Naiset auttakaa ja kertokaa omia kokemuksianne.
Olen tutustunut todella mukavaan mieheen ja kivaa on ollut yhdessä kummallakin. Ongelma on vain ettei mulle ole tullut oikein mitään tunteita tätä miestä kohtaan. Siitä on tullut kaveri muttei oikein muuta vaikka mies voisi ehkä ollakin mitä etsin. Nähdään edelleen silloin tällöin ja ollaan nyt pari kuukautta tunnettu.
Oon miettinyt voinko vielä ihastua tai rakastua myöhemmin vai pitäisikö tunteiden tulla jo heti jos ne ovat tullakseen? Onko teille käynyt niin, että tunteet ovatkin heränneet vielä myöhemmin vaikka aluksi ei tuntenutkaan muuta kuin ystävyyttä?
Ollaan molemmat melkein 30 joten mistään teinirakkaudesta ei siis ole kyse.
Olen tutustunut todella mukavaan mieheen ja kivaa on ollut yhdessä kummallakin. Ongelma on vain ettei mulle ole tullut oikein mitään tunteita tätä miestä kohtaan. Siitä on tullut kaveri muttei oikein muuta vaikka mies voisi ehkä ollakin mitä etsin. Nähdään edelleen silloin tällöin ja ollaan nyt pari kuukautta tunnettu.
Oon miettinyt voinko vielä ihastua tai rakastua myöhemmin vai pitäisikö tunteiden tulla jo heti jos ne ovat tullakseen? Onko teille käynyt niin, että tunteet ovatkin heränneet vielä myöhemmin vaikka aluksi ei tuntenutkaan muuta kuin ystävyyttä?
Ollaan molemmat melkein 30 joten mistään teinirakkaudesta ei siis ole kyse.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä ystävyys voi muuttua rakkaudeksi. Itse ainakin koen että parhaimmillaan rakkaussuhde juuri onkin kahden ihmisen välinen syvä ystävyys (=täydellinen luottamus). Usein se kyllä vaatii monen vuoden ystävyyden. Silloin on mahdollista kiintyä toiseen. Seksuaalinen halukin yleensä herää sitä henkilöä kohtaan, johon on kiintynyt.
Ei ole koskaan ystävyys muuttunut kohdallani rakkaudeksi, ja ikää on päälle 40. Rakastuminen tai edes jokin lämmin liikahdus on syttynyt sisällä välittömästi, kun olen sen tietyn ihmisen kohdannut.
".. mies voisi ehkä ollakin mitä etsin."
Tämä lause paljastaa jo, ettei hän ole etsimäsi. Se ihan oikeasti tunnistaa heti, ei siitä ole epäilystäkään.
Onko miehellä tunteita sinua kohtaan, ja haluaako hän suhteeseen kanssasi?
Riippuu kiintymystavoista, ei ole mitään kaikille sopivaa yleispätevää sääntöä. Jotkut ihastuvat palavasti eikä heidän tunteesta siitä riitä kasvamaan rakkaudeksi koskaan, ja he ovat tuomittuja toistamaan tätä ihastumista kerta toisensa jälkeen niin kauan kunnes ymmärtävät hakea muutosta omaan kiintymysmalliinsa.
Joillakin taas ihastuminen on lievää ja epävarmaa, mutta muuttuukin rakkaudeksi ajan kanssa.
Jos et ole ihastunut häneen MIEHENÄ, so. halua häntä seksuaalisesti ja 'näe märkiä päiväunia' hänestä niin ei se siitä muuksi muutu. Tiedät kyllä, milloin mies on sellainen, jota haluat miehenä eikä vain kaverina.
Mä menin hölmöyksissäni jopa naimisiin miehen kanssa, joka oli ihan kiva ja meillä oli kivaa yhdessä. Hän oli siis hyvä kaveri. Mä luulin, että ajan myötä mä alan rakastaa häntä, mutta niin ei todellakaan käynyt. Ja lapsiakin tein hänen kanssaan, koska nuorena hölmönä ajattelin, että automaattisesti mä alan rakastaa häntäkin, kun meillä on yhteisiä lapsia. Intohimoa mä en häntä kohtaan tuntenut. Ja erohan siitä lopulta tuli. Kun mä en vaan oppinut rakastamaan enkä nähnyt meitä yhdessä vanhoina. Koko ajan oli päässä tunne, ettei tää ole mun juttu eikä tuo ihminen mun loppuelämän kumppani.
Nykyisen mieheni tavatessa tiesin heti, että tuohon mä voisin rakastua. Ja niin teinkin. Intohimo syttyi heti eikä ole vielä toistaiseksi sammunut. Eli jos sä et himoitse häntä, niin pysykää vaan kavereina.
Melkein kuin omasta "kynästä", paitsi etten ollut kovin nuori enää... Ehkä aiemman parisuhteen aikana niskaan satanut p-aska sai aikaan sen, että aloin suhteeseen sellaisen helpon ja vaivattoman miehen kanssa..(?) Hän oli ns hyvä mies, myös hiljan eronnut ja meillä oli oikein kivaa yhdessä, mutta... Kymmenen vuotta, 1 lapsi ja okt myöhemmin totesimme yhdessä, että ehkei meistä ollut tarkoitus kavereita enempää tullakaan.
Nykyisen mieheni tapasin "klassisesti" töissä. Muutama viikko siellä toisiamme "kierreltiin", vaikka itseasiassa taisi olla saman tien selvää, että tuossa se on... Meillä vain synkkasi saman tien ja kun vapaa-ajalla päädyimme samaan paikkaan viettämään iltaa, se oli siinä sitten. Useampi vuosi tässä on jo mennyt ja yhä vain on sellainen "polte" päällä, ettei paremmasta väliä.
Suurin osa vastanneista ei siis usko että rakkaus voisi tulla myöhemminkin.
Olisi kiva kuulla jos jollain olisi omakohtaisia kokemuksia hitaasti lämmenneestäkin rakkaudesta, joka on kestänyt, vaikka aluksi ei rakkauteen uskonutkaan.