Olen tutustunut uuteen naiseen elämässäni, nainen on hyvin kansainvälistä elämää viettänyt vaikka ikää onkin alle 30. Syntynyt ulkomailla, asunut elämästään yli puolet Suomen rajojen ulkopuolella ja nytkin jo suunnittelee muuttavansa Uuteen-Seelantiin tai Filippiineille tämän vuoden loppupuolella töihin.
Nainen on sinkku ja olemme samassa työpaikassa töissä. Tammikuun aikana suhteemme syveni hyvin nopeasti jonkinlaiseksi seurusteluksi. Vietämme nykyään 2-4 yötä yhdessä joka viikko, mutta suhde ei oikein etene. Syynä on se että nainen ei halua mitään suhdetta sillä on lähdössä "ihan kohta pois Suomesta".
Itselläni on jo hyvin palavat ja syvät tunteet naista kohtaan ja ilmeisesti hänelläkin on jo ainakin jonkin verran tunteita minua kohtaan. Mutta miten voisin viedä suhdetta eteenpäin kun tiedän että hän on kuitenkin lähtemästä maasta pois jossain vaiheessa? En ole itse sitten opiskeluaikojen ulkomailla elänyt, eikä minulle olisi tuollapäin maailmaa kauheasti töitäkään tarjolla, mutta olen miettinyt että pitäisikö minunkin lähteä hänen mukaansa sinne? Vai olisiko se outoa edes ehdottaa sitä, sillä emme ole edes 2 kuukautta vielä tunteneet.
Nainen on viettänyt koko elämänsä hyvin liikkuvaa elämää. Voiko tuollaisen naisen kanssa edes mitään pysyvää suhdetta ajatellakaan kun toinen on aina vain menossa jonnekin? Miten saisin "kahlittua" menevän naisen itselleni niin että hän tyytyisi elämään kanssani Helsingissä tai vaikka Lontoossa vuosia yhdessä?
Nainen on sinkku ja olemme samassa työpaikassa töissä. Tammikuun aikana suhteemme syveni hyvin nopeasti jonkinlaiseksi seurusteluksi. Vietämme nykyään 2-4 yötä yhdessä joka viikko, mutta suhde ei oikein etene. Syynä on se että nainen ei halua mitään suhdetta sillä on lähdössä "ihan kohta pois Suomesta".
Itselläni on jo hyvin palavat ja syvät tunteet naista kohtaan ja ilmeisesti hänelläkin on jo ainakin jonkin verran tunteita minua kohtaan. Mutta miten voisin viedä suhdetta eteenpäin kun tiedän että hän on kuitenkin lähtemästä maasta pois jossain vaiheessa? En ole itse sitten opiskeluaikojen ulkomailla elänyt, eikä minulle olisi tuollapäin maailmaa kauheasti töitäkään tarjolla, mutta olen miettinyt että pitäisikö minunkin lähteä hänen mukaansa sinne? Vai olisiko se outoa edes ehdottaa sitä, sillä emme ole edes 2 kuukautta vielä tunteneet.
Nainen on viettänyt koko elämänsä hyvin liikkuvaa elämää. Voiko tuollaisen naisen kanssa edes mitään pysyvää suhdetta ajatellakaan kun toinen on aina vain menossa jonnekin? Miten saisin "kahlittua" menevän naisen itselleni niin että hän tyytyisi elämään kanssani Helsingissä tai vaikka Lontoossa vuosia yhdessä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miksi et mene mukaan?
Yksi vaihtoehto on se, että hommaat jonkin etätyön, jossa voit hoitaa kaikki afäärit internetin kautta. Minä kehitän elämääni juuri siihen suuntaan ja olen ajatellut, että poistun maasta, kunhan saan työlläni säännöllisiä tuloja.
Elämäni nomadina-kirjan kirjoittanut Päivi Kannisto päätti yhden yön jutustelun perusteella lähteä maailmalle sittemmin tulevan miehensä kanssa. Maailmaa ovat siitä saakka kiertäneet. En keksi mitään syytä miksi et voisi edes pohtia ihastuksesi kanssa sun mahdollisuuksia lähteä mukaan.
