Mieheni uskottomuus tuli ilmi reilu vuosi sitten. Päätettiin jatkaa yhdessä, mieheni katui ja pyysi anteeksi ja lopetti sen toisen suhteen. Epäilykset kuitenkin jäi, en tiedä pääsenkö koskaan todella asiasta yli, vaikka haluaisinkin taas luottaa. Välillä menee todella hyvin, paremmin kuin koskaan, sitten pienikin asia nostaa vanhat asiat pintaan. En vain osaa olla enää sinisilmäinen ja luottaa kun kerran pahasti petetty.
pääseekö koskaan yli uskottomuudesta?
petetty surusilmä
221228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Melkein neljä vuotta takana sen jälkeen, kun mies jäi kiinni suhteesta. Yritettiin, yritin luottaa, mies jatkoi minun selän takana tapailua sen naisen kanssa. Muutamia kertoja jäi kiinnikin, ei siitä enää mitään tullut. En vain pystynyt luottamaan. Erottiin muutama kuukausi sitten. En tiedä, miten tästä koskaan pääsee kunnilla eroon, aina joku asia muistuttaa asioista, joita sain tietooni. Paikat, sanat, yms. Minulla ainakin oli liikaa tietoa. Älä vaan ainakaan kysele mitään liikoja enää, enempää en pysty neuvomaan... Onnea yritykseen!
Niin, eipä sitä voi luottaa. Voithan joskus tutkia mitä mies puuhaa, vaikket ota stressiä sen enempää. Onko mies levoton ns. pelimies? Kenen kanssa petti. Siellä siis oli oikein suhde, eikä kerta pettäminen? Särkyikö toisen naisen sydän, sulla varmaan särkyi. Oliko mies esiintynyt vapaana vai varattuna sille naiselle? Oliko nuorikin nainen? Rakastui mieheen ja mies käytti tilaisuuden hyväkseen seksiin vai? Vai oliko mies ihastunut? Mikä tarkoitus hänellä oli sen naisen kanssa lopulta, seksisuhde vai jotain kunnon suhdetta..? Kysymyksiä riittää aina noissa. Tietty ei kiva ajatella. Missä hän tapasi ensimmäisen kerran naisen ja käykö mies baareissa, reissuissa? Miten alkonkäytön määrä ja polttaako, arvomaailma, maailmankuva, ikäluokka. -Retorisia kysymyksiä, ei tarvitse tähän vastailla välttämättä - enemmän vaan vinkkiä kartoitukseen. Ja minkälainen tausta miehellä on, exät kai tietävät jotain. Yleensä miehillä on yksi exä joka suosii heitä, eikä varmaan kerro mitään, mutta joku toinen voi.
Mistä tiedät varmaksi että lopettivat? Tai ettei muualla ole jatkossa. Olisko syytä (joskus) kokeilla yksityisetsivää tai vähän itse tutkia, ja myös katsoa elekieltä /puhetta (niin ettei näytä toiselle). Pelkällä näennäisellä luottamisella ei oikein ole apua pitkän päälle. Pistokokeet.. Vai muuttuiko pyhimykseksi, vähän vaikea uskoa. -Juu silmiä ei kannata täysin laittaa kiinni, vaikka muuten eläis normaalisti. Onhan se raskasta tutkia joskus toisen taustaa, mut parempi mitä useammin jää kii, jos pettää. Koska kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua on aikaa kulutettu taas hukkaan, jos sitten vasta selviää uusia. Joten voi sitä ennen katsoa. Kokemusta on.
Vaimoni suhteesta työkaveriinsa tulee nyt kuluneeksi kaksi vuotta. Luottamusta ei ole kuin nimeksi.
