siitä, että saavat tehdä kullanarvokasta työtä sekä oppivat kullanarvoisia työtaitoja ja välttävät "työtön"-statuksen, joka on verrattavissa raiskaaja-murhaaja-statukseen.
Työttömien pitäisi myös maksaa paikallisille työnantajille siitä, että ovat olemassa ja tarjoavat tilaisuuden päästä tästä statuksesta eroon.
Työssäkäyvän ainut palkka mitä hän tarvitsee on työn ilo.
Työttömien pitäisi myös maksaa paikallisille työnantajille siitä, että ovat olemassa ja tarjoavat tilaisuuden päästä tästä statuksesta eroon.
Työssäkäyvän ainut palkka mitä hän tarvitsee on työn ilo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jäikö lääkkeet väliin vatipää??
On joo vi..u asenne kohillaan ja pienet murheet. Lisää näitä, niin olemme pahemmassa kuin entisessä Neuvostoliitossa ja 1960-luvulla.
Ne me maksammekin työantajalle!
Minä kirjanpitäjänä laskutan asiakkailta työantajalleni 70 000 euroa vuodessa ja saan palkkaa 25 000 euroa (brutto) vuodessa. Minä siis "maksan" työantajalleni yli 40 000 meuroa vuodessa, että saan tehdä töitä. Työantajani "palauttaa" pienen osan hänelle tienaamastani rahasta.
Näinhän se menee. Toimitusjohtaja ja omistaja vuolevat rahansa työntekijöiden työstä. Etkö tätä ole vielä huomannut???
Ethän sinä kirjanpitäjänä tienaa mitään. Sinä vain laskutat muiden tekemiä asioita. Saat rahaa tekemästäsi työstä johon kuuluu laskutus. Tosi tyhmä kirjanpitäjä. Pitäisihän sinun tietää, että se työntekijän saama palkka on pieni osa yrityksen kuluista.
Jos omistaja ottaa palkan yrityksestään, niinhän hänen pitää ottaakin. Miksi muuten olisi perustanut yritystään ja palkannut porukkaa töihin? Hyväntekeväisyyttäänkö? En muuten usko "mitä ihmettä" että olet mikään kirjanpitäjä, koska et ole perillä ollenkaan työpaikan rahaliikenteen perusasioista. Tai sitten olet tosissaan tyhmä.
Ekonomi voi tietysti yrittää halutessaan pyörittää yritystä ilman työvoimaa, voi vaan olla että asiakkaat jäävät vähiin.
Tulee mieleen eräskin vitsi:
Kaksi ekonomia käveli keväthangilla ja huomasivat auringossa tirisevän erityisen ison ja kuvottavan koiranpaskan.
Sitä aikansa ihmettelivät; toinen äityi lyömään vetoa toiselle : Jos syöt tuon, saat sata tuhatta euroa. Toinen ihmetteli aikansa mutta kun toinen kiven kovaan intti vetoa, alkoi tuumia että onhan se aikamoinen raha. Otti sitten ja söi kammottavan pökäleen suihinsa.
Toinen ei olisi uskonut tämän siihen kykenevän. Toinen sitten alkoi retostella olevansa kova jätkä ja uhosi että ei olisi toiselta onnistunut.
Lyötiin uusi veto ja alkuperäinen vedonlyöjä haukkasi myös aimo annoksen paskaa.
Siinä sitten hetken kulkivat. Toinen lausui ääneen: Oliko tässä nyt mitään järkeä?
- toki, saatiin 200 000€ liikevaihtoa, mietti toinen onnellisena.
Hyvin on sullakin mennyt ammatinvalinta pieleen.