Hei. Olen 26-vuotias nainen, eli kai tässä pikkuhiljaa aikuinen alkaa olemaan. Ongelmana mulla tosiaan on se, etten voi sietää rakkaan ystäväni miesystävää. Syyt miksen voi sietää häntä, yritän kertoa loogisesti seuraavaksi. Kaipaisin teiltä neuvoja miten tässä tulisi nyt toimia; hyväksyä tilanne vai luopua ystävästä.
Ystäväni ja miehen suhteen alkaessa puoli vuotta sitten, tuli usein selväksi miehen äkkipikaisuus ja se mieletön suuttumuksen tunne, mikä hänet hyvin usein valtasi ystäväni Sarin sanoessa jotain mikä miestä Kallea ei miellyttänyt (kyseessä ei ole turhasta nalkuttava ämmä, vaan hyvinkin kiltti ja tunnollinen ihminen). Jostain syystä kuitenkin juttu vaan jatkui ja tutuksi tuli, kuinka mies lähtee ovet paukkuen kulkemaan kun suuttuu jostain hyvinkin mitättömästä. Kun tyyppi päättää että jokin asia on näin, se sitten on niin. Ei kuuntele muiden kantaa, vaan huutaa, raivoaa, uhkailee. Syksyllä sitten heillä oli jokin tilanne, kun mies oli uhannut neljän lapsen kanssa asuvaa ystävääni pahoinpitelelyllä ja mm. sanonut että "tuollaiset huorat pitäisi viedä tallille raiskattavaksi". Ystäväni todellakin pelkäsi että mies tekisi jotain. Nooh, tilanne rauhoittui ja yhteen palattiin. Noita suuttumistilanteita silti jatkui syksyn ajan. Kerran sattui niin, että ystäväni oli baari-illan päätteeksi jakanut taksin tuntemattomien miesten kanssa, Kalle oli sattunut soittamaan juuri silloin, kun Sari oli istunut taksissa ja kuullut miesten äänet. Selvinpäin olleen Kallen luo päästyä taas oli tullut uhkailua pahoinpitelystä, koska oli ollut vieraiden miesten kanssa taksissa. Ja siis eihän hän uskonut, että he olivat tuntemattomia ja vain viattomasti jakaneet taksin.
Yritin hyväksyä suhdetta ja sovimmekin viettävämme joulun yhdessä neljästään Sarin, Kallen ja minun mieheni kanssa. Kaikki meni siihen asti mukavasti, kun alkoholi tuli kehiin.. Tällä kertaa minä sanoin Kallelle jotain, mikä ei miellyttänyt ja hän lähti mököttämään (ihan 34-vuotiaan tapaista..). Kukaan muu ei hoksannut minun sanoneen jotain väärää, joten todellakaan en ukkoa provosoinut tai mitään. Lopulta yritin asiaa hänen kanssaan selvittää, jotta voisimme jatkaa pelin pelaamista jne, mutta ei. Huutoa, raivoa eikä ole olemassa muuta kantaa kuin hänen ja se on oikea. Itse en niele paskaa, joten tilanne kärjistyi. Päätin että se oli viimeinen kerta, kun itse olen herran kanssa tekemisissä. Tämän kerroin myös ystävälleni ja hän ymmärsi asian.
Silti riitatilanteiden tullessa ystäväni soittaa minulle ja kertoo tapahtumat. Tämä vain nostaa vihaani sitä äijää kohtaan. Viime viikolla taas oli tilanne, kun äijä oli syyttänyt uskottomuudesta ja lähtenyt ovet paukkuen. En kuullut ystävästäni hetkeeen, joten vaistomaisesti aloin epäilemään joko ukon tehneen jotain tosi pahaa, tai sitten sen verran pahaa että Sari ei uskalla minulle kertoa. Kuitenkaan mitään ei ollut tapahtunut.
Kun yritän asiasta puhua ystävälleni, hän puolustaa miestä ja sanoo että tietää ettei mies tekisi ikinä mitään OIKEASTI, vaikka uhkailee. Kuulemma on hyvin onnellinen hänen kanssaan eikä halua mitään muuta. Ja hän ei halua kuulla, kun puhun "pahaa" miehestä. En ikinä hauku tyyppiä tai puhu rumasti, yritän vain saada ymmärtämään että onko hän nyt oikeasti oikea mies, kun käyttäytyy noin.
Pitäisikö minun hyväksyä vain tilanne? en siedä äijän nimeä, naamaa tai ajatustakaan hänestä. Myös kauheaa, että joudun pelkäämään ystäväni puolesta.