Me jatkamme vain sillä ehdolla, että vaimoni ei osallistu yhteenkään koulutusmatkaan, jossa tämä mies on mukana (eikä itse asiassa toistaiseksi muihinkaan). Minulle ei sovi edes se, että kävisi samaan aikaan lounaalla tämän kanssa. Vaimoni lähtee ruokalasta jos tämä mies tulee sinne. Siellä työpaikalla on eräs tuttu, jonka kautta kuulen mitä tapahtuu ja joka itse asiassa vaimoni käräyttikin. Edellytän, että vaimoni myös vaihtaa työpaikkaa heti, kun saa toisen. Sille olen alunperin antanut määräajaksi kaksi vuotta. Se on nyt täynnä. Näyttää siltä, että on paras jäädä pois töistä kokonaan.
Itse suhde tai sen paljastuminen ei ollut pahinta, vaan se tapa, jolla vaimoni ei suostunut puhumaan asiasta. Eikä puhu vieläkään ja siksi liittomme on edelleen katkolla. En itse olisi halunnut erota, mutta kuukausi kuukaudelta ajatus tuntuu helpommalta. Toisaalta selvää edistystäkin tapahtuu ja välillä uskon, että vaimoni tekee parhaansa.
Pallo on kuitenkin nyt vaimollani. En pakota mihinkään. Sanon vain, että joko näillä mennään ja katsotaan mitä tästä tulee ja palautuuko luottamus tai sitten jos tämä malli ei käy, niin sitten erotaan. Piste.
Kaiken jälkeen en enää itsekään jaksa riidellä. Kun asiasta puhuminen ei kerran hänelle sovi, niin nyt hänen tehtävänsä on hankkia se luottamus takaisin osoittamalla, että todella haluaa olla sen arvoinen ja että todella haluaa tehdä valintoja, joilla sen osoittaa. Siitä tässä on kysymys.
Ap kysyy "pääseekö koskaan yli uskottomuudesta?".
Siitä pääsee yli VAIN jos pettäjä ottaa vastuun teostaan, katuu ja tekee kaikkensa myös osoittaakseen sen. Pettäjän on osoitettava ymmärtäneensä, että hän oli yksin syyllinen, että hän teki väärin. Mikään selitys että "ei sille voi mitään että rakastuu ja että ihastuminen on normaalia" tai ”ei se ollut mitään” tms. ei kerta kaikkiaan tule kyseeseen.
Pettäjä ei koskaan pysty hyvittämään tekoaan, mutta hänen on kaikin keinoin yritettävä sitä ja siitä kuinka paljon hän on valmis tekemään riippuu kaikki. Petetty yksin päättää sen, koska näyttöä katumuksesta ja yrittämisestä on tarpeeksi. Se päivä tulee kyllä jos pettäjä tekee osansa, mutta aikaa siinä voi mennä. Toisaalta uskon, että jos se päivä ei muutamaan vuoteen ole tullut, niin se ei sitten tule koskaan.
Nimim. petetty mies sanoi kaiken oleellisen!!
Tässä lainaus:
"Ap kysyy "pääseekö koskaan yli uskottomuudesta?".
Siitä pääsee yli VAIN jos pettäjä ottaa vastuun teostaan, katuu ja tekee kaikkensa myös osoittaakseen sen. Pettäjän on osoitettava ymmärtäneensä, että hän oli yksin syyllinen, että hän teki väärin. Mikään selitys että "ei sille voi mitään että rakastuu ja että ihastuminen on normaalia" tai ”ei se ollut mitään” tms. ei kerta kaikkiaan tule kyseeseen.
Pettäjä ei koskaan pysty hyvittämään tekoaan, mutta hänen on kaikin keinoin yritettävä sitä ja siitä kuinka paljon hän on valmis tekemään riippuu kaikki. Petetty yksin päättää sen, koska näyttöä katumuksesta ja yrittämisestä on tarpeeksi. Se päivä tulee kyllä jos pettäjä tekee osansa, mutta aikaa siinä voi mennä. Toisaalta uskon, että jos se päivä ei muutamaan vuoteen ole tullut, niin se ei sitten tule koskaan."
Vastuun ottaminen teoistaan on aika mielenkiitoinen käsite. Eikö vaimosi tiennyt mitä teki kun oli toisen miehen kanssa ? Eikö vastuunottaminen tarkoita sitä että hänen pitää mennä tuon toisen miehen luokse jos hän ottaisi vastuun teostaan. Eli tyyliin sanoin silloin/ tai annoin ymmärtää että haluan olla kanssasi ja haluan sitä vieläkin ?