Rehellinen mielipide... Lopeta vaan se jo, säästät itseäsi.
Kannustava mielipide, Rakkaus voittaa kaiken !
Naisella on seikkailuvaihe päällä. Ihan turhaan haaveilet yhteisestä elämästä hänen kanssaan. Olet hänelle vain kiva pano ja lämmike Suomen talvessa. Sitten kun hän päättää rauhoittusa, joskus kolmekymppisenä, niin ottaa jonkun ulkomaisen miehen ja jää asumaan sinne missä sillä hetkellä sattui olemaan. Tuskin ainakaan takertumalla häntä saat. Parempi vain unohtaa koko tapaus.
En usko että kyse on pelkästä seikkailuvaiheesta, sillä nainen on tosiaan kierrellyt ympäri maailmaa koko elämänsä ajan, vain pieniä jaksoja aina samalla paikalla viihtyen. Helsingissä pisimpään hän on asunut vain 2 vuotta kerrallaan, muuten on kaupungit ja maat vaihtuneet aika tiuhaan tahtiin.
Nyt kuitenkin on merkkejä tahdin hiljentymisestä, edellisessä maassa nainen oli asunut 3 vuotta ja nytkin tulee yli vuosi Helsingissä täyteen ennen oletettavaa lähtöä. Itsekin kyllä oletan että naisen tahti vähän hidastuu tuossa kolmen kympin jälkeen, mutta siihen on vielä muutama vuosi aikaa, enkä usko että hän sen jälkeen Suomeen palaa asettuakseen aloilleen, tai vaikka palaisikin, niin ei kyllä minuun enää silloin yhteyttä ota.
Ehkä hän ottaa ulkomaalaisen miehen, tai sitten ei. Mitä olen saanut tietää hänen aiemmista seurustelukumppaneistaan, niin kaikki ovat olleet joko suomalaisia tai sitten brittejä.
Olisikin niin helppoa että kykenisin nyt vain unohtamaan hänet. Se ei vain onnistu, sillä hän on mielessäni iltaisin kun menen nukkumaan ja aamuisin kun herään. En ole tuntenut ketään naista kohtaan tällä tavalla vuosiin. Järki kyllä sanoo ettei tästä voi ikinä tulla mitään, mutta tiedän sen että jos en nyt kaikkeani asian suhteen tee, niin tämä on "se nainen" jonka perään surkuttelen vielä vanhainkodissakin.
Valloittaminen on myöhäistä nyt kun tunnette jo. Ei auta kuin suoraan kertoa tunteistasi. Mutta sinun asiasi ei ole ehdottaa että lähtisit mukaan. Sanot vaan, että et haluaisi suhteenne päättyvän siihen, jos hän lähtee Suomesta.
"Tunteistaan kertominen" ei ole varmaan koskaan saanut yhtäkään naista ihastumaan tai rakastumaan yhteenkään miehen koko ihmiskunnan historiassa. Pikemminkin päinvastoin. Jos ei ne tunteet ole muuten tulleet selväksi ja niistä pitää oikein erikseen alkaa kertomaan, niin silloin ollaan jo tappion puolella.
Ei tietenkään miehen tunteistaan kertominen saa ketään naista rakastumaan. Mutta naisen tunteet, jos naisella niitä jo on, ennemmin tai myöhemmin jäähtyvät jos mies ei kerro tunteitaan.
Pöksyt kostuttava ytmi mättäisi naista kunnolla turpaan ja seuraavana aamuna muka omantunnontuskissaan tippa silmässä tunnustaisi rakastavansa, nainen jäisi varmasti kuvioihin kun "Se rakastaa mua".
Minun tyttäreni ei ole noinkaan vanha ja hän on silti jo viettänyt kansainvälistä (seksi)elämää.