Joten.. annanko asian olla, en mieti heidän suhdettaan? se on todella hankalaa, sillä asia vaivaa melkoisesti. Vai luovunko ystävästä? Kaksi ystävää ilmeisesti on viheltäneet pelin poikki, kun eivät voi hyväksyä Kallea.
Anteeksi pitkä viesti. :(
Ystäväni ja miehen suhteen alkaessa puoli vuotta sitten, tuli usein selväksi miehen äkkipikaisuus ja se mieletön suuttumuksen tunne, mikä hänet hyvin usein valtasi ystäväni Sarin sanoessa jotain mikä miestä Kallea ei miellyttänyt (kyseessä ei ole turhasta nalkuttava ämmä, vaan hyvinkin kiltti ja tunnollinen ihminen). Jostain syystä kuitenkin juttu vaan jatkui ja tutuksi tuli, kuinka mies lähtee ovet paukkuen kulkemaan kun suuttuu jostain hyvinkin mitättömästä. Kun tyyppi päättää että jokin asia on näin, se sitten on niin. Ei kuuntele muiden kantaa, vaan huutaa, raivoaa, uhkailee. Syksyllä sitten heillä oli jokin tilanne, kun mies oli uhannut neljän lapsen kanssa asuvaa ystävääni pahoinpitelelyllä ja mm. sanonut että "tuollaiset huorat pitäisi viedä tallille raiskattavaksi". Ystäväni todellakin pelkäsi että mies tekisi jotain. Nooh, tilanne rauhoittui ja yhteen palattiin. Noita suuttumistilanteita silti jatkui syksyn ajan. Kerran sattui niin, että ystäväni oli baari-illan päätteeksi jakanut taksin tuntemattomien miesten kanssa, Kalle oli sattunut soittamaan juuri silloin, kun Sari oli istunut taksissa ja kuullut miesten äänet. Selvinpäin olleen Kallen luo päästyä taas oli tullut uhkailua pahoinpitelystä, koska oli ollut vieraiden miesten kanssa taksissa. Ja siis eihän hän uskonut, että he olivat tuntemattomia ja vain viattomasti jakaneet taksin.
Yritin hyväksyä suhdetta ja sovimmekin viettävämme joulun yhdessä neljästään Sarin, Kallen ja minun mieheni kanssa. Kaikki meni siihen asti mukavasti, kun alkoholi tuli kehiin.. Tällä kertaa minä sanoin Kallelle jotain, mikä ei miellyttänyt ja hän lähti mököttämään (ihan 34-vuotiaan tapaista..). Kukaan muu ei hoksannut minun sanoneen jotain väärää, joten todellakaan en ukkoa provosoinut tai mitään. Lopulta yritin asiaa hänen kanssaan selvittää, jotta voisimme jatkaa pelin pelaamista jne, mutta ei. Huutoa, raivoa eikä ole olemassa muuta kantaa kuin hänen ja se on oikea. Itse en niele paskaa, joten tilanne kärjistyi. Päätin että se oli viimeinen kerta, kun itse olen herran kanssa tekemisissä. Tämän kerroin myös ystävälleni ja hän ymmärsi asian.
Silti riitatilanteiden tullessa ystäväni soittaa minulle ja kertoo tapahtumat. Tämä vain nostaa vihaani sitä äijää kohtaan. Viime viikolla taas oli tilanne, kun äijä oli syyttänyt uskottomuudesta ja lähtenyt ovet paukkuen. En kuullut ystävästäni hetkeeen, joten vaistomaisesti aloin epäilemään joko ukon tehneen jotain tosi pahaa, tai sitten sen verran pahaa että Sari ei uskalla minulle kertoa. Kuitenkaan mitään ei ollut tapahtunut.
Kun yritän asiasta puhua ystävälleni, hän puolustaa miestä ja sanoo että tietää ettei mies tekisi ikinä mitään OIKEASTI, vaikka uhkailee. Kuulemma on hyvin onnellinen hänen kanssaan eikä halua mitään muuta. Ja hän ei halua kuulla, kun puhun "pahaa" miehestä. En ikinä hauku tyyppiä tai puhu rumasti, yritän vain saada ymmärtämään että onko hän nyt oikeasti oikea mies, kun käyttäytyy noin.
Pitäisikö minun hyväksyä vain tilanne? en siedä äijän nimeä, naamaa tai ajatustakaan hänestä. Myös kauheaa, että joudun pelkäämään ystäväni puolesta.