Sinä tarkoitat vastuun ottamisella sitä että hänen täytyisi katua tekoaan, itse ainakin harvoin jos koskaan kadun tekemisiäni. En suostuisi katumaan tekemisiäni, mutta olenkin aika harkitsevainen ihmisenä.
"jatkamme vain sillä ehdolla, että vaimoni ei osallistu yhteenkään koulutusmatkaan, jossa tämä mies on mukana"
Hyvin mielenkiitoista. Yleensä työnantaja sanelee ehdot, eli kaikkien työnantajan määräämien työntekijöiden on pakko osallistua koulutusmatkoihin. Sairastuuko vaimosi yllättäen, jos tiedossa on koulutusmatka, jolle myös ko. mies osallistuu?
Niin kauan kuin kontrolloit vaimoasi, luottamusta ei pysty syntymään.
Miehesi tehtävä oli palauttaa luottamus välillenne ja hän on toistaiseksi epäonnistunut siinä. Epäilykset jäi, se ei ole sinun syysi. Yksin et pääse yli uskottomuudesta.
Sinä yksin et siis pysty luottamaan, jos toinen ei tee osuuttaan perusteellisesti. Pettäjän kuuluu kääriä hihansa ja paiskia töitä luottamuksen saavuttamiseksi. Pelkkä katuminen ja anteeksipyyntö on vain alkusoittoa.
"Petetty mies" ilmaisi tämän kaiken pitkän kaavan mukaan ja aivan pilkulleen oikein. Varsinkin jos salasuhde jää tabuaiheeksi kummittelemaan, niin se näivettää ja kuihduttaa rakkauden pois, kunnes tilalle hiipii välinpitämättömyys ja kylmyys.
En tiedä miten hyvin uskottomuudesta pääsee yli jos jatkaa pettäjän kanssa. Itse en jatkanut vaan jätin hänet vaikka yhteistä elämää oli eletty 30-vuotta.
Eron käsittely vei enemmän voimia kuin uskottomuus vaikka ero johtuikin uskottomuudesta. Reilun vuoden päästä erosta elämä oli kirkastunut suht. hyvin ja huomasin että tein oikean ratkaisun jättäessäni miehen.
Jos olisin jatkanut suhteessa niin luulen että en olisi selvinnyt uskottomuudesta niin hyvin. Se vaivaisi varmaan loppuelämän ja vaikuttaisi parisuhteeseen jatkossakin.
Kuten edellinen minunkin yli 30 vuotta pitkä avioliitto kaatui pettämiseen. En jaksa uskoa että siitä voisi päästä yli, itse en ainakaan. Kun itse on luottanut toiseen sataprosenttisesti, ja paljastuu pitkä salasuhde kaikkine koukeroineen, on se todellinen shokki. Alussa keskittyy suruunsa, muistelee kaikkea hyvää hänestä, yrittää löytää itsestä syytä. Mutta kun aikaa kuluu alkaa nähdä asioita...Itseä on pidetty roskana, sylkykuppina, ei arvonantoa, ei mitään kunnioitusta, ei ole kelvannut hänelle, toinen oli parempi. Tässä on riittävästi syytä lähteä suhteesta ja alkaa suunnata arvostusta itseensä, huomata itsessään hyvää jota ei saa noin katalasti kukaan kohdella!
Luottamus ei voi milloinkaan palata.
Mutta pettämisiäkin on erilaisia, itse voisin antaa anteeksi esim. Kännipanon joka tapahtui vieraan kanssa ilman että mitään sopimuksia tai tapaamisia aiemmin oli ollut. Mutta heti jos on viestittelyä, puheluita, salatapaamisia ym. on se niin katalaa selkäänpuukotusta että ei siitä anteeksipyynnöllä selvitä.
Näitä kokemuksia lisää kiitos. Asiallista tekstiä, ilman mitään haukkumisia. Nämä kirjoitukset voivat jopa avata kakkosen silmiä (ellei ole ihan paatunut). Omaatuntoa pisti. Istun pöydän väärällä puolella.
