Näin siis Lahes. Ainahan lotto on suomessa taipunut astevaihtelun mukaan samoin kuin esim. matto eli matto - maton, lotto - loton.
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/03/01/lottossa-ei-yhtaan-taysosumaa
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/03/01/lottossa-ei-yhtaan-taysosumaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lienee pelkkä lipsahdus. Lotto on omaksuttu täysin yleissanaksi suomen kieleen ja se on mukautunut suomen astevaihteluun.
Suomen autokannan yleisimpiin merkkeihin kuuluvan Volkswagenin mallistosta pistää astevaihtelumielessä silmään Jetta. Vierasnimenä sen kuuluisi tietenkin taipua Jetta : Jettan : Jettassa jne., mutta maahantuoja näyttää suuressa viisaudessaan päättäneen toisin (Jetta : Jetan : Jetassa...) Lieneekö takana halu ilmaista mallin kotoutuneen Suomeen (mitä tuo kotoutuminen sitten ikinä tarkoittaakin)?
Toinen saksalaismerkki Opel on päättänyt Mokka-mallinsa kohdalla toisin: maahantuoda ei tohdi vahingossakaan puhua Mokasta vaan Mokkasta. Mitähän väärintulkintaa pelännee?
☺
Eiköhän tuo Jetta ole jo kotoutunut Suomeen, kun sitä on yli kolmekymmentä vuotta myyty täällä.
Ei Jettaa mitenkään aukottomasti ole yli kolmeakymmentä vuotta Suomessa myyty! Välissä sen tilalla mallijatkumossa ehdittiin tyrkyttää Boraa ja Ventoa.
Itse ostin 5½ vuotta sitten meksikolaisvalmisteisen VW-menopelin. Atlantin takana sen mallinimi oli siihen aikaan Jetta Wagon, täällä Golf Variant. Samapa tuo.
"Lienee pelkkä lipsahdus. Lotto on omaksuttu täysin yleissanaksi suomen kieleen ja se on mukautunut suomen astevaihteluun."
Olisikin noin yksinkertaisesti pääteltävissä. Suomessa on lukuisia täysin "suomalaistuneita" sanoja, jotka eivät osallistu astevaihteluun, kuten auto:auton (ai audon), muki:mukin (ei muin). Nämä opitaankin ihan hyvin näin, mutta sitten on vähemmän käytettyjä sanoja, kuten psyyke:psyyken (ei psyykkeen) ja tempo:tempon (ei temmon), jotka tuppaavat menemään monilla väärin.
Lapsi saattaa muuten useinkin taivutella autoa ja mukia niin kuin säännönmukaisesti kuuluisi, mikä asiaan perehtymättömiä vanhempia kovasti naurattaa. Lapselle on helppo nauraa, vaikkei loppujen lopuksi itsekään oikein osaa selittää, mistä ilmiöstä on kyse.
Yleisesti ottaen suomalaisen kielikorva taitaa toimia niin, että nuo -tt-, -kk- ja -pp- osallistuvat herkimmin astevaihteluun myös tuoreemmissa lainasanoissa, kuten rokki:rokin, netti:netin.
Omasta lapsestani olisi tullut varmaan täysin kielipuoli, koska minua jaksaa aina vain huvittaa oma typerä astevaihtelu- ja väärin taivuttelu -huumorini, jonka vuoksi viljelen sellaisia ilmaisuja kuin laku:laun, lammas:lammaksen, Marko:Maron.
>Lapsi saattaa muuten useinkin taivutella autoa
>ja mukia niin kuin säännönmukaisesti kuuluisi,
>mikä asiaan perehtymättömiä vanhempia kovasti
>naurattaa.
Kun oma jälkeläiseni oli aikanaan saanut kootuksi muutaman pikku leikkiauton kokoelman, tekaisi hän niille mutkattomasti ”parkkeeradan”.
Myös ”junalautta” kuului noina vuosina hänen sanavarastoonsa. Sen hän lausui tuimasti ja ääntään korottaen – melkeinpä kirjaimelleen niin kuin isänsäkin!
Päiväkodin lounaspöydässä hän osasi vaatia mukiinsa veikkohuovismaista juotavaa varsin äänekkäästi: ”Kortteli paloviinaa, kortteli paloviinaa tähän pöytään!”
(Hänen senaikaista r-äännettään en osaa merkitä foneettisesti oikeaoppisesti)