Kappaleiden M ja m välinen työntävä voima F voidaan esittää kaavalla
F = SMmv / r² jossa
S= Savorisen vakio
M ja m = kappaleiden massat
r= etäisyys
v= suhteellinen nopeus
On huomattava että Savorisen vakiolla S ei ole mitään kiinteää arvoa, vaan se vaihtelee ns. tarkoituksenmukaisuusperiaatteen mukaan miinus äärettömän ja plus äärettömän välillä.
F = SMmv / r² jossa
S= Savorisen vakio
M ja m = kappaleiden massat
r= etäisyys
v= suhteellinen nopeus
On huomattava että Savorisen vakiolla S ei ole mitään kiinteää arvoa, vaan se vaihtelee ns. tarkoituksenmukaisuusperiaatteen mukaan miinus äärettömän ja plus äärettömän välillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"On huomattava että Savorisen vakiolla S ei ole mitään kiinteää arvoa, vaan se vaihtelee ns. tarkoituksenmukaisuusperiaatteen mukaan miinus äärettömän ja plus äärettömän välillä. "
Kyllä. Kyseessä on uuden fysiikan nerokkaimpia keksintöjä:
Valikoivan Vuorovaikutuksen Laki.
Siinä tonttuhiukkaset vaikuttavat juuri siten kuin OSP kyseisessä tapauksessa edellyttää niiden vaikuttavan.
On myös huomautettava että vaikka F saa eräissä tapauksissa negatiivisen arvon, niin kyseessä ei ole vetävä voima vaan negatiivinen työntävä voima.
Ei ole olemassa vetävää voimaa. On vain työntävä voima.
"On myös huomautettava että vaikka F saa eräissä tapauksissa negatiivisen arvon, niin kyseessä ei ole vetävä voima vaan negatiivinen työntävä voima.
Ei ole olemassa vetävää voimaa. On vain työntävä voima. "
Näin on. Mutta joskus se saattaa olla negatiiviinenkin. Ja siinä tapauksessa se vaikuttaa [i]ikään kuin jos[[/i] (saksaksi ''als ob'') se olisi vetävä voima. Ja kaikkien sovellutusten, niin teknisten kuin teoreettistenkin, kannalta sitä voidaan tosiaan pitää vetävänä voimana. Osoittihan muuan Weihinger jo sata vuotta sitten, että useinkaan ei ole tarpeen edes tietää, miten asiat todella ovat; riittää tietää, että ne ovat IKÄÄN KUIN JOS (saksaksi ''als ob"') ne olisivat tietyllä tavalla.
Alan heti kirjoittaa sähkötekniikan perusteita uusiksi ennen kuin joku muu ehtii.
Voimme lähteä siitä, että alkeisvaraus edustaa positiivista työntävää voimaa ja - merkkinen negatiivista. Yleisten laskusääntöjen mukaan voimme kertoa kaksi merkkistä ja lopputulema on , eli työntävä voima säilyy.
Kerrottaessa ja - merkkinen, saadaan aina - merkkinen, eli syntyy negatiivinen työntävä voima, joka on tähän asti sähkötekniikan alkuajoista lähtien tulkittu virheellisesti vetovoimaksi. Kun taas kaksi miinusta kerrotaan keskenään, saadaan taas ja näin kaksi elektronia käyttäytyy aivan havaintojen mukaan, eli omaa poistovoiman toistensa suhteen.
Näin helpolla ja matemaattisesti kiistattomalla tavalla murskasin sähkotekniikan perusteet (joita olen jopa opettanut muutaman vuoden) ja kiitos tästä valtavasta oivalluksesta kuuluu nerokkaalle OSP teorialle.
Olen uusi Volta, ukko Ohm, Amperè ja Coulomb. Taidan alkaa kutsua itseäni nimimerkillä "Mr. Voac"
Ei OSP:ssä ole matematiikkaa. Savorinen ei matematiikkaa hallitse ja jonkinlaisena mielen defenssimekanismina halveksii ja nauraa niille, jotka hallitsevat.
OSP perustuu kokonaan käsienheilutteluun stetsonista vedetyille väittämille nanomenninkäisineen ja iskulauseineen sekä loputtomaan saarnaamiseen yhden asian ympärillä.
Aika selkeästi OSP on uskonto.
Nyt on. Perustelin juuri OSP:n negatiivisen työntävän voiman matematiikalla sähkömagneettisen teorian osalta.
"Ei OSP:ssä ole matematiikkaa. Savorinen ei matematiikkaa hallitse ja jonkinlaisena mielen defenssimekanismina halveksii ja nauraa niille, jotka hallitsevat."
Osaa hän sentään pienten lukujen yhteenlaskua. Muutoinhan hän ei olisi viestejään tänne saanut lähetetyksikään, vaan ne olisivat tyssänneet siihen kun ohjelma tarkistaa, "ettei kyseessä ole roskapostibotti".
Ja tässä ketjussahan OSP fanit, kuten minä tekevät sitä OSOP matiikkaa.
Itse esitin juuri, kuinka sähkötekniikka perustuu vain työntäviin voimiin (positiiviseen ja negatiiviseen työntämiseeen) ja aloittaja masinoi matemaattisen tarkan "Savorisen vakion", joka muuttuu aina tilanteen mukaan.
Tarpeen tullen mielivaltaisesti muuttuva luonnonvakiohan on suorastaan "vielä korkeampaa matematiikkaa", jota nykyfysiikka ei edes tunne.
Lorenzin muunnokselle pitäisi tehdä jotain.
Näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolelta tulevat äärimäisen nopeat tihentymät kun liikkuvat läpi koko näkyvän maailmankaikkeuden hetkessä. Koska OSP on oikeassa, Lorenzin muunnoksessa täytyy olla jotain mäihää tai sitten se ei vaan sovellu näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolelta tuleviin erittäin tiheisiin hiukkasiin, jotka ovat ikuista asiaa.
Haastanpalstan matemaatikot ja matemaattisesti suuntautuneet fyysikot vastaamaan tähän ongelmaan.