Kuinka taistella pahan hyökkäystä vastaan?

PSALMIT 42
1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Samanlaisessa tilanteessa täälläkin. Ja mulla olisi myös mahdollisuus kostaa. Hänen tekojensa seuraukset ovat elämässäni näkyvissä koko loppuelämäni. Eikä ne ole mitään "pikkujuttuja".

Yritän ajatella niin, että vain luuserit kostavat. Minä luotan siihen Raamatun sanaan, jossa sanotaan, että älkää te kostako, vaan jättäkää sijaa Jumalan vihalle. Myönnän auliisti sen, että muistutan tästä asiasta Jumalaa aika ajoin.

Mua on lisäksi auttanut aikoinaan lukemani kirja Ainako anteeksi (Valtavaara). Sen perusteella olen nyt ottanut tähän luonnehäiriöiseen ihmiseen selvän pesäeron. Minulla on oikeus ja velvollisuus suojella itseäni. Vaikka YRITÄN antaa anteeksi (ainakin haluan sitä), niin ei minun tarvitse, enkä voikaan unohtaa kärsimääni pahaa.

"10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?""

Samastuttavaa tekstiä. Nämä vääryyden ja koston ym. tunteet ja ajatukset ovat aina olleet ihmiskunnan ongelmana. Maailmassa on aina ollut ihmisiä, jotka ovat olleet vääryyden uhreja sekä myös tekijöitä.

Yksi raamatun vahvistava ominaisuus on, että se kohottaa perspektiiviä korkeammalle, niin että näkee, kuinka ihmissukupolvet vuosituhannesta toiseen kamppailevat samojen asioiden kanssa. Ja aina on ollut niitä, jotka luovuttavat ja jotka antautuvat vihalle. He ajattelevat, että tuskin mitään Jumalaa ja lopullista tuomiota edes on olemassa, parempi ns. ottaa oikeus omiin käsiin tässä ajassa.

Ja sitten ovat ne, joissa usko voittaa ja jotka kenties pääsevät jo tämän elämän aikana niin lähelle Jumalaa, että rukoilevat anteeksiantoa itsensä lisäksi myös niille pahantekijöilleen.

Haluaisin olla uskossani niin vahva. Sen kuitenkin tiedän, että jokainen voitettu taistelu vahvistaa uskoa.

Isä meidän -rukouksen sanoin;

"Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan."

Sekä;

"Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä." ( Roomalaiskirje )

joo mutta joskus se ei vaan auta toisen posken kääntäminen.jumalahan kehottaa myös raamatussa puolustautumaan,meillä on lupa puolustaa itseämme silloin kun pahasta koituu meille haittaa.jeesus ei milloinkaan sanonut että rakasta lähimmäistäsi ja vihaa itseäsi,vaan rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi.meillä on jeesuksen lupa rakastaa ja suojella itseämme.

Todellisuuden raadollisuus, sitä on vaikea käsittää.
Sellainen tekee surulliseksi, se voi ahdistaa ja aiheuttaa pelkoa.
Todellisuutta on myös kait se, että kukaan ei taitaisi välittää, ei ainakaan tarpeeksi, puolustaakseen. Sellainen taho kuin Jumalakaan ei taitaisi auttaa. olen pahoillani, mutta niin se on.

Kun olin joskus nuorempi, sitä lamaantui, ihan totaalisesti, mutta sisälle sisimpään kaikesta jäi möykky, yritti sulkea pahan olon jonnekin, turruttaa, kaiken kohtaaminen tuntui pelottavalta, oli helpompi luovuttaa, se luovuttaminen kasvatti itseinhoa.

Joskus pyrkii etsimään syitä miksi joku tekee niinkuin tekee, mutta onko millekään mitään perusteltua syytä, en tiedä, ehkä tekijät kokevat oikeudekseen, vaikkei asioille olisi oikeutta tai kohtuutta.

Tavallaan ymmärrän tunteesi.
En tiennyt, että joku voisi kantaa niin paljon vihaa. Ehkä olin ymmärtämätön, satutin ja loukkasin toista. En arvostanut tarpeeksi.
Toivon, että hän kokisi saaneensa vihdoin "tasoittaa tilinsä", ehkä se on tuonut hänelle rauhan.

Toivottavasti aloittaja sai myös rauhan, ilman kostoa.

Jeesuksen kautta vaikuttava rakkaus on se, mikä mahdollistaa tällaisten tilanteiden ratkeamisen. Toki saamme ja pitääkin itseään ja vaikkapa lapsiaan puolustaa, mutta riippuu aina tekijän teoista tai siitä, mitä ja kuka jollekin on paljon pahaa tehnyt.
Meillähän on maallinenkin laki olemassa ja tekijän voi saattaa edesvastuuseen, mikäli se on mahdollista.
Pahaan ei koskaan tehoa paha, vaan hyvä. Herra sanoo Sanassaan, ettemme saa muistella kärsimäämme pahaa. Silti asia on omassa mielessä ja käytännössä hyvä käydä läpi, että siitä pääsee yli. Onneksi aloittaja on uskossa, sillä muutoinhan olisit langennut tekemään kostosi ja et varmaan nyt olisi kovin ylpeä itsestäsi, kun olisit tehnyt yhtä pahoja asioita, kuin sinulle tekijä on tehnyt. Olisit siis samanlainen kuin hän on, vaikka ainoa mitään peräät, on oikeus. Tutki Sanan kautta itseäsi ja mieti, kuinka Jumala sinua itseäsi puhuttelee tässä asiassasi. Siitä tiedät, voitko enää asioille Herran tahtomalla tavalla mitään tehdä vai voitko rauhassa odottaa, että Jumala itse tulee sinun Puolustajaksesi, kuten Hän Sanassaan lupaa.
Elä sinä itse oikein ja Sanan vaatimalla tavalla, niin Herra sinunkin asiasi ajallaan ja tavallaan ratkaisee. Ole siunattu asiassasi!
Muista, että me jokainen vastaamme lopulta teoistamme Jumalalle ja silloin sinulla on se helpompi osuus, kun omatuntosi on puhdas : )

Room. 12:19 "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."

Kaikissa kiusauksissa kyse on valinnasta. Haluatko elää oikeamielisesti ja luottaa että Jumalalla on loppupeleissä homma hallussa? Vai pyritkö hakemaan synnistä lyhytaikaista nautintoa, joka johtaa vain pahaan oloon?

Jokainen kristitty joutuu varmasti käymään läpi tämänkin kiusauksen. Minäkin olen sen tehnyt. Jälkeenpäin tajusin, että anteeksianto on oikeastaan paras "kosto". Sillä se katkaisee emotionaalisen siteen siihen, joka on vahingoittanut sinua. Kun taas koston hautominen pitää sinut ikuisesti kiinni tässä henkilössä.


Negatiivisia tunteita ei pidä pelätä. Ne kannattaa käydä läpi, vaikka ne ovatkin tuskallisia. Ne on tunnustettava Jumalan edessä, muutoin niistä ei voi vapautua. Vapauteen Kristus vapautti meidät, älkäämme näissäkään asioissa jääkö orjuuteen.

Kristinuskonharhaisena sinun tulee muistaa poskien punoittaessa litsareista kääntää perskannikat pieksemistä varten sekä rasvata takamus tummelilla penetraatiota varten.

Kun annat Jeesus taistella niin tulee hyvä jälki !