Poikaystäväni ei tunnu enää olevan kovinkaan
innostunut hyväilemisestä, halaamisesta,
suutelemisesta, seksistäkään... Olemme nyt noin
vuoden verran seurustelleet ja alussa muut,
varsinkin hänen kaverinsa, vähän naureskelivat,
kun olimme niin innoissamme toisistamme. Meistä
molemmista tuntui, että emme koskaan aiemmin
olleet oikeasti rakastuneet. Silloin
poikaystäväni sanoi, että toisilla ei ollut
hajuakaan oikeasta rakkaudesta. Rakastelimme
usein, hyväilyistä ei ollut tulla loppua.
Nyt tilanne on hänen kohdallaan muuttunut. Itse
yritän jatkaa samalla tavalla kuin aiemminkin,
mutta yhä usemmain ja useammin hän torjuu
hyväilyni. Silti hän väittää, että kaikki on
kuten ennenkin. Mutta minusta rakkaus ilmenee
myös teoissa - jos ei enää halua tehdä rakkauden
tekoja, onko silloin tunteitakaan jäljellä? Vai
voiko tällä alueella täydellisenä tuntunut suhde
olla väljähtynyt - näinkö kaikille käy? Vai onko
vain hyväksyttävä se tosiasia, että minulla on
voimakkaampi libido kuin rakkaallani?
innostunut hyväilemisestä, halaamisesta,
suutelemisesta, seksistäkään... Olemme nyt noin
vuoden verran seurustelleet ja alussa muut,
varsinkin hänen kaverinsa, vähän naureskelivat,
kun olimme niin innoissamme toisistamme. Meistä
molemmista tuntui, että emme koskaan aiemmin
olleet oikeasti rakastuneet. Silloin
poikaystäväni sanoi, että toisilla ei ollut
hajuakaan oikeasta rakkaudesta. Rakastelimme
usein, hyväilyistä ei ollut tulla loppua.
Nyt tilanne on hänen kohdallaan muuttunut. Itse
yritän jatkaa samalla tavalla kuin aiemminkin,
mutta yhä usemmain ja useammin hän torjuu
hyväilyni. Silti hän väittää, että kaikki on
kuten ennenkin. Mutta minusta rakkaus ilmenee
myös teoissa - jos ei enää halua tehdä rakkauden
tekoja, onko silloin tunteitakaan jäljellä? Vai
voiko tällä alueella täydellisenä tuntunut suhde
olla väljähtynyt - näinkö kaikille käy? Vai onko
vain hyväksyttävä se tosiasia, että minulla on
voimakkaampi libido kuin rakkaallani?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuohan on aivan normaalia!
ei se rakkaus ole mihinkään kadonnut vaa se
ensihuuma! vaikka rakastelu kerrat ovat
harvenneet niin luultavimmin ne ovat parantuneet?
itse kävin saman tunne skaalan läpi aikoinani!
mutta nyt ollaan naimisissa onnellisesti!
Mä olen kyllä toista mieltä. Sen ajatukset
askaroi toisaalla.
olen huomannut saman ongelman poikaystävälläni.
olemme olleet jo yli kaksi vuotta yhdessä.
ihmettelin että miksi tämä ei halua enää olla
lähelläni ja torjuu minut..syy olikin se että ei
kertakaikkiaan jaksa olla enää niin paljoa toisen
lähellä mutta ei voi luopuakaan kun kummiskin
rakastaa ja välittää!
kyllä minä uskon että sinunkin kumppanisi haluaa
olla kanssasi mutta se suhde vaan hiipuu siihen
pisteeseen että ei enää jaksa olla aina!
minä haluaisin olla poikakaverini kanssa todella
paljon koko ajan mutta en voi sille
mitään..tälläkin hetkellä olen täällä..minkäs
teen..
älä masennu, kyllä se siitä..se tekee suhteelle
hyvää kun on vähän enemmän erossa toisesta..eikö??
Hellyys ja läheisyys oksettavat monia ihmisiä.
Ehkäpä tämä on totta myös poikaystäväsi kohdalta.
Kysypä seuraavaan kerran suoraan, kun pidät häntä
hyvänä, tunteeko hän vointinsa huonoksi. Sitten
ahdistele häntä aina kun voit. Aina kun hän
kävelee ohitsesi takerru häneen ja sano "ethän
vain jätä mua, eihän sinulla vain ole toista
naista". Niin minä tekisin.