Alla löytämiäni, omalla kohdallani päteviä syitä.
Minua viehettää kyky kehittyneeseen, moniulotteiseen ajatteluun, josta puuttuu sellainen nuorille tyypillinen ehdottumuus ja mustavalkoisuus.
Pyrkimykseni on ymmärtää todellisuutta tieteen ja filosofian keinoin. Älyllinen uteliaisuus on yksi eniten arvostamistani piirteistä ihmisessä. Eikä tarvitse olla yhtä tiedeintoinen, kuin itse olen, minusta hienoa on jo se että pohtii tavallista enemmän ja moniulotteisemmin arkisia asioita, ja kykenee suhtautumaan myös itseensä analyyttisesti.
Ja mitä paremmin ajattelun kypsyessä sisäistää objektiivisuuden ja subjektiivisuuden, sitä suvaitsevammaksi se käytännössä tekee. En puhu tiettyjen ryhmien osalta, vaan suvaitsevaisuudesta yleisesti ottaen erilaisia ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan. Ja tämäkin piirre on ihmisessä mielestäni erittäin tärkeä.
Olen myöskin konfliktikammoinen, välttelen mielelläni epävakaan oloisia ihmisiä, joilla mielialat ailahtelevat. Ja aikuisethan keskimäärin ovat tunne-elämältään nuoria tasapainoisempia.
Enkä toki itsekkään ole aikuinen muussa kuin sanan juridisessa merkityksessä, joten kaiketi haen myös aikuisista itselleni jonkilaista ihmisenmallia, johon samaistua, tai jonka avulla kehittää maailmankuvaani.
Eri ikäryhmillä on myös tiukempi sosiaalinen normisto omaa ikäryhmää kohtaan, kuin nuorempia tai vanhempia kohtaan. Esim. lapsi joka katuu, satuttaa polvensa ja alkaa itkeä, saattaa olla oman ikäisten mielestä nolo ja "vauvamainen", aikuisten mielestä vain tavallinen lapsi.
Itse käytän alkoholia hyvin vähän, ja juhlin hyvin harvoin, ja saatan olla joidenkin oman ikäisteni mielestä tylsä, kun taas jotkut aikuisemmat pitävät minua tässä suhteessa ehkä jopa fiksuna.
Freudilaiset isäsuhdeteoriat voi heittää romukoppaan, kohdallani samoin myös väitteen rahan tai statussymbolien perään haikailusta. Sellaiset asiat minua ei kiinnosta, uskoitte tai ette.
Olen siis 18-vuotias tyttö. Yleensä tunnen vetoa lähinnä itseäni paljon vanhempiin miehiin. Nytkin olen ihastunut n.5-kymppiseen mieheen, joka kyllä alkaa olla max ikäinen. En sentään papoista välitä. Katselen kyllä oman ikäisiänikin nykyään, mutta enemmän tunnen vetoa kun ikää alkaa olla n. 25, tai enemmän.
Minua viehettää kyky kehittyneeseen, moniulotteiseen ajatteluun, josta puuttuu sellainen nuorille tyypillinen ehdottumuus ja mustavalkoisuus.
Pyrkimykseni on ymmärtää todellisuutta tieteen ja filosofian keinoin. Älyllinen uteliaisuus on yksi eniten arvostamistani piirteistä ihmisessä. Eikä tarvitse olla yhtä tiedeintoinen, kuin itse olen, minusta hienoa on jo se että pohtii tavallista enemmän ja moniulotteisemmin arkisia asioita, ja kykenee suhtautumaan myös itseensä analyyttisesti.
Ja mitä paremmin ajattelun kypsyessä sisäistää objektiivisuuden ja subjektiivisuuden, sitä suvaitsevammaksi se käytännössä tekee. En puhu tiettyjen ryhmien osalta, vaan suvaitsevaisuudesta yleisesti ottaen erilaisia ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan. Ja tämäkin piirre on ihmisessä mielestäni erittäin tärkeä.
Olen myöskin konfliktikammoinen, välttelen mielelläni epävakaan oloisia ihmisiä, joilla mielialat ailahtelevat. Ja aikuisethan keskimäärin ovat tunne-elämältään nuoria tasapainoisempia.
Enkä toki itsekkään ole aikuinen muussa kuin sanan juridisessa merkityksessä, joten kaiketi haen myös aikuisista itselleni jonkilaista ihmisenmallia, johon samaistua, tai jonka avulla kehittää maailmankuvaani.
Eri ikäryhmillä on myös tiukempi sosiaalinen normisto omaa ikäryhmää kohtaan, kuin nuorempia tai vanhempia kohtaan. Esim. lapsi joka katuu, satuttaa polvensa ja alkaa itkeä, saattaa olla oman ikäisten mielestä nolo ja "vauvamainen", aikuisten mielestä vain tavallinen lapsi.
Itse käytän alkoholia hyvin vähän, ja juhlin hyvin harvoin, ja saatan olla joidenkin oman ikäisteni mielestä tylsä, kun taas jotkut aikuisemmat pitävät minua tässä suhteessa ehkä jopa fiksuna.
Freudilaiset isäsuhdeteoriat voi heittää romukoppaan, kohdallani samoin myös väitteen rahan tai statussymbolien perään haikailusta. Sellaiset asiat minua ei kiinnosta, uskoitte tai ette.
Olen siis 18-vuotias tyttö. Yleensä tunnen vetoa lähinnä itseäni paljon vanhempiin miehiin. Nytkin olen ihastunut n.5-kymppiseen mieheen, joka kyllä alkaa olla max ikäinen. En sentään papoista välitä. Katselen kyllä oman ikäisiänikin nykyään, mutta enemmän tunnen vetoa kun ikää alkaa olla n. 25, tai enemmän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.