Naisen mielipide: jäitä hattuun.
Jos nainen on vasta vuoden lopulla lähdössä, niin miksi stressaisit asiasta jo nyt, noin lyhyen tuntemisen jälkeen? Nauti yhteisistä hetkistä nyt ja arvioi asia uudelleen esim. kesällä (jos suhteenne jatkuu).
Asiaa ei kannata vielä naisen kanssa esiin ottaa, koska nainen sen saattaa tosiaan kahlitsemisyrityksenä ottaa - ja kahlitseminen ei ole hyvä asia silloin jos nainen ei itse sitä halua...
Jos se, mitä nainen on sinulle valmis tässä hetkessä antamaan, ei riitä sinulle, niin sitten, omaa itseäsi suojataksesi, voi olla parempi suhde päättää, koska et pysty pakottamaan toista antamaan sellaista, mitä toinen ei ole valmis antamaan. Mutta jos pystyt tilanteen kanssa elämään niin sitten kannattaisi tosiaan ottaa iisisti ja katsoa mitä tuleman pitää.
Jos vielä kesällä/syksyllä suhteenne jatkuu, on ok ryhtyä keskustelemaan asiasta enemmän ja miettiä eri vaihtoehtoja.
Noin olen vähän suunnitellutkin toimivani, yritän nyt kesään saakka vain viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, ehkä jollakin pienellä yhteisellä lomallakin käydä. Ja sitten kesän aikana alkaa vähän kyselemään että kuinka tärkeä olen naiselle ja että miten hän haluaisi jatkaa suhdettamme (kai tuossa vaiheessa voi jo sanoa suhde?).
Oma työni on vain sellaista ettei sitä oikein ole ulkomailla tarjolla ja minulla on nyt vakituinen työsuhde hyvässä firmassa täällä Helsingissä, niin lähtemiseni merkitsisi minulle todella suuria päätöksiä. Joutuisin ehkä myymään asuntonikin, kun ulkomailla tulotasoni laskisi huomattavasti ja menoni kasvaisivat enkä pystyisi välttämättä asuntolainaakaan lyhentämään.
Ei tuollaista "meno-mimmiä" voi mitenkään valloittaa muuten kuin muuttumalla tai olemalla itse "meno-matti" joka kykenee sullomaan elämänsä matkalaukkuun ja vaihtamaan mannerta vaikka alle viikon varoitusajalla, ehkä jopa pysyvästi.
Heitä hyvästi urallesi, pankkitilisi saldolle ja omistusasunnollesi, ne ovat vain taakkaa tuollaisen naisen kanssa eläessäsi.
Itsekin tuli kierreltyä maailmaa tuollaisen naisen kanssa vuodet 2007-2011. Hauskaa oli ja rakkauttakin, mutta jossain vaiheessa itselleni tuli se halu perustaa perhe, asettua aloilleen ja tehdä muutakin kuin vain hanttihommia joilla saa vuokran ja seuraavan lentolipun maksettua. En minä halunnut enää kolmikymppisenä putsata uima-altaita 8 dollarin tuntipalkalla tai vaihtaa vanteita 6£/h. Naiselle säännöllinen palkka, ura tai vakaa elämä ei merkinnyt yhtään mitään, vaan hän halusi olla "vapaa", joten siihen päättyi se suhde kun hän lähti seuraavaan maahan ja minä palasin tänne Suomeen.
Olemme kyllä tavanneet tuonkin jälkeen, eikä nainen ole näyttänyt mitään merkkejä aloilleen asettumisesta. Lapsesta hän kyllä puhui edellisellä tapaamisellamme ja sanoi että "ehkä yksi, mutta vasta kun on 35 mittarissa". Joten ehkä oli vain hyvä etten hänen mukaansa jäänyt, vaikka häntä yhä rakastankin syvästi.
