Maailmankaikkeudessa ei voi tapahtua mitään ilman että entropia, epäjärjestys, lisääntyy. Mikä on tämän luonnonlain perimmäinen selitys? Tuntuu oudolta että luonnolla vain olisi tällainen laki jota ei voi millään lailla maalaisjärjellä johtaa. Sen toki ymmärrän että kun asiat vaihtavat paikkaa suhteessa toisiinsa niin epäjärjestys lisääntyy jos kokonaisuutta ei hallinnoi joku älykäs taho. Mutta tällöin epäjärjestyksen lisääntymisen pitäisi olla SEURAUS siitä että asioita tapahtuu, eikä kaiken tapahtumisen moottori ja ennakkoehto sille että mitään voi tapahtua...
Entropia kosmoksen moottorina
zgjag
674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Epäjärjestyksen lisääntyminen ON nimenomaan seuraus, ei syy. Älykkään tahon hallinnointi ei vaikuta asiaan yhtään mitenkään.
Perimäisiä lakeja on joka tapauksessa pakko olla. Aina päästään "miksi" kysymykseen, johon ei vastausta ole. Tiede vastaa kysymykseen, miten.
Entropia voi vähetä paikallisesti energiaa käyttämällä, eikä kyseessä tarvitse olla edes elävä organismi, esim. kiteytyminen.
Ns. Epäjärjestyksen lisääntyminenhän on konkreettisesti olemassa olevan asian hajaantumista isommalle ja isommalle alueelle ikuiseen ja äärettömään avaruuteen joka on ei yhtään mitään!
Tuo hajaantuminen tapahtuu koko ajan myös niiden tihentymien sisäisesti, joista me itse koostumme!
Me siis koostumme tihentymistä jotka kierrättävät keskenään konkreettisesti olemassa olevaa asiaa joka laajenee / hajaantuu koko ajan isommalle ja isommalle alueelle ikuiseen jo olemassa olevaan avaruuteen joka on ei yhtään mitään!
Saman aikaisesti näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella on alueita jossa sinne ulkoapäin äärimmäisellä nopeudella työntyvä asia puristuu äärimmäisen ulkoisen paineen / työntävän voiman työntämänä äärimmäisen tiheäksi asiaksi!
Näkyvänkin maailmankaikkeuden laajenevien tihentymien laajeneminen kohdistuu välillisesti työntävänä voimana tuollaisiin kohteisiin joista yhdestä "kaikki" näkyvässä maailmankaikkeudessa oleva on peräisin!
Näkyvän maailmankaikkeuden laajenevat galaksit työntyvät kiihtyvällä vauhdilla pois päin siitä kohteesta josta olemme peräisin ja tuo kiihtyvä laajeneminen kohdistuu työntävänä voimana joka suuntaan, myös sinne päin josta olemme peräisin!
Kaikki kyseisen kohteen ympärillä oleva siis pyrkii räjähtämään / laajenemaan kolmiulotteisesti ja tuo räjähtäminen / laajeneminen kohdistuu työntävänä voimana tuo laajenevan / räjähtävän alueen keskustaan jonne työntyy ulkoapäin äärimmäisen vanhojen maailmankaikkeuksien jäänteet äärimmäisellä nopeudella, saaden tuon alueen ulkopuolella olevan äärimmäisen tiheän asia räjähtämään / laajenemaan!
Samalla äärimmäisen vanhojen maailmankaikkeuksien jäänteiden vauhti hidastuu, kunnes ne pysähtyvät alueelle jossa niihin kohdistuu äärimmäinen ulkoinen paine / työntävä voima! Pysähtyessään alueelle jossa niihin kohdistuu äärimmäinen ulkoinen paine, niissä oleva asia syrjäyttää / työntää sinne aikaisemmin työntyneen asian pois päin tuolta alueelta jne!
Ikuista kierrätystä!
Työntymistä, syrjäyttämistä / työntämistä eli ikuista kierrätystä!
Liike on ikuista ja se on aina työntävää voimaa!
Laajeneva avaruus on jumala jota ei ole!
:D
Olet konkreettisen pöljä.
James Maxwell, joka oli eräs 1800-luvun merkittävimmistä tiedemiehistä, kysyi itseasiassa aivan samaa.
Eli pikkaisen täsmällisemmin hän mietti Termodynamiikan Toisen Pääsäännön luonnetta (Entropia lisääntyy suljetussa järjestelmässä).
Ymmärtääkseen Maxwellin vastausta, pitää tietää pikkuisen termodynamiikasta. Termodynamiikka kehitettiin selittämään suuren hiukkasmäärän käyttäytymistä järjestelmässä. Yksinkertaisimmillaan puhutaan kaasuista tai nesteistä, niiden virtauksesta jne.
Kaikkien yksittäisten hiukkasten kuvaaminen (yleensä Newtonin lakien mukaan) on käytännössä mahdotonta, jos hiukkasia on riittävästi. Kun puoli litraa ilmaa sisältää jo enemmän atomeja kuin tunnetussa maailmankaikkeudessa tähtiä, niin riittävän suuren hiukkasmäärän kokoon saaminen tämän ehdon täyttämiseksi ei ole vaikeaa.
Termodynamiikka väistää ongelman antamalla TODENNÄKÖISIMMÄN lopputuloksen suuren hiukkasmäärän käyttäytymiselle. Siten siitä tuli ensimmäinen todellinen tiede, joka käsitteli maailmankaikkeutta todennäköisyyksien mukaan, eikä absoluuteilla. Kvanttimekaniikkahan on nykyään suorastaan tunnettu tälläisestä ajattelusta, vaikka tilanne ei ole aivan samankaltainen.
Täsmällisesti ottaen useimmat termodynamiikan todennäköisyydet voidaan esittää siis Kello-, eli Gaussin käyrällä, jossa korkein kohta on todennäköisin vaihtoehto. Useimmat todennäköisyydet myös muovaavat käyrän lähes pystysuoraksi, tehden todennäköisimmästä mahdollisuudesta melkein varmuuden.
Ja juuri tähän Maxwell otti kantaa, esitellen Maxwelin Demonin. Voit Googlata itse ajatusleikin, mutta periaatteessa se esitti ajatuksen että Termodynamiikan Toinen Pääsääntö, luonnonlaki, eli se entropian lisääntyminen jota alkuperäinen kysymys koski, on siis vain osatekijöiden todennäköisin lopputulos.
Skotti-Jamekseen nojaten siis; Entropia lisääntyy, koska se on todennäköisin vaihtoehto.
Mikään ei luonnollisesti estä osaa järjestelmästä liikkumasta päinvastaiseen suuntaan -entropian väheneminen- sillä meksikossa on joskus oikealla kasinollakin saatu ruletissa sama numero 7 kertaa peräjälkeen, mutta jos odotat tarpeeksi kauan todennäköisin vaihtoehto voittaa aina.
Jos asia kiinnostaa, suosittelen lukemaan Baeyerin kirjan "Maxwellin demoni".