Mekin yritettiin aikoinaan jatkaa liittoamme, mutta meillä oli sama juttu kuin "mölyä tyhjästä" tossa edellä kertoo. Ilkeitä juttuja, sähköposteja, tekstiviestejä minulle sekä juuri kirjoituksia palstoilla ja ilmaislehtien tekstarisivuilla.
Me erottiin. Kyllähän se on niin, että nuo kokemukset varjostavat uuttakin suhdetta. Varsinkin kuin haukkumisen kohde tällähetkellä olen minä josta jopa uudelle kerrottu ilkeitä valheita.
KAikkea ei voi eik pysty antaan anteeksi vaikka kuinka niin toivoo. Pitää elää eteenpäin ja löytää jokaisesta päivästä ne parhaat hetket.
En minä ainakaan päässyt. Suhde muuttui yhden päivän aikana iloisen seksikkäästä surulliseksi ja raskaaksi. Oli kaameaa todeta, että oli valinnut ihmisen rinnaleen jakamaan ilot ja surut ja tämä tekstaili toiselle hyvänyönsuukkoja heti kun itse seksin jälkeen vaipui uneen.
Shokkitilassa itkuisena en ajatellut järkevästi, vaan annoin miehen asua kotona. Kun arki alkoi astua kuvioon ja totesin, että en pysty palaamaan entiseen, niin ero oli väistämätön. Mies lisäksi valehteli edelleen ja etsi netistä lisää treffiseuraa, vaikka näki minut ihan rikki ja shokin vuoksi työkyvyttömänä sairaslomalla. Ihan vain huvikseen. Suhteessamme ei kuulemma ollut mitään vikaa.
Minä olen sitä mieltä, että Suomen kulttuuriin ei kuulu moniavioisuus. Sitä kuitenkin harrastetaan Suomessa nykyisin enemmän kuin niissä kulttuureissa, joissa se on ollut ennen tapana. Minä olen mielummin yksin, kuin elän ykkösvaimona tai kakkosvaimona ja joudun jakamaan miehen. Minulle ei miehen puolikas riitä. Joko yksi mies tai ei miestä ollenkaan.
Exäni vonkaa joka päivä takaisin kotiin. Tänäänkin on soittanut viisi kertaa. Minä en sitä miehenkuvatusta siedä enää silmissäni. Tämä pettymys on aivan hirveää, sillä muistan vielä miten taivaissa olin hääpäivänämme. Minä tyhmä, tyhmä, tyhmä kuvittelin, että meille tulee tosi kiva avioliitto ja olemme aina yhdessä koko maailmaa vastaan.
Taikatemppuja olisi tarvittu, että olisin päässyt yli miehen pettämiset ja jatkanut liitossa. Ne vielä paljastuivat minulle niin raastavalta tavalla. Mies kertoi itse viettäneensä kaksoiselämää vuoden. Ei ollut kuulemma voinut aikaisemmin tunnustaa kun oli tyttäremme isot häät viime kesänä ja ne olisi menneet pilalle jos olisi kertonut. Näin kertoili iloisena, että alkaa nyt sitte olemaan enemmän kakkosen luona, ei kuitenkaan eroa kuulemma...minusta.
Ja kesälomamatkan ja risteilyt ym. oli ollutkin tämän naisen, ei sen mulle valehdellun mieskaverin kanssa.
Halpamaista iskeä tällaiset tiedot vaimolle päin naamaa, itselleenhän siinä ei uutta sulateltavaa olekaan kun on kaiken koko ajan tiennytkin.
Tällaisen shokin jälkeen hapuilee monta viikkoa pimeässä suossa. Ei voi käsittää mihin katosi se luotettava ihminen jota oli koko elämän rakastanut.
En tiedä mitä tapahtui, mies ei lähtenytkään salarakkaan luo, huusi ja kiukkusi kuin lapsi jolta vietiin tikkari.
