Kauheasti on keskustelua mitä on oleminen ja mikä 'on'. Mikä siis on oleellista? Kokemus kokonaisuudessaan on ja tuntuu todelliselta. Mitkä on nämää voimat jotka määrittelee siis kokemusta ja kokemista. Kokemuksen määrittelee ns. Realiteetin taju, kyky tuntea fyysinen mailma. Kokemusta vahvistaa ajatukset hetkessä. Ajatukset vahvistavat kokemusta? Ajatukset jos vahvistavat kokemusta enkä ole ajatus. Vääristävät siis kokemusta ja muuttaa olemisen tunteen ajattelun tunteeksi.
Ajattelu on heikko ydinvoima energiaa jolla suunta määritellään. Heikkovoimat yhdistää toisiinsa vahva ydinvoima joka sitoo ajatuksia atomeiksi (fyysiseksi) ja sydämen voima onse joka vetää ja työntää ihmisiä sähkömagneettisella spektrillään. kaikki tämä tulee gravitaatiota eli itseä kohti. Valo tulee aina meitä kohti. Tässä 4 perusvoiman käsite kehossa.
Vertasin atomin ydintä ihmiskehoon ja kutistuin mikroskooppiseksi. muut ijmiset ovat elektroneja hadroneja bosoneita jne. Aurinko on munasolu ja tähdet on 2d elämää (Mikroskooppista elämää) piirsin tähdille viivoja ja lisäsin röntgenin infrapunan uvn ja gammnsäteilyn yhteen kuvaan. Tähtikuvio sai siis energiakehon :) ja alkoi esittämään pientä liikettä todella pientä mutta eläväistä. Jolloin tajusin että iso ja pieni on sama asia. Ja tähdet on todellakin kitjaimellisesti ehkä mennyttä elämää jota emme osaa tulkita tai katsoa.
Se mitä ihminen ei tiedä ei myöskään ole. Maapallo oli litteä... tähdet on pisteitä kun ei muuta yhteyttä niiden välille osata piirtää. Tähdet ovat gamma säteillä ja muilla kyllä yhteydessä toisiinsa. Universumi voi olla vain iso aivo. Eli me olemme universumin pienois koko vai jättikokonen atomin ydin tjsp.
Meidän keho koostuu miljoonien valovuosien päästä kantautuvasta säteilystä. Aivan emme ole vierekkäin. Kun luulemme olevamme vierekkäin emme ole. Tähdet on lähempänä kuin ihminen jollain lailla. Miksi tähdet ovat isoja? Koska valo tulee meitä kohti ja mitä tapahtuu jos me menemme kohti sitä joka onkin mennyttä? Menneissä liikkuminen... mahdollistaa liikkumisen. Näemme mennyttä ja kohti tulevaa valoa. Kun menemme mennyttä valoa kohti menneet asiat laajenevat entropiassa ja tekevät meidän sisällöstä ulkoisen maailman.
Tämä on vähän raakile eikä sinällään sisällä mitään mitä kukaan ei tietäisi. Oleminen on yksi kertaisin asia mitä teemme. Elämän luominen on taas luonnollisuutemme ja meidän luomisenergia ei ole atomipommissa verrattava asia. Sitä ei voi samalla lailla havaita koska tuhon energia on vain miljoonasosia luomisesta.
Ajattelu on heikko ydinvoima energiaa jolla suunta määritellään. Heikkovoimat yhdistää toisiinsa vahva ydinvoima joka sitoo ajatuksia atomeiksi (fyysiseksi) ja sydämen voima onse joka vetää ja työntää ihmisiä sähkömagneettisella spektrillään. kaikki tämä tulee gravitaatiota eli itseä kohti. Valo tulee aina meitä kohti. Tässä 4 perusvoiman käsite kehossa.
Vertasin atomin ydintä ihmiskehoon ja kutistuin mikroskooppiseksi. muut ijmiset ovat elektroneja hadroneja bosoneita jne. Aurinko on munasolu ja tähdet on 2d elämää (Mikroskooppista elämää) piirsin tähdille viivoja ja lisäsin röntgenin infrapunan uvn ja gammnsäteilyn yhteen kuvaan. Tähtikuvio sai siis energiakehon :) ja alkoi esittämään pientä liikettä todella pientä mutta eläväistä. Jolloin tajusin että iso ja pieni on sama asia. Ja tähdet on todellakin kitjaimellisesti ehkä mennyttä elämää jota emme osaa tulkita tai katsoa.
Se mitä ihminen ei tiedä ei myöskään ole. Maapallo oli litteä... tähdet on pisteitä kun ei muuta yhteyttä niiden välille osata piirtää. Tähdet ovat gamma säteillä ja muilla kyllä yhteydessä toisiinsa. Universumi voi olla vain iso aivo. Eli me olemme universumin pienois koko vai jättikokonen atomin ydin tjsp.
Meidän keho koostuu miljoonien valovuosien päästä kantautuvasta säteilystä. Aivan emme ole vierekkäin. Kun luulemme olevamme vierekkäin emme ole. Tähdet on lähempänä kuin ihminen jollain lailla. Miksi tähdet ovat isoja? Koska valo tulee meitä kohti ja mitä tapahtuu jos me menemme kohti sitä joka onkin mennyttä? Menneissä liikkuminen... mahdollistaa liikkumisen. Näemme mennyttä ja kohti tulevaa valoa. Kun menemme mennyttä valoa kohti menneet asiat laajenevat entropiassa ja tekevät meidän sisällöstä ulkoisen maailman.
Tämä on vähän raakile eikä sinällään sisällä mitään mitä kukaan ei tietäisi. Oleminen on yksi kertaisin asia mitä teemme. Elämän luominen on taas luonnollisuutemme ja meidän luomisenergia ei ole atomipommissa verrattava asia. Sitä ei voi samalla lailla havaita koska tuhon energia on vain miljoonasosia luomisesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Surkein filosofinen teksti mitä olen ikinä lukenut. Yleensä sanotaan, että filosofian tarkoitus on selventää, mutta tuo on kyllä suht' käsittämätöntä. Hyvä jos itse edes ymmärsit.