijaan mennessä, että tämä tyttö löytää uuden kaverin... ja niin kävikin, mutta tyttö ei ollut sitoutunut enää tähän poikaan...
nykyään tyttö seurustelee toisin pojan kanssa, mutta tapaa entistä ensirakastaan, ja käyvät leffassa ja ovat hyviä kavereita...
nykyajan nuoret ovat paljon avoimpia, ja sulattavaat vaikka mitä... mutta järjen kanssa hankkikaa kokemuksia, ja nauttikaa nuoruudestanne.
tässä sulle yksi esimerkki, mieti ja keskustele kumppanisi kanssa....
toivottavasti löydätte yhteisen tien onneen...
No eihän se nyt väärin varsinaisesti ole. Ehkä vähän ikävää, mutta ei väärin. Ihmiset tuppaavan muuttumaan aika paljon tuossa iässä, ja joskus se voi tietää vaikeuksia käynnissä olevalle rakkaussuhteelle.
Itse kannatan sitä mallia, että opetellaan ensin elämään yksin ennenkuin ryhdytään kimppaan kenenkään kanssa, mutta jokainen elää niinkuin lystää. Kannattaa miettiä, mitä haluaa elämässään kokea, ja toimia sitten sen mukaan.
Tuli ihan oma nuoruus mieleen kun luin tarinaasi. Seurustelin itsekin tuossa iässä ja samat ajatukset pyörivät päässä. Sitä kun halusi kokea vielä paljon muutakin. Kuitenkin pelotti poikaystävästä luopuminen. Meillä kävi niin että poikaystäväni jätti minut ja ero otti koville, mutta olen onnellinen jälkeenpäin, että niin kävi. Voit ottaa ihan rauhassa itsellesi aikaa ja tilaa. Päätökset pelottavat aina. Keskustelkaa keskenänne ja tehkää kummallekin sopivia sopimuksia, jotka lievittäisivät pahaa oloa. Voihan sitä olla ystäviäkin eron jälkeen.
Uskon, että ajan kanssa asia selviää ja olet vielä onnellinen. Jaksamista!