Kun sain itseni edes vähän ruotuun tuon jälkeen laitoin eropaperit ja muutin pois lopullisesti.
Jos kakkoset ilkkuvat, miksi tyhmä ämmä (vaimo) ei lähde liitosta, niin se voi johtua siitä, että siinä surussa ja kaaoksessa ei ole heti tarpeeksi voimia.
Kyllä lähtevät kun pystyvät. Ja nekin jotka jäävät, ovat lähteneet tavallaan "henkisesti" eli mies ei merkitse enää mitään.
"Toinen petetty mies" Sinun kirjoitus olisi voinut olla omani sillä erolla että vaimo jäi jo toisen kerran kiinni sivusuhteistaan 4vuoden aikana. Valehdellut paljon ja välillä joutunut muuttamaan kertomuksiaan. En voi luottaa häneen ollenkaan . Pahin oli kun sanoi että suhde vieraaseen on ohi ja vannoi rakkauttaan mulle ja onnellisuuttaan ja 2kk päästä selvisi että pitävät yhteyttä edelleen. Nyt asutaan asumuserossa ja en tahdo asioista yli päästä. Vaimoa en takaisin halua.
Sopikaa yhdessä pelisäännöt, säännöt rakkaudelle :)
Me teimme niin, puhuimme asiasta niin paljon, melkein vuorokausia, ettei jäänyt mitään kysymyksiä jäljelle. Lupasimme kumpikin olla avoimia toisillemme, olemme olleetkin, kaikessa, muissakin asioissa kuin ihmissuhdeasioissa.
Kortit ovat pöydällä kokoajan.
Näin menty jo 4 vuotta, kaikki on hyvin ja tulee olemaankin jos ja kun itse haluamme.
Jos myös puheet pitää, minä erosin sillä toistu ja toistu pettäminen.
Tämän ketjun luettuani, olen kiitollinen, että heitin pettäjän ulos. Tapahtui siksi koska valheet eivät koskaan päättyneet, ne jatkuivat yhä 9kk käryn jälkeenkin, ja silloin lensi, lopullisesti. Varmaan joutuisin yhä kuuntelemaan samaa valhetta....
Jos pettäneen valheet vaan jatkuvat kk/vuositolkulla, heittäkää pihalle. Ihan sama pettääkö yhä vai ei, mutta jos valehtelee, sellaisella puolisolla et mitään tee. Sellainen puoliso on arvoton ihminen ja arvoton, melkein halveksittava elämänkumppani, Sellainen ei heikkoudessaan osaa sinulle tukea antaa, kun joskus tarvitset, vaikka vanhuksenakin vasta. Luottamus on parisuhteen perusta, rehellisyys on kumppanin tärkein ominaisuus. Epärehelliset, ulos vaan.
Kun seurustelin nykyisen vaimoni kanssa 80-luvun lopulla, hän laittoi yksipuolisesti suhteemme katkolle ja yöpyi miespuolisen luokkakaverinsa luona. Seuraavana päivänä hän tuli tämän miehen kanssa luokseni aikeenaan kertoa minulle, ettei välillämme ole enää mitään. Mutta hän muuttikin siinä samassa mielensä ja sanoikin haluavansa jatkaa minun kanssani. Tuo toinen mies (olimme 19-vuotiaita) lähti murtuneena pois paikalta. Seuraava episodi tapahtui hiukan myöhemmin, kun tyttöystäväni lähti taas uuden miehen matkaan ja heidät nähtiin suutelevankin. Jälleen tyttöystäväni palasi luokseni. Hän kieltäytyi puhumusta mitään tapahtuneista asioista ja väitti, ettei mitään seksuaalista ollut heidän välillään.
Hankimme yhteisen asunnon ja maksoimme takuuvuokrankin. Seuraavana päivänä tyttöystäväni ilmoitti minulle, että lähteekin vuodeksi Amerikkaan au-pairiksi ja lähti kanssa. Jätti minut yksin. En tiennyt hänen suunnitelmistaan etukäteen yhtään mitään, hän oli salannut minulta kaiken etukäteen. En pystynyt yöpymään uudessa asunnossa yötäkään, vaan pysyin vanhempieni luona. Takuuvuokra meni kankkulan kaivoon ja petollinen tyttöystäväni lähti Amerikkaan. Kun tyttöytäväni oli Amerikassa, kuulin sivukorvalla, kun hänen perhetuttunsa kehui kioskilla, kuinka tällä ex-tyttöystävälläni on Amerikassa uusi poikaystävä.
