Miten yleisiä työpaikkasuhteet ovat ja kuinka usein ne oikeasti onnistuu?
Mieheni jäi kiinni esimiehensä kanssa vehtailusta ja nyt on ero tulossa. Yhdessä olemme olleet lähes 18v ja meillä on kolme pientä lasta. Kaikki muutenkin tuntui olevan mallillaan.
Nyt olemme asumuserossa ja mietimme mitä tehdä. Tai minä siis mietin, mieheltä ei saa juuta eikä jaata kun kyselee. Minulle hän yrittää vakuutella että hänellä ei ole tämän esimiehensä kanssa mitään mutta onhan se selvää. Onko niin että työpaikoilla ei katsota hyvin silmin näitä suhteita vai miksi mies väittää että he eivät "seurustele"?
Tämä on raastavaa aikaa enkä tiedä mitä tekisi?
Mieheni jäi kiinni esimiehensä kanssa vehtailusta ja nyt on ero tulossa. Yhdessä olemme olleet lähes 18v ja meillä on kolme pientä lasta. Kaikki muutenkin tuntui olevan mallillaan.
Nyt olemme asumuserossa ja mietimme mitä tehdä. Tai minä siis mietin, mieheltä ei saa juuta eikä jaata kun kyselee. Minulle hän yrittää vakuutella että hänellä ei ole tämän esimiehensä kanssa mitään mutta onhan se selvää. Onko niin että työpaikoilla ei katsota hyvin silmin näitä suhteita vai miksi mies väittää että he eivät "seurustele"?
Tämä on raastavaa aikaa enkä tiedä mitä tekisi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä ne tuntuu melkoisen yleisiä olevan. Useimmilla työpaikoilla ei kyllä hyvin silmin katsota, ja suurin osa ei tule kestämään alkua pitemmälle.
Mitä sitten tehdä?Riippuu kyllä ihan kustakin tapauksesta.Mitään yleispätevää neuvoa ei ole.
Yleistä on löytää uusi ja onnistunut parisuhde työpaikalta. Koska on ollut aikaa tutustua toiseen.
Onnistunut-sanan olisit voinut jättää pois! Ihan siksi, että ne eivät ole ihan yleisesti onnistuneita, sillä salasuhteella alkanut suhde ei läheskään aina kestä tai jos kestää jonkin aikaa niin ongelmia riittää ja juuri pienten lasten isällä.
Toisekseen rikotulle pienten lasten äidille se on ilkeästi sanottu! Voihan sitä sanoa neutraalimminkin...
"Jäi kiinni" kertoo paljon. Tuskin oli tarkoitus vakavaa uutta suhdetta aloittaa, mies kärysi, oli moka. Se näistä "työpaikkaromansseista".
ei toimi ne
Työnantajalle tuskin kuuluu, kuka seurustelee kenenkin kanssa niin kauan kuin se ei työntekoon vaikuta. Työkaverit ne yleensä asiasta ongelman tekee. Kateuksissaan tai jostain muusta syystä.
Ehkä miehesi puhuu totta etteivät seurustele. Hän ei miellä seksisuhdetta seurusteluksi ja eihän se sitä virallisesti olekaan. Sun mielestä kaikki teidän liitossa tuntui olevan mallillaan ja silti mies etsi seikkailua. Joku syy siihen on, että mies alkaa vilkuilla aidan toiselle puolelle. Se syy kuitenkaan oikeuta pettämään.
Ajattelehan esim. terveydenhuollon työntekijöitä, opettajia jne. Heidän joukossaan on paljon pariskuntia, jotka ovat samassa työpaikassa. Ja hyvin menee. Koskaan ei voi tietää, miten suhde onnistuu, alkaapa se miten tahansa. Niinkuin näet teidänkin tapauksessa.
Työpaikkojen vain pitäisi olla niin moraalilla varustettuja, että siellä ei tällaisia suhteita solmita, minusta se on kyllä työnantajankin velvollisuus estää kaikenlainen tällainen toiminta. Tuoda se esiin jo työpaikkaan valittaessa.
On hirveää, jos työpaikasta tulee perheen eron aiheuttaja, kun meistä jokaisen täytyy yrittää se leipä jostakin etsiä.
Kirjoittamaton laki on, että kuormasta ei syödä! Fiksummat työntekijät sen ymmärtävätkin.
