toteutuuko teknologinen singulariteetti?

Nykyisten suuren integraatiotiheyden ja korkean kellotaajuuden elektronisten kytkentöjen onglmaksi muodostuvat piirienväliset kytkennät. Kytkentöjen ongelmia ovat johdinten kapasitiiviset ja induktiiviset ominaisuudet korkeilla taajuuksilla, häiriöt ja kytkentäjohdinten fyysinen ahtaus. Varsinkin massiivisesti rinnakkaisten elektronisten järjestelmien ongelmia ovat syntyvät johdinsilmukat, joissa generoituu jännitepiikkejä aina tilanvaihdon yhteydessä. Edelleen nimenomaan datalinkkien tehonkulutuksen on arvioitu asettavan rajan elektronisten järjestelmien kytkentänopeudelle.

Optinen siru on pieni tietokoneen osa, joka on tosin vielä kehittelyasteella. Periaatteiltaan optinen siru muistuttaa nykyistä puolijohteisiin perustuvaa mikropiiriä sillä erolla, että tietoa kuljettava sähkö korvattaisiin valolla.

Valo on paljon sähköä nopeampaa, eikä valoon perustuva optinen tietokone tuota juurikaan lämpöä, joten sirut voidaan ahtaa hyvin pieneen tilaan. Lisäksi ei ole säkömagneettista induktiota, joka elektronisen sirun kannalta on haitta, jos väylät ovat liian lähellä toisiaan.

Arvioiden mukaan nykymenetelmillä on mahdollista kehittää suoritin, jonka kellotaajuus on noin 100 gigahertsiä. Sekin olisi vain noin 50 kertaa niin nopea kuin nykyiset suorittimet. Sen sijaan optisen tietokoneen kellotaajuus voi ylittää 100 000 gigahertsiä. Optisen tietokoneen yksi lisäetu on toteuttaa massiivinen rinnakkaisuus.

Valosirujen toiminnan kannalta keskeisiä ovat tietyn mallin mukaan tehdyt yhdenmukaiset aukot, jotka päästävät läpi vain tietyllä aallonpituudella liikkuvaa valoa. Tämän hetken suurin haaste on kehittää menetelmä, joka mahdollistaa valosirujen sarjatuotannon. Optisesta tietokoneesta tulee totta vasta sitten, kun pystytään valmistamaan massoittain valosiruja, joissa aukot sijaitsevat noin
0,0003 mm:n etäisyydellä toisistaan.

Ensimmäisen oikean Turing-koneen rakensi vuonna 1986 saksalainen professori Karl Scherer. Sillä ei ole mitään käytännön arvoa.

Elektroniikan aikakausi alkoi vuonna 1902 John Ambrose Flemingin keksittyä tyhjiödiodin, jolloin hän myös loi elektroniikan käsitteen.

Yhdysvaltain sähkö- ja elektroniikkainsinöörit määrittelevät, että "elektroniikka on se tieteen ja tekniikan ala, joka käsittelee ihmisen aistin ja aivojen korvaamista ja täydentämistä laitteilla, jotka keräävät ja käsittelevät informaatiota, siirtävät sen haluttuun paikkaan, jossa ohjaavat koneita tai esittävät informaatiota ihmisen käytettäväksi."

Blaise Pascal kehitti mekaanisen laskimen vuosina 1642-1645. Monet pitävät tämän vuoksi Pascalia tietokonetekniikan isänä.

Charles Babbage (1791 – 1871) oli ensimmäisiä tieteilijöitä, jotka keksivät ajatuksen ohjelmoitavasta tietokoneesta. Babbage ei saanut kuitenkaan koskaan yhtään tietojenkäsittelykonettaan täysin valmiiksi. Monimutkaiset hienomekaaniset laitteet olivat liian herkkiä rikkoontumaan ja eivät siten olleet käyttökelpoisia. Babbagen kone rakennettiin alkuperäisten piirustusten perusteella vuonna 1991 ja todettiin täydellisesti toimivaksi.

MIksi juuri kolmannessa? Eihän se tapahtunut toisessakaan.