Tyttöystävä palasi au-pair-matkaltaan vuoden päästä ja etsiytyi seuraani, oli kuulemma ollut niin ikävä. Jotenkin vain aloimme uudestaan seurustelemaan.
Menimme muutaman vuoden päästä naimisiin.
Asia vaivaa minua vieläkin, olen varma, että seksiä oli mukana, puhumattakaan henkisestä petoksesta. Muun muassa luokkakaverini näki tyttöystäväni kotibileissä suutelevan vieraan miehen kanssa, jouduin siis naurunalaiseksi ja häväistyksi. Tapahtumista on siis kulunut aikaa jo yli 20 vuotta. Minua loukkaa vieläkin se, että vaimoni väittää, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään seksuaalista kanssakäymistä kenenkään muun kanssa kuin minun kanssani. En ole vähäjärkinen, vaan akateemisesti koulutettu, mutta kun nyt luen omaa tekstiäni, en varmaankaan aina ihan järjissäni ole ollut.
Nyt kysymys arvon raadille. Onko vaimollani ollut seksisuhde ja pitäisikö hänen olla minua kohtaan rehellinen edes yhden kerran tämän elämän aikana?
Mitä välii tollasella enään on (20 v. sitten)? Sen sijaan hakeudu teraupetille! Akateemisuudella ei ole mitään tekemistä tämän asian ja itseasiassa aika vähän järjenkään kanssa mitään tekemistä (kunhan on perus "täysjärkinen"). Onko tämä provo? Miten kukaan voi miettiä noinkin vakavasti 20 v. sitten tapahtumisia?
Toivoisin, että pääsisin yli. Nyt on reilut puolitoista vuotta siitä, kun mieheni rakastui tulenpalavasti naiseen, joka oli ollut hänen tyttöystävänsä lukiossa 20v sitten. Seksiä ei ollut ollut (varmaksihan tätä en tiedä) mutta syvällistä juttelua, yö saman peiton alla nukkumista, innokasta viestittelyä. Samaan syssyyn sain tietää, että miehelläni oli ollut salasuhde kymmenen vuotta aikaisemmin (meidän seurusteluaikanamme) mutta tässäkään salasuhteessa ei ollut kuulemma suutelua enempää seksiä. Silti, vaikka ei olisikaan ollut seksiä, koin valtavan pettymyksen ja se oli ehkä elämäni isoin kriisi.
Mies unohti eksän pian ja suhteemme on jatkunut näennäisesti ennallaan - mutta minulle mikään ei ole enää ennallaan. Rakastan, joo, mutta riittääkö se? Ennen luotin mihenee 100 % ja nyt en yhtään enkä tiedä voinko enää koskaan luottaa. Yhdessä ollaan ja menee ihan ok, mutta välillä mietin näitä masentuneena. Kunpa voisin päästä yli ja olla taas onnellinen.
"rakastui tulen palavasti", eikä seksiä ole ollut! Ja PÖH! Älä luota nyt, äläkä tulevaisuudessa. En halua pahoittaa mieltäsi, mutta tuossa jutussa ei oikein päde mikään, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Kaikissa kohdissa saattaa olla siellä täällä puoli "totuuksia", mutta yksikään kohta ei stemmaa
Ei siitä pääse koskaan eroon, luottamus on mennyt lopullisesti eikä sitä enää takaisin saa. Se on sitten asia erikseen pystytkö luottamuspulasta huolimatta suhdetta jatkamaan. Itse annoin yhden mahdollisuuden lasten takia, koska lapset ovat syyttömiä kaikkeen. Päivä kerrallaan mennään mutta ei rikki mennyttä voi ehjäksi korjata.