Olen työskennellyt naisvaltaisella ja arvostetulla alalla! Toimisopäälliköllä oli seksisuhde alaisensa kanssa ja työkaverit pikkuisen hymähtelivät asialle. Se oli julkinen salaisuus, kun he työpäivän jälkeen menivät sekstailemaan firman edustustilaan. Naisen kunnia tuosta suhteesta eniten kärsi ja esimies vain porskutteli, vaikka kyllä suhde söi hänen vaikutusvaltaansa. Kaksi varattua muhinoi, mutta en muista kuinka suhde päättyi. Esimies taisi saada siirron toiseen toimipisteeseen ja nainen sairastui syöpään pian tapahtuneen jälkeen.
Sulle "Miten voi olla näin". Mikä ihme se on, että työpaikoilla ihastutaan, vehdataan ja rakastutaan. Joo, en ole mikään pettämisen puolustaja, tunteiden puolustaja vaan.
Ihan samahan se on jos ihastuu yläasteella tai lukiossa tai amk:sssa tai yliopistossa...kaikissa niissäkin "pitäisi" keskittyä olennaiseen, eli opiskeluun. Mutta joskus se keskittyminen vaan herpaantuu. Onhan opiskeluissakin kaikkia illanistujaisia, niinku töissäkin. Joskus opiskeluissa tai harrastuksissa tai muuten vaan vapaalla ei sitä toista tapaakaan, vaan hups vaan...töissä viimeistään! Niin kauan kuin se toinen osapuoli ei ole palkaan tai työtehtäviin vaikuttava osapuoli, niin se suhteen aloittaminen tai pettäminen ei ole yhtään sen enempää väärin tai oikein kuin missään muuallakaan.
Aina se suhde on väärin jos molemmat tai toinen heistä on varattu! Suhteen loputtua ei varsinkaan naisella ole mukavaa olla samassa työyhteisössä. Miehet jotenkin saa noista suhteista vaan sulan hattuunsa!
Tässä tilanteessa se esimies on suoraan ylempänä oleva eli mielestäni tuo on joka tavalla väärin. Juuri samainen esimies palkkasi mieheni aikoinaan.
On vähän eri asia puhua perheellisistä työntekijöistä kuin sinkuista opiskelijoista.
Vain turhautunut ihminen ajautuu tähän kiellettyyn hedelmään, joten työnantajat antakaa työntekijöillenne vastuuta hieman enemmän, niin sille pienemmänkin palkan saajalle, että hän tuntee itsensä tarpeelliseksi, kannustakaa, silloin jää nämä turhat flirttailut pois työpaikoilta.
Samoin ihmiset etsikää itsellenne mielenkiintoisia asioita, kiinnostukaa maailman menosta. Aloittaa voi jopa niin yksinkertaisesta asiasta, että lukee päivän sanomalehden tarkemmin, ennen kaikkea asiakirjoittelut. Tänäänkin HS kirjoittaa "Viina vie valtion rahaa yhtä paljon kuin yliopistot" kannattaa lukea Samoin " Valtio tuskin tukee lastenklinikoita" Tämä olisi jopa tärkeä lukea "Työurien pidentäminen alusta ja lopusta ei riitä". Koskeehan asia teitä itseänne. Sitten " Teini mittaa arvoaan seksimarkkinoilla", sitä tekin vielä teette.
Kyllä ihmisellä pitää olla todella huono itsetunto jos pitää hakea sitä arvoa sillä, että työpaikalla pitää flirttailla tai muutoinkin pitää hakea suhteita, että sanottaisiin komeaksi, kauniiksi.
Kuuntelisitte, miten kauluspaitamiehet puhuvat naisista, jotka työntyvät samaan tätä ihailua. Olen sen kuunnellut, jutut ovat alapäästä ja aliarvostat naista joku on moraaliton.