Olen entinen reissunainen. Vasta 30v jälkeen aloin edes kaipaamaan asettumista ja ajattelemaan perheen perustamista. Olin kyllä muutaman kerran avoliitossa, mutta en halunnut edes keskustella asettumisesta yhteen maahan. Nyt asunut Suomessa 6v ja käynyt vain lomareissuilla. Täytyy sanoa, että omalta osaltani yksikään mies ei olisi voinut pysäyttää minua. Parina viimeisenä reissuvuotena olin tarkoituksella sinkku, koska en halunnut minkäänlaisia siteitä. Tiesin, että olisi ollut epäreilua alkaa suhteeseen, kun oma halu oli hyppiä mantereelta toiselle ja en halunnut olla kellekään selityksiä velkaa.
Odottamisen sijaan aloittajan olisi mielestäni parempi puhua naiselle tunteistaan suoraan. Itselleni ainakin tuli vain ahdistunut olo, kun exäni ei suostunut muuttamaan ja tein sitten omat päätökseni.
Pakottamalla tai rakkaudella kiristämällä ei ap todellakaan naistaan pysty omakseen saamaan. Ainoat vaihtoehdot on se että joko lähtee itse mukaan ja yrittää ohjailla naisen menoa. Ei mennäkään Perun viidakkoon vaeltamaan vuodeksi, vaan mennäänkin Tokioon töihin -tyylinen ohjailu voi ehkä taidokkaasti tehtynä onnistuakin, riippuen toki naisesta. Mutta Suomeen et häntä kyllä saa jäämään millään.
Anna naiselle aikaa, rakasta häntä, vietä hänen kanssaan aikaa niin paljon kuin vain pystyt ja osoita hänelle että olet hyvä mies ja kun hän viimein ilmoittaa lähtevänsä tunnustat rakkautesi ja pyydät päästä mukaan jos se vain on mahdollista. Jos on ja rakastat häntä tarpeeksi niin lähdet mukaan, jos taas ei, niin jäät tänne Suomeen ja nainen lähtee. Voit toki häntä pyytää pitämään yhteyttä ja ehkä jopa ilmoittamaan jos tai kun hän Suomeen jälleen palaa, joko asumaan tai vain käymään. Ehkä nainen ottaa yhteyttä sitten, ehkä ei.
Lähdön jälkeen unohdat hänet ehkä 1-2kk aikana kohtuu hyvin, toki hän jää mieleesi ainiaaksi, mutta uusi rakkaus ja onni voi jo ehkä olla oven takana odottamassa. Pahin on ohi, vaikka ei se kyllä nyt tai eron hetkelläkään siltä tunnu että se voisi ikinä olla ohi.
Tai näin ainakin minulle kävi kun matkaajanaiseen aikoinaan rakastuin. En ole nähnyt häntä eron jälkeen kertaakaan, mutta muistan ikuisesti.
Ei nuo reissunaiset sitoudu koskaan ulkoisen paineen tai tekijän takia, vaan ja ainoastaan jos ja kun heistä itsestään alkaa tuntua siltä.
Ja mitä olen muutamassa tapauksessa nähnyt noin käyvän, niin se mies on sitten ollut joku ihan vain sattumalta paikalla naisen elämässä juuri sillä hetkellä ollut mies tai sitten joku "panokaveri" jota nainen on tapaillut epäsäännöllisesti ehkä jo teinistä saakka.
Ei tuollaista naista valloiteta, korkeintaan satutaan hetkittäin viettämään aikaa yhdessä, kunnes alkaa maa polttaa jommankumman jalkojen alla ja tiet eroavat.
Itsellä ollut useampikin tuollainen "maailman kansalainen" -mallia oleva nainen, osaan pidän yhä vuosienkin jälkeen satunnaisesti yhteyttä ja panenkin silloin tällöin osaa, muutamista ei ole "eron" jälkeen yhtään mitään kuulunut. Yhtäkään noista naisista ei ole vieläkään kukaan mies onnistunut valloittamaan, vaikka toki "kumppaneita" on vuosien varrella kaikilla ollut.
ei mitenkään
Pillus on maailman kansalainen.