Joten.. annanko asian olla, en mieti heidän suhdettaan? se on todella hankalaa, sillä asia vaivaa melkoisesti. Vai luovunko ystävästä? Kaksi ystävää ilmeisesti on viheltäneet pelin poikki, kun eivät voi hyväksyä Kallea.
Anteeksi pitkä viesti. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taitaa olla aika narsisti tapaus!
Mies kuulostaa narsistilta. Hanki tietoa narsismista ja kerro ystävällesi/välitä kirja/ linkkejä joissa on tietoa siitä.
Valitettavasti väkivaltaisuuteen taipuvaiset miehet juuri aloittavat uhkailemalla ja raivoamisella. Verbaaliväkivallalla, henkisellä väkivallalla. Tämäkin on jo alistamista ja sairaan suhteen merkki.
Pikkuhiljaa kuvaan tulee tönimistä, läpsimistä, nyrkistä. Ja sitten yht´äkkiä mies saattaa hakata todella pahasti.
Tai pahempaa. Jatkuvastihan näistä saa lukea juttuja, miten oma äijä on tappanut naisen. Jatkuvasti. Tämä on hyvin yleistä.
Narsisteista ja väkivaltaisista voi olla vaikea irtautua. Lukemattomat naiset jäävät näihin suhteisiin, sillä suhde ei ole pelkkää sitä. Välillä on hyviä hetkiä ja ihanaa, sitten tapahtuu räjähdys, jonka jälkeen seuraa lepyttelyä ja mies on taas niin ihana kuin vain osaa olla.
Monesti tällaiset miehet myös uhkailevat tappamisella jos nainen lähtee. Toiset jäävät pelosta. Toiset miehet toteuttavat uhkauksensa. Sanotaan, että erovaihe on naiselle kaikkein vaarallisinta aikaa. Silloin moni menettää henkensä exän kädestä.
Mutta. Suhde on hyvin tuore ja jo nyt noin pahassa jamassa. Luultavasti meininki tulee vain pahenemaan. Sinuna en laittaisi välejä ystävään poikki, ties vaikka hän joutuisi joskus yöllä pakenemaan luoksesi "miehensä" murhayritystä.
Silloin hän tarvitsee ystävää, joka tukee häntä ja auttaa irti sairaasta suhteesta, auttaa hakemaan apua.
Myös oma kokemukseni on opettanut, että mustasukkaiset miehet, jotka aina epäilevät pettämistä ovat niitä, jotka itse KOKO AJAN pettävät.
Olette nuoria vielä ettekä ole aiemmin törmänneet tuohon miestyyppiin, mutta vanhemmat naiset jotka ovat, tietävät, että tämä mies on tyyppiä "juokse karkuun henkesi edestä niin kovaa kuin pääset!"
Mies on selvästi häiriintynyt, täysin tasapainoton, käyttää todellaa rankkaa henkistä väkivaltaa, suoltaa laittomia uhkauksia (rikos), tappouhkauksia (rikos). Täysin hullu ja potentiaalisesti vaarallinen.
Jatkuvastihan näitäkin saa lukea, miten ryyppyiltana kaveri tappoi kaverin. "Kun meni hermo." Tällaisia ne juuri ovat ne tekijät, kykenemättömiä itsehillintään, mitättömistä pikkuasioista raivostujia. Jos raivostuu pikkuasiasta noin, mitä tapahtuukaan kun suuttuu "aiheesta"?
Yksi ainut turpiinveto voi tuhota ystäväsi koko loppuelämän, vaikkei henki lähtisikään. Juuri luin tosikertomuksen erään naisen elämästä, jossa hänen miehensä oli ilkeä ja määräilevä. Yhden ainoan kerran mies pahoinpiteli naisen ja tämä joutui loppuiäkseen pyörätuoliin ja hoitokotiin, koska hänen kätensäkin ovat niin tohjona, ettei hän pysty tarttumaan mihinkään.
Mistä ystäväsi voi muka "tietää", ettei "mies" oikeasti tee mitä uhkailee? Oikeasti hän voi VAIN uskoa niin. Ja olla väärässä.
Minullakin OLI avomies, joka jatkuvasti uhkaili turpiinvetämisellä ja tappamisella ym. ja kyllä hän oikeasti myös äityi väkivaltaiseksi. No, siinä opin tunnistamaan tuon tyypin, enkä KOSKAAN enää lähde sellaisen kelkkaan, vaikka kuinka rakastunut olisin. Sillä sen tiedän jo, mihin se johtaa ja se on tuhon tie.
Kerro kaikki tämä ystävällesi ja pyydä miettimään, onko järkeä jatkaa tuota suhdetta.