Niin, en minä käsitä, miksi työpaikoilla pitää katsella ketään "sillä silmällä". Itse en katso, ei kiinnosta, oli työkaveri millainen tahansa. Hän ei kuulu yksityiselämääni. Opiskeluaikoina en todellakaan halunnut poikaystävää/tulevaa puolisoa samalta alalta, enkä edelleenkään haluaisi puolisoa samalta alalta. No jos on puoliso, niin miksi pitää ylipäätään katsella ketään toista "sillä silmällä". Mieheni ei koe olevansa komeimpia miehiä, mutta minun silmissäni mieheni on maailman komein mies, ja olen sen hänelle kertonut, kun hän on ihmetellyt, miksi aina katselen häntä kun hän on vaikka lähdössä johonkin. Miehet etsivät naisilta ihailua...ehkä meidän vaimojen pitäisi antaa miehillemme enemmän ihailua...silloin heidän ei ehkä tarvitsisi katsella muualle...Koska jos ajattelee, niin niinhän se on, että kun tuollaista salasuhdetta luodaan tai uutta suhdetta yleensä, niin siihen liittyy ihan taatusti se, että se toinen nainen lirkuttelee ja ihailee...tätä miehet ilmeisesti kaipaavat...eli pitkässäkin liitossa pitäisi muistaa lirkutella ja ihailla, niin miehen narsistinen kaipuu tulee tyydytetyksi oman vaimon taholta. Minä tietoisesti laitan rakkausviestejä miehelleni, jotta hän tajuaisi, että hän on mielessäni ja sydämessäni. Ja yritän vähä vähältä lisätä kykyäni uskaltaa tuoda esiin ihailua miestäni kohtaan...Jotenkin sen ihailun ja ihastumisen esiintuominen tuntuu aina helpommalta suhteen alussa, mutta suhteen arkipäiväistyttyä, kun kumppanista tulee osa elämää, niin se helposti jää...
Ei ne vaimon lirkuttelut aina auta, jos mies on päättänyt flirttailla työpaikan kaunottaren kanssa ja valloittaa hänet (seksi mielessään). Ei auta, vaikka olisit hyvinkin kaunis nainen, vaikka uskoisit ja luottaisit, silti sinut voidaan pettää. Se oma vaimo saattaa saada karmeaa raivoa osakseen, kun mies päättää, että järjestää vähän riitaa, että pääsee luikkimaan omille teilleen! Ei siinä ole vaimolla mitään osaa ei arpaa, vaikka hyvä vaimo olisikin. Miehen omassa päässä ja sydämessä on ne tekijät, jotka vaikuttavat, miten hän toimii:uskollisesti vai salaa ja petollisesti.
Itse menetin aviopuolisoni työkaverilleen. Salasuhde paljastui noin vuosi sitten ja avioero lähti vireille. Lasten takia mietin asioita pitkään, tällä viikolla tuli virallinen eropaperi käräjäoikeudelta.
Harmittaa, suututtaa, tuntuu epäoikeudenmukaiselta lapsia kohtaan, mutta loppujen lopuksi tässä ei ollut vaihtoehtoja. Minulta ei kysytty. Nyt tuntuu että pikkuhiljaa pääsemme uuteen elämään kiinni ja nyt mies haluaisi "perheen" ja minut takaisin. PAH!
Mutta liian yleistä se on. Maailmassa on liikaa moraalittomia ja arvomaailmaltaan heikkoja ihmisiä. Ei kunnioiteta omaa, eikä toisen liittoa. Ei ajatella kuin omaa napaa. Ei edes niiden tärkeimpien, lasten kannalta. Aikuiset kestävät kolhuja kyllä, mutta lapsille se on raskasta. Liian raskasta... Tsemppiä ja usko itseesi ja sydämeesi.- Se pelastaa teidät !
Kaikki mikä ei tapa,vahvistaa.Näin kävi minullekin.Menetin lasteni isän ja mieheni työsuhderomanssin myötä.Siinä oli ex-mieheni periaatteet kertaheitolla pois käytännöstä.Nyt ovat jo naimisissakin ja ex pääsi pienten lasten isäpuoleksi,kun omat ovat jo lähes aikuisia.Kyllä miehet sitten voivat olla tyhmiä ja perässävedettäviä.Nykyinen nainen on niin hieno,että pihisee ja aina aukomassa päätään toisten asioista.,vaikka itse on rikkonut toisen perheen.Sen opin,että mies olisi tarvinnut paljon huomiota ja ihailua osakseen,no enhän sitä saanut minäkään häneltä.Joskus mietin sitäkin missä ja milloin olisin edes voinut mitään selaista osittaa hänelle,kun oli usein menossa ja tietoisesti vältteli minua jo useamman vuoden ajan.Itseäni en ole syytänyt erosta missään vaiheessa,siksi pääsin niin nopeasti ns.jaloilleni.
Lyhyen tekstin perusteella kuulostaa siltä, että teidän ero on ollut hyvä asia. Miksi olla huonossa suhteessa?